Olen muuttanut Sillin korttelista Carelia-kortteliin Runeberginkadun puolelle
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/09/carelia-kortteli-helsinki.html
Olen nähnyt tästä korttelista käytettävän myös nimeä Valon kortteli
Meillä ei ole ollut koskaan aikaisemmin erkkeriä. Ainakin orkideat viihtyvät siinä. Erkkerissä on tällä hetkellä vasta neljä verhoa, kaksi keskellä, yksi kummallakin sivulla. Niiden avulla voi säädellä valoa. Mietin toisiko valoverho pehmeyttä erkkeriin vai päästäisivätkö säleverhot valon parhaiten huoneeseen suoden samalla yksityisyyttä, jota tarvitsee, kun vastapäätä on muita asuinrakennuksia. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.
Kun asuimme Torontossa, meitä vastapäätä oli matala talo, jossa oli ruokatavarakioski. Olimme valinneet asunnon siitä talosta, koska siinä ei ollut kokolattiamattoja eikä kuumailmalämmitystä ja se oli lähellä metroasemaa, josta lapset pääsivät kouluun ja yliopistoon ja minä kaupungille ostoksille. Perheemme ainoa auto oli lomia lukuunottamatta mieheni käytössä, sillä hän joutui liikkumaan päivittäin Suur-Toronton alueella.
Tuosta näkymästä, josta on jäljellä poikani luonnos, on hyvät muistot, sillä kävimme elintarvikekioskissa päivittäin ostamassa maitoa, jugurttia ja muuta ruokatavaraa ja ystävystyimme kioskin pitäjiin, jotka olivat meidän laillamme siirtolaisia, yleensä Manner-Kiinasta muuttaneita. Tuli juteltua kaikenlaista.
Mutta istuimme monesti ikkunan ääressä ja haaveilimme paremmasta näkymästä. Nuorin lapsista keksi, että jos voittasimme Lottariosta paljon rahaa, muuttaisimme takaisin Helsinkiin ja ostaisimme asunnon ylimmästä kerroksesta puiston varrelta (penthouse apartment). Emme voittaneet lotosta, mutta saimme "ullakkoasuntomme" Helsingistä. Nyt olemme jälleen muuttaneet, ja maisema on jälleen vaihtunut. Ei olla enää puiston reunassa vaan vilkasliikenteisen kadun varrella.
Tämä näkymä on vielä outo, mutta se tulee vähitellen liittymään elämämme maisemiin, joita on ollut paljon: Kyrenian vuoret, jotka näin siintämässä etäisinä Nikosian keittiömme ikkunasta, kun tiskasin, Suomenlinnan puisto ja vanhat rakennukset, metsä Herttoniemessä, Huopalahden rautatieasema, junanraiteet ja puistomainen Etelä-Haagan "dachamme", puutalomme piha, jossa kasvoi kuusikymmentä puuta, Tehtaankadulla Italian suurlähetystö, jonka iltapukuista juhlaväkeä katsoin sisareni kanssa leveällä ikkunalaudalla istuen kauan sitten. Ja monet muut näkymät, joita voi katsella valokuva-albumeista.
Olet saanut elää hyvin monipuolista elämää. Mielelläni käyn täällä lukemassa hienoja tarinoitasi.
VastaaPoistaKauniita ja haikeitakin muistoja. Ihanat nuo siun orkideasi. Siulla on viherpeukalo. =) Erkkeritkin ovat mielestäni aivan ihastuttavia. =)
VastaaPoistaMie ehkä valitsisin lisäverhoksi säleverhot, mutta mie olenkin sellainen aurinkoa pakoileva tyyppi. =)
(melasma...)
Unelma,
VastaaPoistakiitos ystävällisistä kommenteista.
Una,
minulla ei ole olut koskaan säleverhoja. Kokeilen niitä keittiössä, jonne haluamme kaikki yksityisyyttä. Ei ole hauskaa olla "näyttämöllä", kun syö yöpuvussa tai muuten vähäpukeisena aamupalaa tai juo iltateetä keittiön pöydän ääressä.
Täälläkin juttelen hedelmäkauppojen myyjien kanssa. Tykkään täydestä valosta, aamullakin, siihen on kiva herätä, jos vaikka aurinkoakin näkisi. Iltavalosta tykkään myös. J avihreetä nyt, men i joku vuosi, kun puut kasvoivat.
VastaaPoistaMinäkin pidän valosta. Se herättää värit eloon.
VastaaPoistatänne eksyin kun etsin uutta blogipohjaa. Oma blogini sekosi kuten sinunkin Aurora blogisi. Nyt pitää tehdä uusi. Asut samoilla kulmilla, mitä mummovainaani Hesperiankadun ja VänrikkiStåhlin-kadun kulmassa.
VastaaPoistat Annu
Tämä on meille aivan uusi kaupunginosa. Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.
VastaaPoistaNykyään tuntuu siltä, että Bloggerin pohja ja sen lisänä joidenkin suomalaisten tekemät taustat tai pohjan täydentäjät ovat kaikkein helpoimpia.
