I was there. Paluu 1950-lukuun

 blogini osoite onkin "paluu 1950-lukuun"
I was there. Uusin kirjani on paluuta 50-luvun maailmaan, nyt alussa siihen ankeaan alkuu, ja jos innostaa, myöhemmin siihen iloiseen vähän villiin 50-lukuun, josta puhutaan yleensä, kun puhutaan 50-luvusta.

Nuorin tätini täyttää muutaman päivän kuluttua 96 vuotta. Äitini eli 97-vuotiaaksi, koko ikänsä tupakoinut ja hiihtänyt/kävellyt isoisäni 94-vuotiaaksi. Sodassa olleita miehiä ei voi ottaa yleensä lukuun, sillä useimmat heistä menettivät siellä terveytensä. Japanissa odotettavissa oleva elinikä on pian 110 vuotta. 

Me nykyajan ihmiset alamme sanoa kuten Kekkonen Jos minä joskus kuolen. Olen päättänyt, että en enää käyttäydy kuin olisin vähän yli kaksikymmppinen. Syynä on uusi kirjakin, joka kohta ilmestyy.

 Jo blogikirjoituksistani on sanottu: Ei silloin ollut sellaista. On luettu jonkin nuoren tutkijan mielipide. Ja kun kerron, että puhun omasta kokemuksestani, kuulen huokauksen jostain nettiavaruudesta ja kommentoijani kirjoittaa: Ai, sinä elit silloin.

P.S. Muistan tuon mekon, se on melko varmasti tullut Amerikasta. Se oli "ihonvärinen" kuten silloin sanottiin, melkein baby pink (mikä oli vielä 1940-luvulla poikavauvojen väri!) samaa kuin jotkut autot.  Kai sitä sanotaan puuterinväriksikin. Tätini yli yleensä hyvin hoikka. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli varakkaiden sukulaisten talossa, ja siellä sanottiin: Voi sinua, tyttöraukka, kun olet laiha. Kylläme sinut lihotetaan. Kun lähdet tältä, eivät tunne sinua kotonasi.

Hirvittävä salaisuus uusin sanoin

Kirjallinen maailma on vanhenevan naisen silmissä ahdistavan ulkonäkökeskeinen. Vrt."Maailma on nuoren naisen silmissä ahdistavan ulkonäkökeskeinen". (Helsingin Sanomat/Nuorten posti 10.9.2013)

Ulkonäkö kertoo iästä, ja nuoruus on valttia kirjallisessa maailmassa. Tässä ei ole kysymys vain tunteista, sillä kirjamainoksissa esitetään menestyskirjailijat kaunottarina ja kirjastoapurahalautakunta on nostanut ikäsyrjinnän periaatteekseen:

"Julkisuudessa on jäänyt lähes huomiotta, että apurahaa jakava lautakunta on radikaalisti muuttanut jakoperusteita ilman, että ministeriö, maan hallitus tai eduskunta olisi lakia mitenkään muuttanut. Lautakunta on ottanut käyttöönsä ikäleikkurin, jolla vanhemmat  kirjailijat ja kääntäjät syrjäytetään." 

Lue lisää Suomen Kirjailijaliiton sivuilta

Näyttelijät ja poliitikot teettävät kauneusleikkauksia. Pitäisikö plastiikkakirurgien perustaa apuraha kirjailijoiden kauneusleikkauksia varten? Pitäisikö kirjailijalla olla kaapissaan ikinuori klooni, jonka voi lähettää kirjamessuille ja PR-tilaisuuksiin? Entä se apurahaongelma? Eikö siihen ole jo ratkaisu?

”Jos apuraha evätään iän, sukupuolen, poliittisen kannan, uskonnon tai muun sen kaltaisen perusteella, on kysymys syrjinnästä, joka loukkaa kansalaisten perustuslaillista yhdenvertaisuutta,” kirjailija Heikki Palmu kirjoittaa.

Äidin muisti

Olin katsomassa äitiä vähän ennen hänen kuolemaansa.
  - Tyttö on laihuttanut ihtensä ihan olemattomiin, äiti moitti minua. 
Miestäni ja minua nauratti, että äiti huomasi muutaman kilon laihtumiseni. 

