Photo: Ronnie Bergeron
Muotilehtien ja mainosten naiset ja jopa nuket ovat hyvin, hyvin laihoja. Aikuinen nainen hymähtää tälle ilmiölle, mutta saa myös paineita pyrkiä "normaaliksi" ja menestyneen näköiseksi, sillä lihavuutta ja jopa pulleutta pidetään hyvin usein epäonnistumisena. Nuorelle tytölle laihuuden ylistys voi koitua tuhoisaksi.
Puolet anoreksian syistä lienevät kuitenkin geneettisiä. Artikkelissa "Model death brings eating disorders to light" Kimberley Conniff Taber (International Herald Tribune November 21, 2006) tuo esille lukuisien asiantuntijoiden mielipiteitä anoreksiasta. Mainittuja syitä ovat varhaislapsuus sekä luonne: perfektionismi, jännittyneisyys ja obsessiivisuus. Tarvitaan kuitenkin myös perinnölliset tekijät ja jokin erityinen tapahtuma, joka käynnistää anoreksian. Tilannetta verrataan aseeseen: geenit lataavat ja ympäristö laukaisee.
Aimee Liu laajentaa metaforaa: "Geenit luovat aseen, muotiteollisuus, kuuluisuuksien valokuvat, suhde vanhempiin ja ympäristöön lataavat sen. Emotionaalinen stressi toimii laukaisijana. Liun kirja "Gaining: The Truth About Life After Eating Disorders", ilmestyy vuoden 2007 alussa.
Kukaan ei halua sairastua anoreksiaan. Monet syyt johtavat siihen. Se on kuin kohtalokas palapeli. Muita artikkelissa mainittuja syitä ovat jännittyneisyys, ruokaan liittyvät pakkomielteet, kuukautisten alkamisikä ja kulttuuriset tekijät. Kaikki eivät kuitenkaan sairastu anoreksiaan nähdessään kuvia langanlaihoista mannekiineista ja muista menestyneistä naisista. Geeneillä on osuutensa asiassa. Jopa puolet syistä ovat tutkimusten mukaan geneettisiä.
Aikaisemmat kirjoitukseni anoreksiasta.
Kirjoitukseni keskiajan anoreksiasta myös täällä. Keskiajalla anoreksia merkitsi naiselle itsenäisyyttä, pakoa vanhempien järjestämästä avioliitosta, jopa pyhyyttä ja suurta vaikutusvaltaa.
Kuule, blogisisko, geeneillä on osuutensa, mutta niihin emme voi vaikuttaa. Kaikkeen muuhun voimme. Anoreksiageenit eivät aja ketään ennenaikaiseen kuolemaan. Ympäristötekijät ratkaisevat. Suomalaisilla on esimerkiksi erityisen huono geeniperimä sydän- ja verisuonipuolella. Silti elintapamuutoksella, paremmilla lääkkeillä ja parantuneella hoidolla erittäin huolestuttava sepelvaltimotautiepidemia saatiin kuriin ja ennenaikainen kuolleisuus painui ennennäkemättömään laskuun.
VastaaPoistaGeeneihin ei kovin paljon voida vaikuttaa, mutta kaikkeen muuhun voidaan.
Vaikka selityksiä anoreksiaan löytyyi perintötekijöistä, geenit tuskin yhdessäkään tapauksessa johtavat vääjäämättä anoreksiaan. Ympäristötekijöillä on ratkaiseva merkitys sairauden synnyssä. Tarvitaan sopiva kasvualusta ongelman syntymiseksi.
Tämä näkyy esimerkiksi varhaislapsuuden vaikutuksessa tai syystä tai toisesta yksilöön suunnatut ylttömät ulkonäköpaineet.
Tuolla obessiivisuudella tarkoitat kai siis yksinkertaisesti lihavuutta. Jos lapsi on lihava, kuten nykyisin usein on asian laita, on tärkeää, miten asiaa käsitellään. Jos lapsen minäkuvaa alkaa ohjata ajatus, että hänet hyväksytään, kun hän on laiha, tulos saattaa olla tuhoisa.
Anoraksia on hengenvaarallinen tila, mistä saimme viime perjaintaina muistutuksen, kun Iltalehti kertoi brasilialaisen huippumallin nälkäkuolemasta.
Ihminen on kokonaisuus. Nykylääketieteessä on suuntauksia, jotka luottavat kovasti lääkkeisiin ja panevat toivoaan geeniterapioihin. On hyvä, että uusia hoitomuotoja ja uusia lääkkeitä kehitetään. Moni ihmishenki säästyy. Parempi kuitenkin on, jos sairaus ei edes puhkea, vaikka ihmisellä olisikin geneettinen alttius siihen.
Toisaalta siis joissain tapauksissa voisi olla eduksi, että tällainen alttius tunnistettaisiin. Näitä ihmisiä kyettäisiin tukemaan terveen minäkuvan kasvussa. Toisaalta tällaisen alttiuden tietäminen saattaisi ohjata ihmistä käyttäytymään ikään kuin hänet olisi ohjelmoitu sairastumaan.
Olisi suotavaa, että meillä kaikilla olisi terve minäkuva ja että ympäristö tukisi sellaisen kehittymistä.
Nyt tuli niin pitkä kommentti, että taidanpa postata aiheesta omaankin blogiini, Blogisisko.
Kirsi,
VastaaPoistase oli erittäin hyvä puheenvuoro.
Olenkohan tehnyt lyöntivirheen, sillä tarkoitin obsessiivisuutta, taipumusta pakkomielteisiin. Luin artikkelin ja kirjoitin heti siitä nopeasti. Brasilialaisen valokuvamallin kuolema mainittiin siinä lehdessä myös.
