Lapsi ja kielten oppiminen on kiinnostava aihe. Siitä voisi kirjoittaa kirjoja, on kirjoitettukin. Niitä kannattaa lukea.
Aihe on minulle läheinen, sillä olen ollut työssä Suomessa englanninkielisessä lastentarhassa, lapseni ovat aloittaneet koulunkäynnin Suomessa ranskaksi ja jatkaneet englanniksi Kanadassa. Kotona on puhuttu aina suomea, jollei läsnä ole ollut joku muunkielinen vieras. Olen myös opettanut englantia suomalaisille ja suomea vieraskielisille.
Havaintojeni ja lukemieni kirjojen mukaan lapsi oppii nopeasti useita kieliä yhtä aikaakin, jos hän on normaalilahjainen ja jos kieliä puhutaan hänelle johdonmukaisesti, kukin aikuinen omaa kieltään.
Lapsi voi oppia vieraan kielen leikkitovereilta ja opettajilta. Hän voi oppia sitä aika pitkälle TV:stäkin. Yleensä noin 11-12-vuotiaaksi voi aloittaa vieraan kielen "tyhjästä" ja oppia sen ilman vierasta aksenttia (mikäli sitä seikkaa arvostetaan).
Paljon vaikeampaa on oman äidinkielen säilyttäminen uudessa maassa. Siirtolaisen lapsen on parasta puhua aina vanhempiensa kanssa näiden omaa äidinkieltä. Se on perheen tunnekieli ja kehittää lapsen ajattelua ja tunne-elämää sekä pitää yllä yhteyden vanhempien ja esivanhempien kulttuuriin. Olen tavannut kolmannen polven amerikansuomalaisia, jotka ovat puhuneet suomea, vaikka eivät ole käyneet koskaan Suomessa.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa on ollut jo monia sukupolvia ihmisiä, jotka ovat oppineet englannin vasta koulussa opettajilta ja luokkatovereilta. Huonoin tapa on oppia vieras kieli vanhemmilta, jotka puhuvat sitä murteellisesti.
Torontossa 60% koululaisista puhui kotonaan jotain muuta kieltä kuin englantia. Usein siirtolaisten lapset pärjäsivät kuitenkin koulussa parhaiten.
(Kommentti Ikkunaiineksen blogissa.)
Huomenta Blogisisko! Vuodatus on TAAS toimimaton, niin että te Bloggerin ym. käyttäjät saatte ottaa vastaan nämä purkaukseni. :)
VastaaPoistaTätini meni naimisiin sveitsiläisen miehen kanssa, mutta ei opettanut serkuilleni suomea. Syyksi on sanonut mm. että asuivat tuolloin italiankielisellä alueella, eli lapset olisivat puhuneet kotona saksaa ja suomea ja ympäristössä olisi puhuttu italiaa.
Nyt aikuisena serkut ovat olleet pahana asiasta ja opiskelleet suomea opettajan johdolla. Tulokset vain eivät tietenkään ole sellaiset kuin jos olisivat osanneet kieltä lapsesta alkaen. Meille suomalaissukulaisille käy rankaksi yrittää puhua selkeää kirjakieltä heille, ei siinä mistään jutustelusta oikein voi puhua.
Äitini oli aikanaan vähän huolissaan, kun aloin koulussa lukea englantia 11-vuotiaana. Mutta tuonikäinen lapsi tosiaan oppii sen kohtuullisen helposti, muistan että into uuden kielen oppimiseen oli valtava. Hankittiin kirjekavereita ulkomailta ja ties mitä...
Vuodatus kasvaa kovaa vauhtia.
VastaaPoistaLapsi ja kieli on todellakin kiinnostava aihe, sillä siinä on kysymys niin monesta asiasta. Ei oikein tiedä, mistä aloittaisi.
Hyviä esikuvia ovat ne juutalaiset suvut, joissa puhutaan monia kieliä. Samoin Suomessa asuneet venäläiset emigranttikirjailijat kuten Tito Colliander. Samanlaisia monikielisiä olivat suuret venäläiset kirjailijat.
