Naiset netissä

Naiset ovat kirjoittaneet Internetin houkutuksista ja ongelmista. K kertoo olevansa entinen blogiaddikti ja nykyinen kohtuukäyttäjä. S kertoi blogiaddiktin elämästään blogipakinassaan ja I netti-ihmissuhteen ongelmista.

Naiset ovat netissä muuallakin kuin Suomessa. Uusimmassa Writing Magazinen numerossa (Vol 12 No 10) haastatellaan toimittaja Jane Bidderiä, joka kirjoittaa romaaneja nimellä Sophie King. Hänen uusin romaaninsa Mums@Home kertoo naisista netissä. Jane Bidderin mukaan monet älykkäät naiset elävät netissä. Syynä on se, että on eräällä tavalla turvallisempaa puhua omista asioistaan netissä kuin puhua jollekin kasvotusten. Toinen syy on se, että moni nainen ei kirjoita omalla nimellä vaan nimimerkillä.

Kirjoitin jo Blogisisko 2:ssa (mm. 17.10. 2006), että ennemmin tai myöhemmin salanimet ja nimimerkitkin paljastuvat. On itsepetosta kuvitella muuta. Jane Bidder on samaa mieltä, ja hänen romaaninsa naiset saavat kokea sen. Bidder on myös sitä mieltä, että Internet-suhteet voivat köyhdyttää normaalia seuraelämää. ("It can stop people living a real life.")

Tästä voimmekin olla monta mieltä. Millä tavalla Internetissä keskusteleminen ja toimiminen eroavat "tavallisesta elämästä", jos kirjoittaa omalla nimellään? Minusta tämä on tavallista elämää aivan samalla tavalla kuin keskusteleminen, kirjeiden kirjoittaminen ja lehtien ja kirjojen lukeminen. Jatkuva salanimellä kirjoittaminen olisi minusta samaa kuin eläisi koko ajan naamiaisissa. On tietenkin verrattu nimimerkillä nettiin kirjoittamista muuhun nimimerkkikirjoittamiseen, jota vaikkapa Urho Kekkonen harjoitti.

Kirjailijat netissä

Kirjailija Jasper Fforde uskoo, että hänen kuusi nettisivuaan (websites) ovat osa hänen kirjojaan, koska hän kirjoittaa ja suunnittelee ne kaikki itse. Kaikkiin pääsee hänen kotisivultaan, joka on hyvin hauska.

Fforde kertoo kirjailijaliittonsa "The Author" -nimisessä lehdessä, että hänen kaikki sivunsa ovat aidosti häntä itseään, kun niitä ei kirjoita joku muu hänen ohjeittensa mukaan. Kaikki tekstit, kuvat ja ideat ovat hänen omiaan.

Fforde sanoo, että kirjailijan itse kirjoittama nettisivu on suorin mahdollinen yhteys lukijaan henkilökohtaisen esiintymisen ja kirjan ohella. Hän uskoo, että lukijat arvostavat kirjailijan itsensä kirjoittamia sivuja enemmän kuin kustantajan tai mainostajan tekemiä sivuja.

"--I firmly believe that readers can and do make a distinction between what is home-grown and what is created by publishers and marketeers, and I think people enjoy and value the intimacy that it engenders."

Writing Magazine Vol 12 No 9, 5.

Täältä löytyy Jasper Fforde.

Ex libris: Dover

Netti on nykyajan vintti ja tulevaisuuden kotimuseo

Kuva: Anna Amnell , My Decoupage set in Flick

Keksirasiasta tuli korurasia découpage-menetelmällä. Kuva: Anna Amnell. Voit suurentaa kuvia klikkaamalla niitä.

Minua kauhistuttaa monesti, kun näen mitä kaikkea ihmiset myyvät kirpputoreilla. Vaikuttaa siltä, että he myyvät muistonsa. Ennen aikaan ihmisillä oli isot vintit, ullakot, joihin kertyi aarteita: leluja, vaatteita, kirjoja, lehtiä, kirjeitä. Niitä ovat sitten jälkipolvet penkoneet, kirjoittaneet niistä kirjoja ja koonneet niitä museoihin ja arkistoihin.

Vaikka meistä kaikista kertyy nykyään enemmän valokuvia kuin entisaikojen kuninkaallisista, esineitä ei taida paljon jäädä. Muutama vuosi sitten mieheni sisar kertoi Kuvaa kotisi -projektistaan. Hänen innoittamanaan kuvasin suurin piirtein joka nurkan huushollistamme. Puoli vuotta sen jälkeen koko talo joutui putkiremonttiin ja asunto muuttui täysin.

