Uskonto kulttuurin osana

Kommentti blogiin, jossa keskustellaan papeista romaanihenkilöinä ja yleensäkin kulttuurista ja uskonnosta.


Englannissa oli yritys "ajanmukaistaa" Agatha Christie -sarjat. Se merkitsi  pappiloiden ja pappien häivyttämistä pois TV-sarjan maalaiskylistä ja joka toisen rakkaustarinan muuttamista lesbo-romanssiksi.
Kansa raivostui ja haukkui yleisönosastoissa ja nettikeskusteluissa Christien tyttärenpojan siitä, että hän oli antanut luvan Christien dekkareiden maailman muuttamiseen. Näissä Suomessakin nähdyissä jaksoissa oli Miss Marplena Geraldine McEwan, jonka Marple-ura loppui siihen.
Nyt on rauha maassa, sillä on palattu Christien alkuperäiseen maailmaan, josta katsojat pitävät.
Liettuanjuutalaista sukua isänsä puolelta oleva David Suchet on anglikaani, joka näyttelee hienosti katolista Poirotia. Hän omaksui itse kristinuskon yli 20 vuotta sitten.  David Suchet on ilmaissut huolensa siitä, että monikulttuurisuuden nimissä Englannissa vaietaan kristinuskosta. Ongelmaa on siis muuallakin.
Osia Raamatusta, Lasten raamattu ym klassista uskonnollista kirjallisuutta on saatavana David Suchet'n lukemina. Ei Poirot-aksentilla. :)


Amerikassa tapasin rekkakuskien huoltoasemalla miehen, joka kertoi kuuntelevansa Raamattua Gregory Peckin lukemana Amerikan halki ajaessaan. Monikulttuurisessa Pohjois-Amerikassa kristinusko saa näkyä ja kuulua yhtä hyvin kuin muut uskonnot. Näin myös Aasiassa.


Toinen salapoliisiromaanien kirjoittaja, jonka kirjoissa uskonto on mukana on Chesterton, jonka Father Brownia ei Suomessa paljonkaan tunneta nähtävästi juuri siitä syystä, että uskonto halutaan eliminoida pois kulttuurista Suomessa.


Lisäys: Olen seurannut myös Midsomerin murhat ja Komisario Morse/Lewis -sarjoja, ja uskonto on niissä yhtenä tärkeänä osana. Pappeja, sekä miehiä että naisia, on niissä sekä roistoina että normaaleina kansalaisina. Samoin oli juutalaisen Anthony Horowitzin käsikirjoittamassa loistavassa "Foylen sodassa".
Vaikka englanninkielinen kaunokirjallisuus on minulle tuttua jo opiskeluajoilta, otan esimerkeiksi TV-sarjat, sillä ne ovat Suomessa laajemmin tunnettuja kuin alkuperäiset romaanit.


Aikaisemmat kommentit samassa keskustelussa:


(Voiko uskonnosta tehdä viihdettä?) Heidän kannattaisi lukea C.S. Lewisin satiiri "Paholaisen kirjeopisto". Siinä on viihderomaani uskonnosta, ja se on ollut vuosikymmeniä suosittu, best seller- listoilla muualla maailmassa, jossa uskontoa ei ole erotettu muusta elämästä ja tungettu marginaaliin. 

Myös jokin aika nähty TV-sarja Barchester Chronicles oli hauska. 


Toinen aikaisempi kommentti:
Suomalainen kirkollista tai yleensä kristillistä aihetta käsittelevä kirjailija tai kristityksi tunnustautuva kirjailija (!) on kahden tulen välissä tai vasaran ja alasimen välissä niin kuin englannissa sanotaan.


Toisaalla ovat nykyajan fanaattiset Dawkins-ateistit ja marksilaisperäiset ateistit, joita on paljon kulttuuripiireissä. Toisaalla ovat fanaattiset uskovaiset. Kun olin esittelemässä tyttökirjaani, eräs nainen sanoi: Ei kai se vain ole romaani! Enemmistö on hiljaa, jotta ei luultaisi näiksi äärisuunniksi.

 Uskonnolle vihamielinen kulttuuri tuli Suomeen äärivasemmistolaisen ateismin mukana 1960-1970-luvulla, ehkä myös 1980-luvulla, josta en tiedä, koska asuin silloin ulkomailla.

Itäinen naapurimaamme käytti paljon rahaa ateistiseen propagandaan. Sillä oli kosketuspintaa Suomessa, sillä 1900-luvun alun sosiaalidemokratiakin oli Suomessa ateistista ja meidän kulttuuriväkemme oli rähmällän itään päin.
 Ideologiaan kuului uskonnon vastustaminen. Jostain syystä ortodoksinen uskonto oli sallittua. Nykyään ovat "sallittuja" itämaiset uskonnot, uuspakanuus ja mikä hyvänsä outo uususkonto - mutta ei tavallinen kristinusko. Vastustetaan kansan enemmistön uskontoa, jolla on suurin merkitys yhteiskunnassa.

hdcanis kirjoittaa tärkeästä asiasta: ihminen, jolle oma uskonto on tärkeää, kunnioittaa myös toisten uskontoa. (Tietenkin uskontoja voidaan käyttää poliittisina aseina, mikä on todella traagista.)

Sivistynyt ja maltillinen länsimainen, ei-vasemmistolainen ateisti tai agnostikko voi olla samalla kulttuurikristitty, joka on kohtelias uskovaisille ja kiertää katsomassa kirkkoja turistimatkoillaan, nauttii länsimaisesta kulttuurista taidemuseoissa jossa kristinusko on keskeinen edelleen - sieltähän on saatu aiheet, ajattelutapa ja ihmiskäsitys.
--

Melkein kaikkihan me ollaan täällä Pohjoismaissa protestanttisia kirjailijoita, niin on suuri osa angloamerikkalaisia kirjailijoita. 

Sanontaa käytetään Amerikassa erottamaan toiset suuret ryhmät nimittäin juutalaiset, esimerkiksi Philip Roth ja monet muut, meillä mm Daniel Katz, ja katoliset, vaikkapa Anne Rice tai Tennessee Williams joka kääntyi episkopaalista katoliseksi. Uskonnolla on merkittävä asema kirjallisuudessa. Uusia tähtiä maailmankirjallisuudessa ovat hindu- ja muslimikirjailijat. Uskonnottomia kirjailijoita on vähemmistö kaikista. Uskonto antaa voimaa ja sitä vastaan voi kapinoida. 
Juutalainen Paul Auster on esittänyt kiinnostavia mielipiteitä luterilaisuudesta, hänen vaimonsa Siri kun on amerikannorjalainen.