My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, tammikuuta 31, 2006
Sininen, valkoinen ja punainen - vaalipäivän värit
Sunnuntaiaamun vaalimainoksessa hymyili herttaisesti koko kansan sinivalkoinen muumimamma. Oli kuin olisi tullut kesä talven keskelle. Mutta tuskin kului puoli vuorokautta, kun sunnuntai-illan voitonjuhlassa piteli vaalien voittaja kannattajineen työväentalon lavalla monta metriä pitkää punaista, banderollilta näyttävää kangasta ja suurta kimppua punaisia ruusuja punaisten lippujen keskellä.
Kiitos vaan. Viesti tuli oikein selvästi perille meidänkin olohuoneeseen TV:n välityksellä: presidentiksi olikin valittu punainen Tarja. Viesti vahvistui maanantain Hesarissa. Suuressa lehtikuvassa oli hallitsevana tuo punainen symboli, Halosen kannattajien neuloma 24,4 metriä (maailmanennätys!?) pitkä punainen kaulaliina.
Eikö olisi aiheellista yhdistää tuon dramaattisen sunnuntain aamun ja illan värit tulevien kuuden vuoden symboliksi? Sininen, valkoinen ja punainen on tuttu yhdistelmä, jolla pääsee jo pitkälle ulkomailla. Sinistä, valkoista ja punaista on lukuisten valtioiden lipuissa, muun muassa rakkaitten ystävämaittemme Ranskan, Venäjän, Englannin ja Yhdysvaltojen lipuissa. Muitakin mahdollisuuksia,
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tein aivan samanlaiset huomiot. Ja huvitti. Ja raivostutti. Oli petoksen makua.
VastaaPoistaOdotan kiinnostuksella, mikä on seuraava siirto. Pyritäänkö sillä eheyttämään kansakuntaa?
VastaaPoistaOlisin valmis veikkaamaan erästä asiaa. Koetan kuitenkin olla optimisti.
Koko kampanja perustui hämäykseen. Kaikki tyynni. Ilojuhlassa eivät jaksaneet enää pidätellä.
VastaaPoistaMasentavaa. Reilu peli on tuntematon käsite.
Tarja Halosen esiintyminen vaalijulisteissa Siniristilipun ääressä, sinisilmäisenä ja sinivalkoisiin vaatteisiin puettuna tuntui yhtä irvokkaalta vääristelyltä kuin Sauli Niinistön julistautuminen työväen presidentiksi. Tyhmää kansaa on helppo huijata - varsinkin kun on valmiiksi ylimielinen asenne...
VastaaPoistaHyvä Jura,
VastaaPoistaeikö Sauli Niinistö muka tee työtä? Eivätkö opettajat, lentoemännät, kirjailijat, lastenhoitajat, tuomarit, lääkärit tee työtä? Eivätkö Akavan jäsenet tee työtä? Onko työ SAK:n monopoli?
Mitä ihmeen työväkeä ja köyhien itseoikeutettuja edustajia ovat nämä upporikkaat sosialistit (esim Tuomioja) sitten ennemmin kuin muut ihmiset?
Käsitys "työtä tekevistä" ja "herroista" syntyi 1800-luvulla, jolloin kunnon herrasmies ei tehnyt työtä vaan eli koroillaan (vrt Jane Austenin 1800-luvun alun kuvausta: Bingleyn sisarta, joka ihmettelee alentuvasti sitä, että Jane Bennettin setä/eno ressukka tekee työtä = on tuomari).
Silloin pidettiin suorastaan sopimattomana, että varakas ihminen riistää leivän köyhemmän suusta menemällä palkkatyöhön.
Työhön valmistautuvat myös opiskelijat ja sitä etsivät työttömät ja siitä lepäävät ansaitusti eläkeläiset.
Osakkeiden omistajia ja koroistaan nauttivia löytyy kaikkien puolueiden kansanedustajista.
Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että Tarja Halonen esitti itsensä sinivalkoisena suomalaisena. Mutta miksi väri vaihtui niin äkkiä? Miksi hän ei juhlinut koko kansan presidenttinä siniristilippujen keskellä, jollaisena esitti itsensä mainoksissa.
VastaaPoistaNiistä punaisista ruusuista ja punaisista vaatteista pidän minäkin ja pitävät miljoonat ja miljoonat muutkin maailmassa. Ne eivät ole sosialistien monipoli. Kohta on ystävänpäivä, äsken oli joulu - punaisen värin juhlia molemmat.
Halosen voitonjuhla oli niin ilmiselvä provokaatio, että se ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Se oli äärettömän huono alku, mikäli presidentti Halonen aikoo esiintyä toisella kaudellaan koko kansan presidenttinä.
Kunnioitan kovasti Martti Ahtisaarta, josta tuli koko kansan presidentti niin kuin presidentin tulisi olla. Silloin kaikki äänestäjät voivat tulla häntä tukemaan ja sanoa "meidän presidenttimme".
On tosi napakasti analysoitu Blogisisko. Just näin.
VastaaPoistaJos Tarja Halonen toimii nyt viisaasti ja tasapuolisesti, hän jää historiaan kansan yhdistäjänä. Mutta miellyttääkö se hänen puoluettaan ja SAK:ta?
VastaaPoistaToisaalta hänen ei tarvitsekaan enää miellyttää vain yhtä ryhmää. Mutta jotta koko kansa voi hänet täysin hyväksyä, hänen täytyisi katua osaa menneisyydestään.
Demagogiaa ja tunnepuuroa.
VastaaPoistaEhkäpä tämä on vastareaktio sille tunnepuurolle ja demagogialle, jota tuli tuutin täydeltä sieltä voittojuhlasta. Näin kansa reagoi.
VastaaPoistaEikö sellaista otettu huomioon, kun TV-kamerat pyörivät ja toistivat kaiken valtakunnan joka nurkkaan?