Sen mukaan, mitä olen lukenut genetiikasta, kaikki geenit eivät aktivoidu. Siihen vaikuttaa ympäristö ja ihminen itse.
Artikkelissa korostettiin kuitenkin sitä, että kaikki eivät sairastu anoreksiaan, vaikka joutuvat elämään samanlaisessa laihuutta ihannoivassa ympäristössä.
Meidän suomalaisten kannalta hyvin kiinnostavaa on geenien merkittävä vaikutus alkoholismiin.
Ja suomalaisilla kun on sekä taipumusta alkoholismiin että humalaa ihannoiva ympäristö, seuraukset ovat pahat. Lukemieni kirjojen mukaan alkoholismiin taipuvaisella "tippa tappaa" eli hänen pitäisi olla täysin erossa alkoholista.
Kuinka suuri lienee sitten geenien osuus anoreksiassa? Sitä on nähtävästi tutkittu kovasti viime aikoina sen artikkelin mukaan.
Yleensä sanotaan että ympäristön ja geenien vaiktus ovat fifty fifty.
No, sen siitä saamme, kun sivistyssanoja viljelemme. Minä askaroin yleensä enemmän lihavuuden kuin pakkomilteisyyden kanssa, Anna ;)
VastaaPoistaGeenitutkimus käy nyt kuumana, mutta se on vielä enimmäkseen tutkimuksen tasolla. Käytännön hyödyt poimitaan tulevaisuudessa.
Ongelmaksi koituu esimerkiksi se, jos ihmiset alkavat suhtautua terveysvalintoisinsa fatalistisesti ja ajelehtivat vain sinne, minne kauppa, elintarviketeollisuus, lääketeollisuus ja muut markkinamiehet kuljettavat.
Aiheesi innosti minua postaamaan asiasta. Tuli pitkänlainen juttu ja liian monta kärkeä; tyypillistä hosumista. Sellainen päivä on ollut tänään(kin).
Kaikille englannin sanoille ei ole suomalaista vastinetta, siksi laiskuudessa ja varsinkin blogatessa käyttää mieluumin sivistyssanaa, vaikka sillä saattaa olla suomessa eri merkitys silläkin kuin englannin sanalla, josta se on johdettu.
VastaaPoistaSanan "obsession" merkitys on englannissa laimentunut. Sana 'pakkomielle' kuulostaa hyvin vahvalta, psykiatrian termiltä.
Elämä on epätäydellistä ja niin on myös bloggaaminen. Muistaakseni "klassisen" bloggaamisen pitäisikin olla spontaania, ei hiottua.
On vaikea tutkia, onko joku ominaisuus todellakin geneettinen vai kasvatuksen, hyvääkin tarkoittavan, mukana siirtyvä. Kaikki sellaiset kasvatusmallit, joita ei perin pohjin mietetä ja päätetä muuttaa, siirtyvät helposti iän kaiken sukupolvesta toiselle. Se saattaa näyttää geneettiseltä periytymisestä.
VastaaPoistaEn ole perehtynyt tutkimukseen josta puhuit, joten en tiedä, onko anoreksia tuollainen tapaus, mutta tuli mieleen oma lapsuus.
Tulen itse urheiluhullusta perheestä, jossa liikuntaintoa (ja hyvästä kunnosta kumpuavaa itsetuntoa) pönkitettiin naureskelemalla selän takana lihaville ihmisille. Jollen olisi ollut lapsena niin hoikka ja pienikokoinen, olisin saattanut kehittää syömisestä itselleni ongelman... Eivätkä vanhempani silti mitään hirviöitä olleet. Eivät vain ajatelleet sanomisiaan kovin pitkälle.
Tämmöiset asiat pitää muistaa, tiedostaa ja varoa ettei siirrä niitä eteenpäin. Ehkäpä anoreksiakin vähenee kun sen syntysyitä nostetaan julkisuuteen ja ihmiset joutuvat ajattelemaan, mitä omille lapsilleen sanovat.
Tätä artikkelia - "Model death brings eating disorders to light" Kimberley Conniff Taber (International Herald Tribune November 21, 2006) - ei ole ainakaan vielä luettavissa netistä, mutta se on niin tuore, että voisit löytää lehden kirjastoista.
VastaaPoistaArtikkelissa kerrotaan useista anoreksiatutkimuksista.
Vaikuttaisi siltä, että kertomassasi tapauksessa olisivat vaikuttaneet sekä perinnöllisyys että ympäristö niin kuin yleensäkin elämässä. "Obsession", pakkomielteenomainen tapa suhtautua asioihin voi ilmetä vaikkapa "urheiluhulluutena".
Ei ole kauan siitäkään, kun tukevuutta ihailtiin keuhkotaudin pelossa. Se asenne tuntuisi täysin ympäristön vaikutukselta: jatkuvat katovuodet ja nälänhätä olivat saaneet aikaan tukevuuden ja jopa lihavuuden ihannoimisen.
Me voimme muuttaa paljon omalla käytöksellämme, asenteillamme ja puheillamme, mutta kaikkea emme voi muuttaa. Perinnöllisyyskin on mukana.
Anoreksiaa oli keskiajallakin, jolloin ei ollut "urheiluhulluja" eikä laihuuden ihannointia päinvastoin lihavuus oli vaurauden merkki.
Olen laittanut tekstiin linkin, josta pääset keskiajan anoreksiaa käsittelevään kirjoitukseeni. Se taas perustuu aiheesta tehtyyn tutkimukseen ja kirjaan "Holy Anorexia".
Rudolph M. Bell: Holy Anorexia
VastaaPoistamm täällä esittely kirjasta, joka on edelleenkin arvostettu.
http://www.findarticles.com/p/
articles/mi_m1175/
is_v20/ai_4077542