Violetti gladiolus

Violetti gladiolus, originally uploaded by Anna Amnell.

Violetti viuhkamainen kukkakimppu on tuottanut meille iloa jo yli viikon ajan, alussa suurena kimppuna, jonka kukkavarsien yläosat olivat nupussa, sitten kapeina kukkia täynnä olevina kukkavarsina, ja lopuksi matalana kimppuna. Ei ole ihme, että ihmiset ostavat nykyään paljon kukkia, kun ne kestävät näin hyvin.

Melkein viikko myöhemmin

nearly a week later, originally uploaded by Anna Amnell.

Valtava gladioluskimppu oli alussa viuhkanmuotoinen. Kukkia oli vain alaosassa. Kun ne kuihtuivat, puhkesivat latvat kukkaan. Ne ilahduttavat työpöydän reunalla. Vain yksi violetti neilikka on jäljellä.

Juhlatunnelmaa

festive flowers, originally uploaded by Anna Amnell.

Kukissa on nykyään hyvin kauniita sävyjä.

Nopein ratkaisu olisi erottaa Anna Baijars

 Tänään olen taas iloinen siitä, että meille tulee Hesarin lisäksi myös HBL. Baijars-Oksanen -tapauksessa Hesarin toimittajat kirjoittavat varovaisesti ja omalle firmalleen solidaarisina, mutta HBL:n Pia Ingström voi kirjoittaa vapaasti siitä, että kun Oksasen tasoinen kirjailija "erotetaan", hänen kritiikkinsä on selvästi osunut arkaan paikkaan.(ks. HBL 17.6.2010 "Alla känner apan, nu om inte förr.")

HBL haastattelee myös Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajaa, joka muistuttaa kirjallisuuden erikoisasemasta ("Författaren ingen korvfabrikant"). WSOY näyttää uskovan, että tuotenimi on tärkeämpi kuin tuote, tässä tapauksessa kaunokirjallisuus. Mutta kuten myös HBL sanoo, lukijaa ei liikuta, mikä kustantamo kirjan julkaisee.

Mieleeni tuli heti alussa, että ehkä WSOY luotti siihen, että Suomen kaltaisessa vahvasti vasemmistolaisessa kulttuuri-ilmastossa kukaan ei tule puolustamaan oikeistolaista kirjailijaa. Uskottiinko suomalaisen perussynnin, kateuden, myös koituvan tässä tapauksessa WSOY:n eduksi? Onhan Oksanen saanut nopeammin kuin kukaan muu suomalainen kirjailija tunnustusta, palkintoja ja rahaa, menestynyt sekä Suomessa että ulkomailla, kuten HBL muistuttaa.

Uutista WSOYn suhtautumisesta ei ollut uskoa todeksi. Ajatteli, että seuraavana aamuna herää ja toteaa nähneensä kirjallista painajaisunta. Jokainen vähänkin kaunokirjallisuutta arvostava ja tunteva ihminen tajuaa, että WSOY teki suunnattoman virheen, jolla voi olla arvaamattomat seuraukset.

Nopein tapa selvitä tästä kiusallisesta skandaalista olisi erottaa Baijars.

Lisäys: Ennustin oikein. Niinhän siinä kävi.
http://www.talouselama.fi/uutiset/uusi-emanta-wsoy-ssa-baijars-ulos-majander-reenpaa-sisaan-3367762

Mielipiteeni Sofi Oksasesta kirjailijana

Conflict between WSOy and its best selling author Sofi Oksanen

Lisäys:
Näin pienen kielialueen kulttuurintekijöillä, myös kustantajilla pitäisi olla mielessä muutakin kuin voiton maksimointi. Muuten meillä ei ole kohta enää suomalaista kulttuuria ja suomalaisia kirjailijoita. Yhteiskunnassa on ollut kautta aikojen muitakin arvoja kuin omaisuuden kartuttaminen.

 Lisäys 2: Helsingin Sanomat 22.6.2010: "WSOY:n ykköspomo Jacques Eijkens tukee Anna Baijarsia" . Eijkens: "--rehellisesti sanoen kyllähän Sanoma pärjäisi ilman kirjojen kustantamistakin."
Oksasesta: "--vaikka Oksanen sopiikin itse hyvin yhtiön uuteen ajatteluun ["Jatkossa kustantaminen keskittyy entistä enemmän kirjailijan persoonan ja brändin ympärille."]  hän asettui muutosta vastustavien äänitorveksi."

WSOY:n johto takana. Baijars on ollut vain käsikassara.
Päivitys 9/2012
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sofi_Oksanen

Lahjaksi hevosenlantaa

Minulla oli Kanadassa puutarha. Koska tyttäremme lempiväri oli vaaleanpunainen, kasvatin hänen vaaleanpunasävyiseen huoneeseensa vaaleanpunaisia gladioluksia.

Asuimme ensimmäiset kaksi vuotta Kanadassa pienessä kaivoskaupungissa. Se oli tyypillinen pohjois-amerikkalainen kaupunki, jossa oli valkoisia omakotitaloja ja lukuisia kirkkoja. Ne olivat erityisen hyvässä kunnossa, sillä oli ollut työttömyyttä ja miehet olivat kunnostaneet talojaan ja kirkkojaan, maalanneet niitä, korjanneet verannat ja katot.

Peruskoulu oli parin korttelin päässä. Kaksi nuorempaa lastamme kävivät sitä, ja koulupäivän loputtua kissamme Toby meni heitä odottamaan vastapäiseen kadunkulmaan. Vanhin lapsista matkusti koulubussilla lukioon, joka sijaitsi viereisessä kaupungissa, johon tämä pikkukaupunki oli virallisesti liitetty, mutta kukaan ei ollut huomaavinaankaan sitä. Oli oma klubi, jossa oli pieni uima-allas, oli keilarata ja kirjasto.

Meille oli uutta asua omakotitalossa. Aloin hoitaa innokkaasti puutarhaa heti ensimmäisenä keväänä. Mieheni teki vanhoista ikkunakehyksistä minikasvilavan, jonne laitoin taimia. Koska asuimme noin Pohjois-Ranskan korkeudella, kevät alkoi aikaisin. Mannerilmastossa talvet olivat hyvin kylmiä, kovimmillaan 40 astetta, lunta saattoi tulla suuria määriä. Kevät tuli äkkiä, ei vähitellen niin kuin Suomessa.

Ensimmäisenä keväänä hyvä ystävämme toi yllätyslahjan: kuormallisen hevosenlantaa, jota hän oli saanut ratsastuskoululta. Entisenä maalaisena ja pikkukaupunkilaisena tiesin saaneeni loistolahjan. Ja niin se oli. Ruusut, gladiolukset ja muut kukat kukoistivat.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin äsken Hufvudstadsbladetista, että eräs pariisilainen ravirata (Paris-Vincennes) jakaa ilmaiseksi hevosenlantaa ravivierailleen. Ranskassa on miljoona hevosta, ja ne tuottavat 20 tonnia lantaa päivässä. Nyt suositellaan ihmisiä käyttämään puutarhoissa ja parvekkeilla tätä aitoa lannoitetta. (Fri hästdynga för planeten. TT-AFP. HBL 8.4.2009)

Rakastettavaan ranskalaiseen ylenpalttiseen tyyliin lantaa mainostetaan hevosenlannan aatelina, joka on 100% luonnollista, ranskalaista ja geenimuuntelematonta. Näytteet on jaeltu ylellisissä lahjapakkauksissa. Onnellisia nuo ranskalaiset! He osaavat tehdä kaikesta juhlaa, markkinoida hevosenlannankin ilmaisena ylellisyystuotteena.