Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhanhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhanhoito. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, elokuuta 21, 2012

Pelargoniamestari

Morbackan pelargoniat

Kuvassa ainoa oma kokeiluni: Morbackan pelargonit eli pelargoniat, joita kasvatin keittiön ikkunalla. Ostin taimet Lohjalta. Photo: Anna Amnell

Hannele kertoo blogissaan äidistään, joka on mestari pelargonian kasvattamisessa.
Hannelen äidin pelargonia viihtyy ulkona ja sisällä, talvehtii tavallisessa huoneenlämmössä ja on kaksi metriä korkea. Lue kirjoitus ja hoito-ohjeet ja katso kuvat. Klikkaa kuvia, jotta näet ne suurina.
Täällä toinenkin taituri (engl).
Oikea lajike ja tee salaisuus? Englantilaisella 'Apple Blossom' -pelargonia ja Tetley Extra Strong Tea.
Tulee mieleen kanadansuomalainen rouva, vuokraemäntämme, joka oli kastellut magnoliaansa kalansiivousvedellä, ja puu kasvoi talonkorkuiseksi Toronton ilmastossakin. Wise old women..
Tietoisku: pelargoni/pelargonia (suomeksi)
muita nimiä: 'pielikki', 'pelakka, joita en ole koksaan kuullkut. Puhekielessä 'pelakuu', kovasti tuttu sana ainakin savossa. Latinaksi pelargonium

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009

Lahjaksi hevosenlantaa

Kanadan gladiolukset

Minulla oli Kanadassa puutarha. Koska tyttäremme lempiväri oli vaaleanpunainen, kasvatin hänen vaaleanpunasävyiseen huoneeseensa vaaleanpunaisia gladioluksia.

Asuimme ensimmäiset kaksi vuotta Kanadassa pienessä kaivoskaupungissa. Se oli tyypillinen pohjois-amerikkalainen kaupunki, jossa oli valkoisia omakotitaloja ja lukuisia kirkkoja. Ne olivat erityisen hyvässä kunnossa, sillä oli ollut työttömyyttä ja miehet olivat kunnostaneet talojaan ja kirkkojaan, maalanneet niitä, korjanneet verannat ja katot.

Peruskoulu oli parin korttelin päässä. Kaksi nuorempaa lastamme kävivät sitä, ja koulupäivän loputtua kissamme Toby meni heitä odottamaan vastapäiseen kadunkulmaan. Vanhin lapsista matkusti koulubussilla lukioon, joka sijaitsi viereisessä kaupungissa, johon tämä pikkukaupunki oli virallisesti liitetty, mutta kukaan ei ollut huomaavinaankaan sitä. Oli oma klubi, jossa oli pieni uima-allas, oli keilarata ja kirjasto.

Meille oli uutta asua omakotitalossa. Aloin hoitaa innokkaasti puutarhaa heti ensimmäisenä keväänä. Mieheni teki vanhoista ikkunakehyksistä minikasvilavan, jonne laitoin taimia. Koska asuimme noin Pohjois-Ranskan korkeudella, kevät alkoi aikaisin. Mannerilmastossa talvet olivat hyvin kylmiä, kovimmillaan 40 astetta, lunta saattoi tulla suuria määriä. Kevät tuli äkkiä, ei vähitellen niin kuin Suomessa.

Ensimmäisenä keväänä hyvä ystävämme toi yllätyslahjan: kuormallisen hevosenlantaa, jota hän oli saanut ratsastuskoululta. Entisenä maalaisena ja pikkukaupunkilaisena tiesin saaneeni loistolahjan. Ja niin se oli. Ruusut, gladiolukset ja muut kukat kukoistivat.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin äsken Hufvudstadsbladetista, että eräs pariisilainen ravirata (Paris-Vincennes) jakaa ilmaiseksi hevosenlantaa ravivierailleen. Ranskassa on miljoona hevosta, ja ne tuottavat 20 tonnia lantaa päivässä. Nyt suositellaan ihmisiä käyttämään puutarhoissa ja parvekkeilla tätä aitoa lannoitetta. (Fri hästdynga för planeten. TT-AFP. HBL 8.4.2009)

Rakastettavaan ranskalaiseen ylenpalttiseen tyyliin lantaa mainostetaan hevosenlannan aatelina, joka on 100% luonnollista, ranskalaista ja geenimuuntelematonta. Näytteet on jaeltu ylellisissä lahjapakkauksissa. Onnellisia nuo ranskalaiset! He osaavat tehdä kaikesta juhlaa, markkinoida hevosenlannankin ilmaisena ylellisyystuotteena.