Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pariisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pariisi. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, marraskuuta 14, 2015

Pariisi 13.11. 2015: Jotain kuoli eilen


 Photo: Amnell Family Album


Olimme muuttamassa Kanadaan. Ajattelimme, että lastemme täytyy nähdä sitä ennen Pariisi ja Lontoo.  Mistä tietää vaikka jäisimme Kanadaan loppuiäksemme koko joukko? Muutaman vuoden kuluttua tulimme lomalle Eurooppaan. Vietimme viikon Lontoossa ja viikon Parisissa. Kiersimme Euraililla Eurooppaa. 

Kului muutama vuosi, ja kaksi lapsistani tuli Pariisiin opiskelemaan. Vetikö Pariisi meidät takaisin Euriooppaan? Jo keskiajalla Suomella oli yhteyksiä Pariisiin. Euroopan kulttuuri ja sen vanhat rakennukset vetivät puoleensa. Tuntuu kamalalta, että kirjoitan Pariisista kuin vainajasta. Mutta jotain kuoli eilen illalla Pariisin uhrien mukana samalla tavalla kuin siloin, kun terroristit hyökkäsivät World Trade Centeriin ja tuhosivat sen ja  2 750 ihmistä. 

Palaako pelottava keskiaika, jolloin me eurooppalaiset pelkäsimme, silloinkin tätä toista kulttuuria, joka oli parhaina aikoina antanut meille niin paljon. Me emme ansaitse tätä, eivätkä he ansaitse tätä. Meillä on oikeus olla ystäviä.

lauantaina, heinäkuuta 02, 2011

Vanhan ajan hissit


IMG_0284, originally uploaded by Anna Amnell.
Entinen asuntomme oli vanhassa kerrostalossa, jossa oli kodikas hissi istuimineen. Sitten tuli remontti, ja penkki poistettiin, Entistäminen oli muutenkin epäonnistunut. Värit olivat karmeita.

Tässä kuvassa on samanlainen hissi. jossa entistäminen pn onnistunut paremmin. Lattia olisi saanut olla toista väriä ja materiaalia.

Toisinaan hissimme meni epäkuntoon, kerran kuukaudeksi. Oli aikamoinen homma kantaa kaikki ruokakassit kuudenteen kerrokseen.

Pariisissahan kalleimmat asunnot olivat ainakin ennen alakerroksissa, palveluskunta sai kipittää ylimpiin kerroksiin.

Noita ylimmän kerroksen palvelijanhuoneita ostetaan ja yhdistellään niistä isompia asuntoja. Mm Lasse Pöysti on hankkinut itselleen pariisilaisen "vinttihuoneen", josta on hieno näköala.

Eiffel-tornin hissi oli ennen kurjassa kunnossa. Kun menin sillä ylös ensimmäistä kertaa, olin kauhuissani. Hissi nitisi ja natisi, ja hissinkulettajat olivat ikivanhoja miehiä, jotka olivat nähtävästi nauttineet runsaasti rohkaisuryyppyjä vaarallisessa työssään.

Pelkoni oli ollut aiheellinen. Hissi oli ollut suorastaan vaarallisen huonossa kunnossa. Remontti korjasi tilanteen.

Eiffel-tornin kuva Wikipedia

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009

Lahjaksi hevosenlantaa

Kanadan gladiolukset

Minulla oli Kanadassa puutarha. Koska tyttäremme lempiväri oli vaaleanpunainen, kasvatin hänen vaaleanpunasävyiseen huoneeseensa vaaleanpunaisia gladioluksia.

Asuimme ensimmäiset kaksi vuotta Kanadassa pienessä kaivoskaupungissa. Se oli tyypillinen pohjois-amerikkalainen kaupunki, jossa oli valkoisia omakotitaloja ja lukuisia kirkkoja. Ne olivat erityisen hyvässä kunnossa, sillä oli ollut työttömyyttä ja miehet olivat kunnostaneet talojaan ja kirkkojaan, maalanneet niitä, korjanneet verannat ja katot.

Peruskoulu oli parin korttelin päässä. Kaksi nuorempaa lastamme kävivät sitä, ja koulupäivän loputtua kissamme Toby meni heitä odottamaan vastapäiseen kadunkulmaan. Vanhin lapsista matkusti koulubussilla lukioon, joka sijaitsi viereisessä kaupungissa, johon tämä pikkukaupunki oli virallisesti liitetty, mutta kukaan ei ollut huomaavinaankaan sitä. Oli oma klubi, jossa oli pieni uima-allas, oli keilarata ja kirjasto.

Meille oli uutta asua omakotitalossa. Aloin hoitaa innokkaasti puutarhaa heti ensimmäisenä keväänä. Mieheni teki vanhoista ikkunakehyksistä minikasvilavan, jonne laitoin taimia. Koska asuimme noin Pohjois-Ranskan korkeudella, kevät alkoi aikaisin. Mannerilmastossa talvet olivat hyvin kylmiä, kovimmillaan 40 astetta, lunta saattoi tulla suuria määriä. Kevät tuli äkkiä, ei vähitellen niin kuin Suomessa.

Ensimmäisenä keväänä hyvä ystävämme toi yllätyslahjan: kuormallisen hevosenlantaa, jota hän oli saanut ratsastuskoululta. Entisenä maalaisena ja pikkukaupunkilaisena tiesin saaneeni loistolahjan. Ja niin se oli. Ruusut, gladiolukset ja muut kukat kukoistivat.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin äsken Hufvudstadsbladetista, että eräs pariisilainen ravirata (Paris-Vincennes) jakaa ilmaiseksi hevosenlantaa ravivierailleen. Ranskassa on miljoona hevosta, ja ne tuottavat 20 tonnia lantaa päivässä. Nyt suositellaan ihmisiä käyttämään puutarhoissa ja parvekkeilla tätä aitoa lannoitetta. (Fri hästdynga för planeten. TT-AFP. HBL 8.4.2009)

Rakastettavaan ranskalaiseen ylenpalttiseen tyyliin lantaa mainostetaan hevosenlannan aatelina, joka on 100% luonnollista, ranskalaista ja geenimuuntelematonta. Näytteet on jaeltu ylellisissä lahjapakkauksissa. Onnellisia nuo ranskalaiset! He osaavat tehdä kaikesta juhlaa, markkinoida hevosenlannankin ilmaisena ylellisyystuotteena.

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Pariisin kirjakaupat


Passage Vivienne
Originally uploaded by Brin d'Acier

Passage Vivienne
Matti Amnell. Ranskan kulttuurikeskuksessa pidettyyn näyttelyyn valmistettu. Luonnos tehty opiskeluaikoina Pariisissa.