sunnuntai, huhtikuuta 26, 2009

Magnolia ja kommentti: monikulttuurisuus



Parhaita asioita Torontossa olivat magnolia, koulut, kissat ja monikulttuurisuus. Niistä oli meidän perheelle eniten iloa ja hyötyä. Minulle myös laaksot olivat tärkeitä tulevan kirjoittamiseni kannalta.

Monikulttuurisuutta sovussa (kommentti kommenttiin, jonka satuin näkemään Vihreässä langassa)
1. kommenttini nimimerkillä "monikulttuurisuus"
Suomalaisuus ja monikulttuurisuus sovussa | 25.04.2009
Eric kysyi: "Olisiko heittää esimerkkiä, missä monen kulttuurin ihmiset elävät ihanaa yhteiseloa?"

New York ja Toronto. Yleensäkin Kanada, jossa monikulttuurisuus on perustuslaissa.

2. kommntti

Mielipiteeni sovusta monikulttuurísessa yhteiskunnassa perustuu omaan kokemukseeni.

Minäkin asuin yhdeksän vuotta Kanadassa, niistä seitsemän vuotta Torontossa. Monikulttuurisuus oli meidän perheen mielestä parhaita asioita Kanadassa.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa kukin kunnioittaa omaa kulttuuriaankin (!) entistä enemmän. Se ei merkitse siis oman kulttuurin menettämistä. Vaikutteita voidaan saada muista kulttuureista, ja se on aina hyväksi. Suomen kulttuurielämä on ollut kukoistavimmillaan silloin, kun sillä on ollut läheinen kosketus muihin kulttuureihin.

Torontossa oli samassa talossa, saman kadun varrella sekä lasteni kouluissa kaikkia mahdollisia uskontoja, rotuja ja kulttuureja edustavia ihmisiä, poliittisia pakolaisia entisen Itä-Euroopan alueelta sekä siirtolaisia eri puolilta maailmaa. Elettiin sovussa. Rasismi oli ehdottomasti kiellettyä, toisten uskontoa ja kulttuuria ei pilkattu.

Siirtolaisten valinta tehtiin pistejärjestelmän perusteella. Pakolaisten valinnassa oli muut perusteet.

Kirjailija Paul Auster on kirjoittanut newyorkilaisten suvaitsevaisuudesta toista ihmistä kohtaan.

Kaikissa yhteiskunnissa on nykyään laman vuoksi ongelmia, niin varmaan myös nyky-Kanadassa.

Hyvää viikonloppua.

6 kommenttia:

  1. Kanadassa en ole ollut, mutta magnolia kukkii nyt omassa puutarhassa.

    VastaaPoista
  2. Monikulttuurisuus on suurta rikkauttta, jossa eri kulttuurit toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Ah, magnoliapuut ovatkin kovin kauniita!

    VastaaPoista
  3. Magnoliapuu on minulle edelleen ihme. Olet onnellinen, Hannele, kun Sinulla on oma magnoliapuusi.

    Yaelian,
    monikulttuurisuutta oppii arvostamaan, kun on kokenut sen.

    VastaaPoista
  4. Monikulttuurisuus on helpointa jonkun muun eikä omilla rappusilla...

    VastaaPoista
  5. Hannele,

    minä olin itse perheineni osa sitä monikulttuurisuutta Kanadassa.:) Olin itä-eurooppalainen, Suomihan on enemmän idässä kuin ns.Itä-Euroopan maat, kun katsoo karttaa. Myös psykologisesti ja poliittisesti Suomi oli idän valtapiiriä vielä siihen aikaan. Mitenkähän on nyt?

    -Kyllähän sinä ymmärrät, kun olet Suomesta, sanoivat unkarilaiset ja muut poliittiset pakolaiset. Tunsin yhteenkuuluvaisuutta muihin pakolaisiin,jotka asuivat samassa talossa ja samalla kadulla, jotka juttelivat kokemuksistaan pankin jonosssa (Siellä todellakin jonotettiin aamulla pankkiin menoa).

    Kanadassa ja Yhdysvalloissa saattoi hotellien ja ravintoloitten ovilla olla 1900-luvun alussa kyltti "Ei koiria eikä suomalaisia". Suomalaiset miehet olivat kovia juopottelijoita ja tappelijoita.

    VastaaPoista
  6. Minullahan ystäviä monesta maasta. Mutta ruattalaisilla ja suamalaisilla ne ajattelutavat, että kun he liikkuvat, niin kaikki omat tavat mukaan. Mutta jos muut liikkuvat, pitäisi sopeutua heidän tapoihin...

    Isäni Karjalasta, kävin Venäjällä niihin juuriini tutustumassa. Ruattalaiset työkaverit laskivat leikkiä ja kutsuivat minua venäläiseksi (vaikka minut kasvatettiin niitä vihaamaan :)

    VastaaPoista