Olin iloinen siitä, että äidin muisti toimi hyvin hänen kuolemaansa asti - 97-vuotiaaksi -  vaikka hänen muistonsa liikkuivat yhä enemmän kaukana lapsuudessa. Vain kolme kymmenestä sisaruksesta oli enää elossa.

Äiti vietti vielä 90-vuotispäivänsä kotonaan, ja hänellä kävi koko päivän vieraita, joku toiselta paikkakunnalta asti. Äidillä oli ollut laaja ystäväpiiri, naapureita, työtovereita, sukulaisia ja esimerkiksi tyttö, joka oli asunut meillä monta vuotta koulukortteerissa, kun me lapset olimme lähteneet jo kotoa. Erityinen ilonaihe syntymäpäivänä oli hänen 82-vuotias pikkuveljensä, jota hän oli hoitanut, kun oli itsekin vielä lapsi, kantanut selässään kaunista pikkupoikaa.



Viimeisinä vuosinaan äiti suri sitä, että hänen ikätoverinsa ja suurin osa sisaruksista oli jo kuollut. Onneksi hänellä oli kaikenikäisiä ystäviä.

Äiti eli viimeiset vuotensa hoivakodissa, jonne hänet oli viety, koska hän ei pystynyt enää tulemaan toimeen kotona munuaissairautensa vuoksi. Häneltä oli leikattu kaksikymmentä vuotta aikaisemmin toinen munuainen syövän vuoksi. Toinen lonkkakin oli leikattu muutaman vuosi sitten, kun hän oli kompastunut keittiössä mattoon laittaessaan aamiaista. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli ollut silloin keuhkokuume. Äiti ei pitänyt ollenkaan siitä, että joutui pois kotoaan. Alussa hän kääntyi vuoteessaan seinään päin eikä kärsinyt kuunnella edes radiota, vaikka musiikki oli hänelle rakasta.






95- vuotiskortti vuoteen vierellä

Koti oli ollut äidille aina tärkeä. Hän rakasti kukkiaan. Hänen lempikukkiaan olivat liljat sekä verenpisarat ja pelargoniat, joita hän kasvatti eteisenverannalla. Hän piti televisiosta, kun ei jaksanut enää olla yhtä aktiivinen kuin ennen. Hän oli kävellyt ennen pitkiä matkoja. Hän luki lähinnä lehtiä, mutta piti kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut" ja nauraa hekotti, kun tunnisti sieltä kohdat, joissa oli hänen kertomiaan juttuja. Paljon parjattu TV- sarja "Kauniit ja rohkeatkin" tuotti hänelle paljon iloa. Hän kommentoi katsomaansa tyyliin "Ihan mahoton tuo Ridge --". Miten hienoa onkaan, että Suomessa on TV-ohjelmissa alatekstit: äitihän luki siis myös koko ajan, sillä ei hän englantia osannut. Ehkä oli jotain oppinut kuulemastaan hyvämuistinen kun oli.

Eniten olin iloinen siitä, että äidin muisti toimi hänen kuolemaansa asti eli 97-vuotiaaksi, vaikka hänen muistonsa liikkuivat yhä enemmän kaukana lapsuudessa.

Muuttaako Internet sittenkin aivomme?

Vuonna 2007  pidin Turun kirjamessuilla tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa lyhyen alustuksen puhumalla Internetin vaikutuksesta aivoihin.  Olin juuri lukenut uusinta tutkimusta lasten aivojen toiminnasta. Amerikkalainen tutkija Maryanne Wolf esitti väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
Esitykseni herätti  vastustusta seminaarin osanottajisssa,  varsinkin nuorissa opiskelijoissa, joista monet vaikuttivat suorastaan tuohtuneilta varsinkin siitä, että yhdyin tutkijan väitteeseen: lapsen tulisi oppia lukemaan ensin kirjaa ja vasta sen jälkeen opetella käyttämään tietokonetta.

Tänään  kolme vuotta myöhemmin Helsigin Sanomien päätomittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa samasta aiheesta selostamalla toisen amerikkalaisen,  Nicholas Carrin kirjaa "The Shallows - What the Internet is Doing to Our Brains," eli miten Internet vaikuttaa aivoihimme.

