Mikael Agricola eli jännittävän ja työntäyteisen elämän. Hänen maailmaansa olivat 1500-luvun Ruotsi, jossa suomalaiset elivät, Wittenberg ja sen yliopisto sekä Iivana Julman Venäjä. Hän kuoli tultuaan rauhanneuvotteluista Venäjältä. On sanottu, että Iivana Julman seurassa oleminen oli samaa kuin olisi ollut Stalinin kanssa samassa huoneessa. Kuva: Anna Amnell (Klikkaa kuvaa ja katso muitakin kuviani Agricolasta)
Wikipediassa on laaja artikkeli Agricolasta.
Pidin kovasti Pirkko Saision ohjaamasta Agricola-lyhytelokuvasta, joka näytettiin Suuret suomalaiset -kilpailun yhteydessä TV:ssä. Siinä oli saavutettu hyvin 1500-luvun tunnelma, sen ajan nuorten viaton seurustelu, Mikael Agricola ihmisenä, joka eli rauhallista oppineen kirjailijan ja kääntäjän elämää tuona rajuna aikakautena. Hänen rooliaan uskonpuhdistajana ei siinä käsitelty, mutta sehän on kaikille tuttu, ainakin niille, jotka ovat lukeneet koulussa kirkkohistoriaa.
Tuomiokirkossa järjestettiin klo 15 kuulemma aiheesta hartaustilaisuus, mutta woi hirweätä, naisenpuoli oli pappina. Mitähän M.A. mahtaisi ajatella? ;-)
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä.
Siinäpä kiinostava kysymys. Silloin ei tainnut tulla kenellekään sellainen edes mieleenkään.
VastaaPoistaLuther oli kyllä sitä mieltä, että tyttöjäkin pitää opettaa. Samoin ajatteli englantilainen katolinen Thomas More, jonka tytöt olivat hyvin oppineita.
Ehkä joku asiaa tutkinut tietäisi, mitä naisen mahdollisuuksista pappeuteen ajateltiin 1500-luvulla. Eli siis oliko tullut mieleen sellainen asia.
Hyvää pääsiäistä, Juha.
VastaaPoista"Luther oli kyllä sitä mieltä, että tyttöjäkin pitää opettaa. Samoin ajatteli englantilainen katolinen Thomas More, jonka tytöt olivat hyvin oppineita."
VastaaPoistaTämä pätee myös MA:han. Hänen kantaansa naispappeuteen tuskin saadaan varmuutta, mutta tosiasioitten puuttuminen ei aiemmin tulkintoja ole estänyt. 1800-1900-lukujen vaihteessa ns. päätettiin, että hän oli köyhän suomenkielisen kalastajan poika, (kuulosti liikuttavalta) mistä tiedoista lähinnä vain sukupuoli pitää varmasti paikkansa!
Uusilla Agricola-sivuilla annetaan nähtävästi realistisempaa tietoa, sanotaan, että hän oli varakkaan pernajalaisen maanviljelijän poika.
VastaaPoistahttp://www.mikaelagricola.fi/mikaelagricola/
Monesti on tullut mieleen, että katolisen ajan Suomesta saattaa joskus löytyä kiinnostavia dokumentteja, jos jollakin olisi aikaa penkoa Vatikaanin kirjastoa. Mitä ajattelet tästä, Juha?
Eikö suuri osa suomalaisista dokumenteista kadonnut Turun monissa paloissa?
"penkoa Vatikaanin kirjastoa. Mitä ajattelet tästä, Juha?
VastaaPoistaEikö suuri osa suomalaisista dokumenteista kadonnut Turun monissa paloissa?"
Muuten totta, mutta se oli Kuusiston piispanlinnan palo, jossa kat. kirkon Suomen arkisto paloi. Vatikaanissa tosin lienee ihan samat kopiot.
Käyttöluvistakaan en tiedä (arkistojen määrässä ja käyttöluvissa Rooma on hyvin lähellä Moskovaa), mutta on Roomassa tainnut aika moni stipendiaatti tutkia italialaisia viinejäkin.
Eräs suuresti arvostamani historian harrastaja (opiskelulla ei ole tapettu kiinnostusta, koska ei ole opiskellut!) väittää, että hansaliiton jäljiltäkin olisi paperi poikineen, mutta Saksassa ovat taas ne oluttuvat!
Täytyisi siis saada jollekin tunnolliselle ja kommunikaatiokykyiselle tyypille pitkä apuraha. Hänellä pitäisi olla aikaa myös saksalaisissa ja italialaisissa viinituvissa istumiseen, jotta hän voisi keskustella ja etsiä johtolankoja.
VastaaPoistaMonesti kun luen Ellis Peters'n Veli Cadfael -kirjoja, ajattelen, että juuri sellaisista luostareistakin lähti rohkeita tyyppejä tänne Pohjolaan. Heitä on varmaankin ollut useita. Ajattelen, että he kiersivät maaseudullakin.
Minua kiehtoo myös se, kuka oli eräs esi-isäni, joka tuli "Saksasta" Ahvenanmaalle 1100-l200- luvulla. Perustiko hän perheen, tuliko muitakin sukulaisia, hakivatko he seuraavien sukupolvien aikanakin vaimot kotiseuduiltaan? Sukukouksissa näkee nimittäin silloin tällöin naisia ja miehiä, joilla on säilynyt tyypillisesti saksalaisia voimakkaita piirteitä kasvoissa.
Eräs kollegani, ortodoksisen uskonnon opettaja, oli sitä mieltä, että tummuus ja kellertäväihoisuus, jota on taas esimerkiksi joissakin mieheni sukulaisissa, tulee Bysantista, jossa suomalaiset kävivät.
Genetiikka voi tuoda kiinnostavia asioita suomalaisten historiaan. Jotkut ovat jo tilanneet tutkimuksia, joissa DNA-näytteen perusteella kerrotaan, mistä esi-äidit tai esi-isät ovat kotoisin.
Sen tuosta muuttoliikkestä sanon, että kaikki Euroopan kaupungit olivat eräänlaisessa "verkossa". Kieli oli yhteinen latina ja Itämeren kauppiailla saksa. Mutta kun Maskusta tuli 20 km. Turkuun, tuli kuin ulkomaille.
VastaaPoistaTuossa kommentissa 2 pääsin jo ihan faktojenkin puolelle, muu on sellaista trollausta, mikä netissä pääsiäisenä sopii ;-) http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/10/coca-colan-edeltaja/
Tämänpäiväiseen merkintääsi sanon, että ikävä, että kovin, kovin moni sotaveteraani kuoli ainakin kuvainnollisesti korvissaan kysymys "Mitäs menitte sotimaan", eikä saanut tilaisuutta nähdä muutosta. Ko. TV:ssä esitetty kysymys järkytti melkoisesti isääni, k. 1988.
Samaa asiaa olen surrut minäkin.
VastaaPoista