Olen perustanut käsityöblogini nimenomaan tallentamaan vaatimattomat (seiska käsitöissä) neuleeni, koruompeluni ja tilkkutyöni. Aina löytyy jostain kaapista jotain, mitä haluaa tallentaa. Eilen katsoin erään toisen blogin kollaaseja ja muistin keksirasian, jonka olin päällystänyt découpage-menetelmällä. Nimi tulee ranskan leikkaamista tarkoittavasta verbistä. Découpage poikkeaa varsinaisesta kollaasista siinä, että työhön ei piirretä eikä maalata, vaan pelkästään liimataan leikattuja kuvia. Tämän viktoriaanisena aikana erittäin suositun menetelmän kuuluisin harrastaja lienee Tanskan kuningatar Margarethe II, joka on käyttänyt sitä jopa lavasteiden tekoon.

Découpage-rasiani kansi valokuvattuna ja sivut skannattuina. Kuvat ovat peräisin lähinnä ranskalaisista sisustuslehdistä. Haaveenani on tehdä sermi samalla menetelmällä.

Tietokoneen näyttö vaikuttaa kirkasvalolampun tavoin

Olen ihmetellyt sitä, että kun minulla on menossa jokin vaativa kirjoitustyö, minun on myös hyvin helppo kirjoittaa vaikkapa näitä blogikirjoituksia. Nyt taisi paljastua syy: Tietokoneen näyttö toimii niin kuin kirkasvalolamppu (Madam 1/2006 - nimi uudessa muodossa). Se piristää, panee aivot ylikierroksille ja sekoittaa vuorokausirytmiä.

Monet ihmettelevät blogikirjoituksissaan sitä, että heitä ei nukuta tavalliseen nukkumaanmenon aikaan. Minäkin olen ihmetellyt sitä. Onneksi kuitenkin nukahdettuani nukun aina hyvin syvää unta ja riittävän kauan, kun ei tarvitse herätä herätyskellon käskyyn.

Tietokoneen äärestä täytyy lähteä liikkeelle tunnin välein. Saman asian neuvoi minulle jo kauan sitten eräs lääkäri. Menen juomaan vettä, kuntopyörää ajamaan tai minipäiväkävelylle kotona. Siinä kävellessä voi tehdä samalla pieniä venytysliikkeitäkin niin kuin kissa.

Bodaa aivojasi ristipistoilla

Tämä hienostunut merkkausliina on kanadalaisesta museosta. Suomalaisista merkkausliinoista kertoo www.virtualhelsingin nettimuseo kauniiden kuvien kera.

Tytöt aloittivat naisen töihin tutustumisen ennen aikaan varhain. Ompelutöitä tehtiin jo lastentarhaiässä. 8-10 -vuotiaat ompelivat merkkausliinan, johon tallennettiin malli aakkosista ja erilaisista koristeaiheista, joita tarvittiin nimikoimisessa.


Olen harrastanut jo kauan ristipistojen tekemistä ja muita käsitöitä. Kaikkien projektien ei tarvitse olla yhtä mammuttimaisia kuin Pennsylvania Dutch Quilt, josta kerroin aikaisemmin. Pienikin työ voi tuottaa iloa ja on mukava lisä kodin somistamiseksi. Tämä työni on nimeltään "Vanha koulutalo", oikein vanha pohjois-amerikkalainen malli.

Suomalaisissa museoissa ja antiikkimarkkinoilla voi nähdä vanhoja käsitöitä. Ehdoton suosikkini on Suomenlinnan eräässä museossa oleva ristipistoilla koristettu matto. Joukko naisia teki sen joskus 1800-luvulla morsiuslahjaksi ystävättärelleen. Kukin teki yhden ruudun, ja sitten ruudut ommeltiin yhteen.

Mustapohjaisessa matossa on enimmäkseen kukkakuvioita. Yhdessä ruudussa on kuitenkin kuvattuna apina. Juuri se apina tekee siitä matosta unohtumattoman. Olen kertonut tästä matosta täysin muistini varassa. Sen näkemisestä on kulunut vuosia. Tällaisena kuitenkin sen muistan. Jos joku on nähnyt sen äskettäin, hän voi kertoa lisää, esimerkiksi sen, onko se tehty kokoristipistoilla vai puoliristipistoilla (petit point).

Muisti ja käsityöt kulkevat käsi kädessä. Lehtiuutinen kertoi nimittäin äskettäin, että ristipistojen tekeminen on aivoille yhtä hyväksi kuin ristisanojen tekeminen.

Käsitöiden harrastajilla on paljon blogeja. Voit löytää niitä blogihakemistosta. En tiedä, onko joukossa yhtään miestä. Monet miehetkin tekevät ristipistotöitä. Miestenkin aivot tarvitsevat monenlaista bodausta.