Uusia ilmaisia blogipohjia tulee vähemmän kuin ennen. Esimerkiksi se brasilialainen pohjien suunnittelija, jolta olen saanut Auroran ja Auroran talon hienon ilmaispohjan (banner-kuvan olen muuttanut), tekee nykyään vain maksullisia pohjia.
Itkupilli- ja Keisarin uudet vaatteet -blogeissa on paljon kauniita taustakuvia ja pohjia, jotka sopivat Bloggeriin. Lue ohjeet tarkoin. Vuodatukseen tekee Blue hienoja pohjia.
Näköala ikkunasta on tärkeä. Muistan edesmenneen sairaalasielunhoitaja Irja Kilpeläisen kertoneen, miten merkittävä hänelle, pyörätuolipotilaalle, oli ikkunasta avautuva maisema. Hän asui Lauttasaaressa, minkä kerrotalon ikkunasta näki meren ja taivaan – ja laivojen lipuvan Ruotsiin ja palaavan sieltä Helsingin satamaan.
VastaaPoistaTöölössä asuin opiskelujeni alkuajan. Töölössä on oma tunnelmansa.
Töölö on hyvin kiinnostava kaupunginosa, elävämpi ja kaupunkimaisempi kuin Ullanlinna, joka tuntuu tähän verrattuna nukkumalähiöltä.
VastaaPoistaKaipaan kuitenkin entisen lähiympäristöni kauniita vanhoja taloja. Pidän vanhoista rakennuksista enemmän kuin uusista. Kaipaan tietenkin myös sitä maisema, jonka näin ikkunasta, varsinkin taivasta, joka oli joka päivä erilainen.
Annu, nyt multa meni yöunet! Miten blogi sekoaa? Katoaako kaikki? Ihan tarpeeksi on ollut teknistä ongelmaa...mun piti elinikäodotteeni mukaan elää 99.9 vuotiaaksi, mutta tekniikka tappaa mut ja nyt jo blogit katoavat!
VastaaPoistaAnna, tuo on kaunis kukkaerkkeri, jossa minä pitäisin vain kevyitä luonnonvaaleita verhoja. Minulla on puiset sälekaihtimet vain kahdessa makuuhuoneessa. Ja nyt toiset niistä ylhäällä, koska näkymä omaan lumiseen puutarhaan. Toki keittiöön pitää saada yksityisyttä, jos sisältä näkyy muiden huoneistoihin!
Orkideat, keveät verhot ja vanha kirjoituskone luovat suloista menneen maailman lumoa.
Olen löytänyt ratkaisun erkkeriin. Tarvitsen hiukan paksummat kuviolliset valoverhot, ja sellaiset löytyivät, todella kauniit. Saan ne vasta joulun jälkeen, jolloin uusi erä tulee kauppaan. Ne antavat valoa ohuemmista osistaan , mutta häivyttävät ikkunan takana olevan kadun ja vastapäiset talot kuvioiden kohdalta niin, että ne eivät häiritse huoneen yleistunnelmaa. Muita ikkunoita mietin vielä.
VastaaPoistaBlogikirjoitukset ja kuvat täytyy tallentaa säännöllisin välein. Joskus harvoin koko blogi katoaa, todella harvoin. Olen kuullut vain muutamasta tapauksesta viiden vuoden aikana.
VastaaPoistaBloggerissa on kohta, josta koko blogin saa talteen. Tutki ohjeita tarkoin.
Kuvat voi tallentaa Picasaan tai Flickriin. Minulla on molemmissa. Flickriin mahtuu hyvin paljon kuvia, jos maksaa pienen vuosimaksun. Picasassa kuvat säilyvät niin kauan kuin ne ovat koneessa. Jos kuvat haihtuvat koneelta, ne katoavat myös Picasasta.
Googlella on monia hienoja ideoita, jos ehtii vain tutustumaan niihin. Myös gmailiin voi tallentaa kirjoituksia. Olen laittanut sinne käsikirjoituksen eräässä vaiheessa.
On mahdollista myös tulostaa säännöllisesti kirjoituksensa ja laittaa ne kansioihin tms, jos on tilaa niille kodissa. Se kannattaisi aloittaa heti alkuvaiheessa. Minulla ei ollut alussa lasertulostinta, joten tallensin vain levyille.
Tallentamismenetelmät tulevat varmaankin jatkuvasti muuttumaan ja kehittymään, mutta koska niin paljon tärkeitä tietoja on tallennettu näissä eri vaiheissa, niita voi pitkään siirtää aina uudempaan muotoon.
Ei kannata seikkailla epäluotettavilla sivuilla. Muuten kaikki menee varmaankin hyvin.
Kaikki tietokoneessa olevat aineistot kannattaa tallentaa ulkoiselle kovalevylle ja muistitikuille. Sitten saa blogata rauhassa.:)
Tulin katsomaan, jotta mitä täältä löytyy!
VastaaPoistaKannatti tulla:)
Ja onnea uuteen kotiin!
Erkkerit on aivan ihania... niiden äärellä voi katsella ihmisiä, tähtitaivasta tai muutenvaan haaveilla.
Näin varmaankin on. Olen vasta opettelemassa erkkerin käyttöä.
VastaaPoista