Nabokov kertoo hienossa elämäkertaromaanissaan Puhu muisti siitä, kuinka hän ja hänen veljensä olivat jo isoja poikia, kun isä huomasi, etteivät he osanneet lainkaan venäjää. Palkattiin kotiopettajaksi venäläinen "kansakoulunopettaja", kun muut kotiopettajat olivat olleet vieraskielisiä.
Toisaalta Nabokov edustaa niitä, joiden oli helppoa pakolaisena ruveta kirjoittamaan muilla kielillä, koska oli tottunut niihin lapsesta pitäen.
Naapureinani on ollut useissa maissa ihmisiä, jotka ovat aidosti monikielisiä. Olen tottunut siihen. Suomessa asia alkaa unohtua, jollei ole suomenruotsalaisia naapureita.
Kyllä sitä ihailee esimerkiksi Helsingissä asuvien suomenruotsalaisten hienoa suomen taitoa.
Eräs Suomessa asuva englantilainen ihmetteli taas sitä, miksi niin harvat suomalaiset laittavat lapsensa ruotsinkieliseen kouluun.
Kielten oppiminen lapsena on todella iso etu! Meillä on suvussa vähän samanlainen tapaus kun Kaisa sinulla.
VastaaPoistaMeillä on ollut vaihto-oppilas ja siinä näki konkreettisesti kuinka nopeasti lapset oppivat kieltä.
"Paljon vaikeampaa on oman äidinkielen säilyttäminen uudessa maassa."
VastaaPoistaNiin, ihmisen pitäisi kai ajatella yhdellä kielellä tai ainakin opetella ajattelemaan yhdellä kielellä. Eräs sukulainen muutti jo -50-luvulla Ruotsiin rakennusmieheksi. Hän unohti osittain suomen, mutta ei koskaan oppinut kunnolla ruotsia.
Asuin lapsena Espanjassa. Opin kielen 1000 kertaa vaivattomammain kuin myöhemmin koulussa englannin. Muistan hyvin, että sain asiani toimitettua espanjaksi. Itse kielen olen tyystin unohtanut, vain sana "manjana" on jäänyt mieleen. Jäätelö oli loppu ja sitä oli jatkuvasti tulossa manjana. Sellaista meikäläinen ei unohda yli 40 vuodessa :O).
Neulekirppu,
VastaaPoistakaikkien koululaisten pitäsi päästä vaihto-oppilaiksi. Se on kätevä tapa saada kieli kuntoon.
Mielestäni myös maahanmuuttajia pitäisi palkata kouluihin.
Eräs tuttavaperhe piti aina au pair tyttöjä ja poikia, ja heidän lapsensa oppivat useita kieliä. Se on köyhän perheen tapa pitää kotiopettajaa. Vaihto-oppilas taas taitaa haluta oppia suomea. vai miten siinä käy?
Kun olin itse vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, perheen nuorimmat tytöt, 9- ja 12-vuotias, olivat innokkaita kielenopettajia.
jv,
VastaaPoistakyllä luonnonmenetelmä on minustakin paras tapa oppia kieltä. Uskon, että lapsuutesi espanja palautuisi aika nopeasti, jos asuisit espanjankielisessä maassa ja voisit nopeuttaa vauhtia opiskelemalla sitä.
Tuo ajattelemisen kieli on kiinnostava asia. Uskon, että ihmisellä on jokin "sydämen kieli" se johon on vahvimmat emotionaaliset siteet.
Toisinaan minusta tuntuu, että ajattelen joitakin asioita englanniksi. Ja joskus minusta tuntuu, että kun kirjoitan, joudun oikeastaan kääntämään, sillä "kuulen" kirjojeni henkilöiden puhuvan englantia.