Kovaa tekstiä tulee varsinkin Carrin eräässä esseessään siteeraamalta kirjailija Richard Foremannilta. Meriläisen mukaan:
"Foreman on pohtinut, muuttuuko läntinen ihminen monimutkaisen ja vaativan tietokatedraalin rakentajasta pannukakkuihmiseksi. Pannukakkuihminen kerää valtavasti tietoa laajalta alueelta, mutta tieto on ohutta."

Meriläinen kirjoittaa lopuksi: "Olisihan melkoinen paradoksi, jos ihmiskunta älykojeittensa ja suunnattoman tietosaavinsa äärellä tyhmentyy."
 (Reetta Meriläinen: Katedraali vai pannukakku. HS/Kolumni/14.9.2010.)

Koska käytän itsekin paljon Internetiä, olin ilahtunut, kun luin jokin aika sitten  tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien ihmisten aivoille Internet on hyväksi. Tulee nopeutta, syvyyttä on elämänaikana toivottavasti jo tullut, varsinkin jos on  tottunut lukemaan.

 Kuka keksii perustaa blogin Pannukakkuihminen?

Lisää aiheesta Tietokone ja lapset, netti ja aivot

Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'aivot' ja lue muutakin samasta aiheesta.

Mikä on todellinen ikäsi?

Kuva: Anna Amnell
Vuoden ensimmäinen quiz ilahdutti: iäkseni tuli 20-40! Kokeile sinäkin.

Täydessä kukassa - 50+ blogit

Kuva: Anna Amnell
Joulukaktuksemme on puhjennut täyteen kukkaan. En ole nähnyt sitä koskaan näin rehevänä, oksat painuvat kukkien painosta. Kukka juhlistaa sitä, että olen ollut tänään mukana aloittamassa aivan uudenlaista blogia, 50+ bloggaajia yhdistävää Kolmas ikä -blogia.

Tämä kukka voisi olla sille symbolina, sillä kolmannessa iässä ihmisen mieli on täynnä muistoista ja kokemuksista. Joskus ne tuntuvat raskailta ja tuntuvat painavan meidät alas, mutta ne ovat parhaimmillaan ja lopulta se, mikä kypsyttää meidät täyteen ihmisyyteen. Arvostamme elämää enemmän kuin koskaan ennen, kun siitä on ainakin puolet jo tullut käytetyksi.

Minä ihmettelin aina lapsena ja nuorena sitä, miten vanhat ihmiset, ne joita sanomme nykyisenä ikäluokitteluja välttävänä aikanakin vanhuksiksi, olivat niin iloisia. Entisaikoina jo viidenkymmenen vuoden ikä oli suuri saavutus ja suuren juhlinnan aihe. Nyt kurkotamme sinne sataan päin.

Jos olet kiinnostunut siitä, mitä 50+ bloggaajat kirjoittavat, tule mukaan Kolmas ikä -blogiin. Laitamme nimesi sivupalkkiin ja yhä useammat löytävät blogisi. Ja vaikka et haluakaan liittyä mihinkään tiettyyn ikäryhmään, tilaa Kolmas ikä - blogi Blogilistalta, jonne se tulee lähipäivinä, jotta mahdollisimman monet löytävät sen. Se voi rohkaista monia jatkamaan bloggaamista, tuoda uusia bloggaajia. Se voi luoda ystävyyssuhteita ihmisten välille.

Suosittu ja kokenut bloggaaja Maalainen eli Jukka Melaranta kirjoittaa Kolmas ikä -blogia. Hän tulee muun muassa pitämään blogikurssia. Minä olen avustajana ja kirjoitan myös välillä. Lisää avustajia ja kirjoittajia toivotaan. Kerro Kolmas ikä -blogista. Tervetuloa lukemaan kaikenikäiset!

Haluan kiittää Ihan kipsissä -blogin Maijaa, joka oli ratkaisevalla tavalla mukana blogin suunnittelussa.

"Kolmas ikä" blogin osoite on helppo
http://50plus.vuodatus.net