Kekkonen ja muut kivittäjät

Iisalmen entinen lyseo, originally uploaded by Anna Amnell.

Tässä rakennuksessa toimi 1900-luvun alussa Iisalmen lyseo. Sen kuuluisin oppilas lienee Urho Kekkonen.

Eräs iisalmelainen naapurimme oli samalla luokalla Kekkosen kanssa. Naapurillamme, ystävällisellä miehellä, oli otsassa iso arpi muistona siitä, kun energinen Urho-poika oli heittänyt häntä kivellä koulun pihalla osoittaakseen, kuka kukin on.

Urho Kekkonen oli varsinkin alkuaikoinaan myös innokas nimimerkkikirjoittaja. Hänen lingostaan lenteli kirpeitä mielipiteitä. Kun hän pääsi valtakunnan huippuvirkaan, hänen ei tarvinnut enää turvautua nimimerkkeihin, vaan hän pystyi lähettämään pelättyjä myllykirjeitään.

Yhteistä kivittäjille ja nimettömille tai nimimerkillä kirjoittaville nettiherjaajille ja nettikiusaajille on vallanhalu. Jos oikeaa valtaa ei ole eikä kykyä pitää puoliaan, otetaan edes kivi käteen.

Minullakin on otsassa arpi muistona kivestä, jonka eräs leikkitoveri heitti keskelle otsaani hiukan tukanrajan alapuolelle.

Koulujen ja asuinrakennusten pihat ovat nykyään asvalttia. Kiviä ei enää lentele. Mutta muita keinoja kyllä keksitään toisten kiusaamiseen ja mahdin osoittamiseen sekä kouluissa, työpaikoilla että Internetissä.

Kirjoitin kommentin samasta aiheesta Kemppisen blogiin,  jossa näyttävät tänään kommentoivan ihmiset kaikista yhteiskuntaluokista, kukin omalla tavallaan, arvonsa mukaan.

Kommenttini:

Tämä keskustelu käy yhä kiinnostavammaksi. Mieleeni tuli Urho Kekkonen, joka kävi yhden luokan lyseota Iisalmessa. Hänellä oli jo silloin kova pyrkimys valtaan. Hän saattoi ottaa kiven käteensä ja heittää sillä luokkatoveriaan, jos ei muuten sana mennyt perille.

Halu valtaan vei hänet korkeaan asemaan, vaikka häntä ei alussa arvostettu, kun hän ei ollut hienosta suvusta. Kuulin jo ensimmäisenä opiskeluvuonna vuokraisäntäni, varatuomarin perheen helsinkiläisvieraiden juoruilut Kekkosesta. Kun Kekkonen pääsi huipulle, hän ei päästänyt sinne muita, kivittäminen ja nimimerkkikirjoitukset muuttuivat pelätyiksi myllykirjeiksi.

Halu valtaan ja kokemus siitä, ettei ole arvostettu, ei tule kuulluksi saavat nykyäänkin primitiivisiä, jopa hirvittäviä muotoja. Miten kuunnella, miten neuvoa varsinkin nuorille ihmisille oikean tavan tuoda esille mielipide? Miten hillitä ihminen, joka haluaa itsevaltiaaksi, muista piittaamattomaksi kukkulan kuninkaaksi?

Sananvapaus ja Internet

Kommentti Kemppisen blogiin: Lainsäädäntö on vanhentunutta. Internet tarvitsisi omat lakinsa. On oletettu, että se voi toimia ilman ylhäältä tulevia määräyksiä, mutta se on osoittautunut utopistiseksi ajatukseksi.

On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää sananvapauttaan, keskustella ja väitellä, vaan turvautuvat herjaamiseen, nimittelyyn ja muuhun alkeelliseen kommunikointiin. Sellaista voi oppia sietämään, muutenhan voisi liikkua vain hyvin rajoitetulla alueella netissä. Monesti on vähän samanlainen tunne, kuin harppoisi keskiaikaisella kujalla, jonne on heitelty roskat ja tyhjennetty yöastiat. Sieltä voi kuitenkin löytää myös arvokkaita ja kiehtovia ajatuksia, jotka rikastuttavat elämää.

Aivan kaikkea ei voi suvaita. Silloin tarvitaan apua lainsäätäjiltä ja poliisilta. Yleensä tämä tosiasia tajutaan vasta sitten, kun "tuulee omaan otsaan".

Jonkinlainen kompromissi pitäisi saada, jotta säilytetään sananvapaus ja samalla edes alkeellinen kunnioitus toista ihmistä kohtaan riippumatta hänen rodustaan, uskonnostaan, kansallisuudestaan ja poliittisesta ajattelustaan.

Outoa ilkivaltaa Bloggerissa

Nettikiusaaminen on vastenmielistä ja loukkaavaa. Se ei ole leikin asia. Kuva: Morgue file

Internet, utopia ja ongelma

Rakenteilla oleva opiskelijakirjasto, josta tulee kaunis ja rohkea ennakkotietojen mukaan. Tämä rakennus on keskeneräinen, samalla tavalla keskeneräinen on myös Internet, vaikka sitä on kehitetty jo puoli vuosisataa. Voimme kukin omalta osaltamme vaikuttaa siihen, millaiseksi Internet kehittyy.

On sanottu, että Internet on ihmiskunnan historian suurin yhteistoiminnallinen saavutus. Se on syntynyt ilman suurempia ylätasolta tulleita ohjeita. Ihanteena on ollut  tiedon jakaminen ja sananvapauden toteuttaminen kaikkialla maailmassa. Parhaimmillaan Internet on suuremmoinen asia kaikille elämänaloille. Itsestäänselvää on, että myös lain ja hyvien tapojen noudattaminen kuuluu asiaan Internetissä kuten muuallakin ihmisten ja yhteisöjen välisissä suhteissa.

Ihmisluonteen pahimmat puolet tulevat esille myös Internetissä, samat ilmiöt kuin "reaalimaailmassakin". Kun luin asiantuntijoiden Internetiä koskevia artikkeleita, huomasin, että Suomessa on eräs ongelma, eräs puute. Internet on niin uusi, että lainsäädäntö on jäljessä joissain kohdin.

"henkistä mukilointia eli siis väkivaltaa"

Suomessa siviililain ajatellaan olevan kapitalismia, pelkästään suuryhtiöiden taloudellisten oikeuksien käsittelyä. Näyttää puuttuvan käsite tort, joka koskee myös yksityisiä ihmisiä, heidän välisiään suhteita ja heidän oikeuksiaan.

Internetissä rehottavat monet toisten ihmisten kiusaamisen, häpäisemisen, maineen pilaamisen muodot, identiteettivarkaudet jne. Kaikkki tehdään vapauden nimissä.

Bloggaajat ja varsinkin blogeihin kommentoivat saattavat olla kuin ilkeät lapset hiekkalaatikolla tai koulunpihalla ja pahempaakin. Poliisi on voimaton, kun laki ei suo tukea.