Traagisinta on sellainen tilanne, että siirtolaisella ja hänen lapsellaan ei ole yhteistä kieltä. Äiti tai isä on puhunut uuden maan kieltä lapsilleen, vaikka ei ole sitä koskaan oppinut kunnolla. Lapsi ei opi tuntemaan esimerkiksi isäänsä parhaimmillaan, savolaisena juttumiehenä, hän ehkä tarvitsee tulkkia puhuakseen äitinsä kanssa.
Kanadassa oli ihaninta se, että ihmisen omaa kulttuuria ja uskontoa kunnioitettiin. Niin monet olivat siirtolaisten lapsia, jotka tiesivät, kuinka tärkeää oma kulttuuri on siirtolaiselle.
On julmaa yrittää muuttaa maahanmuuttaja vaikkapa suomalaiseksi, ruveta kutsumaan häntä suomalaisella nimellä, käskeä häntä puhumaan lapselleen suomea.
Siirtolaisen täytyy saada olla osa suomalaista yhteiskuntaa omana itsenään. Ihmistä ei voi noin vain muuttaa.
Ne pakolaiset, jotka lähtevät Suomesta takaisin omaan maahansa, ovat taas erinomaisia sillanrakentajia oman maansa ja Suomen välillä.
Suomessa ei tajuta toisaalta myöskään sitä, että lapsuudestaan vuosia ulkomailla asunut henkilö, on Suomeen palattuaan sen toisen maankin "syntyperäinen puhuja". Ulkomailla häntä kohdellaan täysin vaikkapa ranskan- tai englanninkielisenä, mutta Suomessa ajatellaan, että kun hän osaa täysin suomea ja hänellä on suomalainen nimi [!], hän ei voi olla oikea "syntyperäinen".
Jokainen unohtaa omaa kieltään ulkomailla asuessaan, suomalainen ulkomailla, ulkomaalainen Suomessa. Lyhytkin matka palauttaa kieltä ihmeesti.
"Ne pakolaiset, jotka lähtevät Suomesta takaisin omaan maahansa, ovat taas erinomaisia sillanrakentajia oman maansa ja Suomen välillä."
VastaaPoistaMenee kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta jonkun pitäisi selvittää asekätkijöitten ja ehkä jopa sitä varhaisempien siirtolaisten osuutta USA:n Suomi-politiikkaan. Lyhyesti sanoen USA lienee ymmärtänyt Suomen aseman realiteetit -45 jälkeen Englantia paremmin. Englanti lähinnä kiukutteli, Pariisin rauhansopimuksen -47 rajoitukset olivat pitkälti Englannin, ei NL:n aikaansaannosta. Juuri Englanti kieltäytyi myymästä Suomeen eräitä aseita -60-luvulla ja kiukutteli kun niitä ostettiin NL:sta. Lisäksi siellä sitten vielä valiteltiin Suomen aseitten vanhanaikaisuutta. Suomella ja USA:lla lienee ollut -50- ja -60-luvuilla yhteistyötä, josta ei paljon huudeltu.
Olen samaa mieltä kanssasi: jokaisen pitäisi päästä vaihtoon!
VastaaPoistaSillä Suomeen vaihtoon tulevat haluavat oppia suomea. Työläs, mutta kiva kokemus. Vaihtarista on tullut tärkeä etäperheenjäsen.
Juha,
VastaaPoistauskon, että kaikkia näitä asioita tullaan käsittelemään entistä avoimemmin.
Suomen ja Kanadan yhteyksistä mainittakoon YLEn nimi Iso Paja, joka tulee 1900-luvun alun Toronton suomalaisten sosialistiräätälien verstaan nimestä.
Jaakko Lindalalla oli räätälinverstas, jossa mm luettiin ääneen sosialistien tekstejä ja suomalaista kaunokirjallisuutta ja pidettiin tansseja.
Eikö au pairien tulo Suomeen ole tullut mahdottomaksi verotuksen ym kanssa?
VastaaPoistaKiitos jälleen mielenkiintoisesta kirjoituksestasi!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus kielestä!
VastaaPoista