Luen P. D. Jamesin uutta kirjaa Death comes to Pemberley. En oikein tiedä, mitä ajatella siitä. Se ei ole niin kuin Austen eikä niin kuin P. D. James. Pitäisi katsoa, onko siitä jo kirja-arvosteluja. Varmaankin ainakin New York Timesissa. Saattaa johtua flunssastani. Sen arvaan, että tästä tulee fantastinen elokuva!
Lue aikaisempi kirjoitukseni Murha Jane Austenin maailmassa. P. D. James: Death Comes to Pemberley
Allan Massie, The Scotsman ylistää.
Lehtijuttuni P. D. Jamesista: Salapoliisiromaani. Järjestystä kaaokseen.
No nyt olen lukenut kirjoituksiasi ja katsellut kuviasi (myös Matti Amnellin kuvia), hyviä ovat!
VastaaPoistaErityisen pitkään katselin "otsakekuvaksi" laittamaasi photoa, jonka jonkinlainen puhtaus ja kirkkaus sai sekasortoiset ajatukset pääni sisällä rauhoittumaan ja järjestäytymään. Kuva siis vaikutti!
Täältä Kruununhaasta saisi paljon mukavia otoksia, jos osaisi käyttää kameraansa. Olen päättänyt lukea ohjekirjan läpi, mutta hitaasti se edistyy. On niin paljon muuta, mitä pitäisi lukea, mielenkiintoisempaa.
Eniron puhelinluetteko polvilla, sen päällä tietsikka ja Classical Music Encyclopedia lattialla jalkojen juuressa, istun tässä ja oon niin kauhian yllättynyt, kun kaupungin langaton nettiyhteys toimii, vieläpä hyvin, kaikkien paksujen seinämuurien läpikin. Ja sitä kun en ole aiemmin edes huomannut. Tässä talossa tehtiin vuositolkulla remonttia, jota oltiin paossa, voi olla, että tuo nettihomma on siihen liittyvää, ainakin tänne on ilmestynyt kaikenlaisia uusia kummia viritelmiä entisten ikivanhojen antennilaitosten tilalle. Mieluisa yllätys meille. Monenlaisia nettiyhteyksiä on kokeiltukin. Mutta tämä langaton vaikuttaa hyvältä.
Hei Liisu,
VastaaPoistaAmmattivalokuvaajat ja alan tekniset taiturit ovat erikseen ja me harrastelijat eri juttu. Nykyajan digikamerat ovat onneksi niin hyviä, että harrastelijakuvaajan tärkeimmäksi tehtäväksi jää aiheen valinta, asetelma ja kuvan jonkinlainen rajaaminen jo kuvaa ottaessa.
Alussa otin kuvat liian pieninä. Sain kameran lahjaksi, ja se oli asennettu liikkeessä blogikuvien ottamista varten. Nyt otan kuvat aika suurina (pikseleissä), jotta saan rajattua ainakin jostain nurkasta kivan kohdan. Joskus saattaa tulla oikein hyvä kuva, ja on harmi, jos se on liian pieni.
Netistä ilmaiseksi asennettavalla Picasalla tms. voi rajata turhat ja rumentavat kohdat pois (valitsemalla 'vapaa' asetelman) ja lisätä valoa.
Kameraa ostaessa voi pyytää, että kamera asennetaan automaattiseksi ja poistetaan päivämäärä, joka pilaa kuvan.
Kuvia kannattaa ottaa hyvin paljon ja ihan mistä hyvänsä. Siinä oppii. En ota yleensä kuvia lapsista enkä yleensäkään ihmisistä paitsi, jos he ovat hyvin julkisesssa tilanteessa.
Talot, vesirännit ja puut ovat väsymättömiä kohteita.:) En ota mitään stressiä kuvaamisesta. Laitan Flickriinkin kaikentasoisia kuvia varastoon. Siellä voi nähdä loistavia kuvia, kun kiertää katsomassa muiden kuvia.
Sen jälkeen, kun on ostanut kameran, kuvaaminen on täysin ilmaista, jos ei teetä paperikuvia. Täytyy tietenkin olla tietokone tai lupa käyttää jonkun toisen konetta.
Pieni kamera voi olla aina mukana. Jos ottaa päiväkävelyllä vaikkapa sata kuvaa, voi poistaa kotona suurimman osan, siirtää mieluisat kuvat omalle koneelle tai Flickriin, joka on tiettyyn määrään asti ilmainen ja maksullisenakin hyvin halpa.
En säilytä kuvia kameran muistissa, vaan tietokoneessa ja muistitikuilla ja ulkoisessa muistissa.
En käytä koskaan salamaa. Kannattaa katsoa, että aurinko on selän takana tai ottaa kuva niin, että vaikkapa puunrunko estää valon tulon suoraan kamerana.
Uudessa kamerassani on automaattinen vakaaja, mutta siitä huolimatta koetan tukea kameran johonkin: puuhun, aitaan tai - mieheni olkapäähän, hän sanookin itseään käveleväksi kameranjalustaksi.:)
(Matti Jr on taidekoulutuksen saanut poikamme, Matti Sr ottaa vähän kuvia.)