Millaista oli sosialistinen realismi?

socialist realism, Prague, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Löysin tyhjentävän artikkelin aiheesta. Kuva on Prahan keskustasta.

Sosialistinen realismi julistettiin ainoaksi viralliseksi taidesuunnaksi Neuvostoliitossa vuonna 1932, ja
toisen maailmansodan jälkeen näin tehtiin muissakin sosialistisissa maissa. Olihan sitä Suomessakin, jopa lastenkirjoissakin, joita näkee silloin tällöin vielä kirpputoreilla. Sosialistiseen realismiin liittyi henkilöpalvonta, jota oli lastenlauluissakin, myös Suomessa.
Neuvostoliitossa sensuuri jatkui 1980-luvulle asti.



Sosialistinen realismi ulotettiin jopa keskiaikaisen kellon entistämiseen sodan jälkeen, mikä vaikuttaa hyvin oudolta. Zagrebissa voi nähdä myös rakennuksia, joista "porvarilliset" koristettiin oli hakattu pois moukarilla sosialismin aikana.




Kemisti on asetettu pyhimyksen tai marttyyrin paikalle keskiajan kelloon.

Olomoucin astronominen kello

Vertaa Prahan astronomiseen kelloon

Kommentti: Miten kertoa lapsille kuolemasta?

Juha-Pekka Koskisen ja Miranda Koskisen kirja Hallava Hevonen (Karisto 2013)

Leena Lumi-blogissa keskustellaan kirjasta Hallava Hevonen. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta olen lukenut keskustelua kiinnostuneena ja kommentoinut esitettyjä mielipiteitä. Lukekaa keskustelua.

Kommentti mielipiteseen, että lapsille pitä kertoa kuolemasta "realistisesti":

--mikä on realismia kuolemassa? Kuka tietää sen? Kuka on kuoleman asiantuntija?

Onko ihminen vain lihaksista ja luista tehty elämisen kone, joka lakkaa kuolemassa? Onko ihminen jotain enemmän kuin se? Ihmiskunta on pohtinut tätä asiaa aina ja käsitellyt sitä usein nimenomaan symbolisesti.

Onhan Topeliuksen Varpunen joululauluaamuna eräs suomalaisten rakastetuimpia lauluja. Se syntyi kun Topelius kuvasi symbolisesti vanhan suomalaisen pakanuudenaikaisen kulttuurin lintusymbolia käyttäen pienen poikansa kuolemaa. Se on samalla kristillinen symboli kuolleen pojan sielusta lintuna "enkelien maassa", ja sitä lauletaan kirkoissa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa.

Symboliikkaa on äärettömän tärkeää ihmisille kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Miksi ihmeessä lapsille ei saa puhua kuoleman symboliikasta, joka on tärkeä osa ihmiskunnan kulttuuria.

Olen muutenkin ollut näkevinäni viime aikoina outoa realistisuuden vaatimusta lastenkirjalllisuudessa. Mistä luulet sen johtuvan?

Lisäys:
 Näin Topelius kertoi lapsille 1-vuotiaan poikansa Rafaelin kuolemasta:
"Niin kuin hamppulintu lensi häkistään vapauteen, niin liiteli Rafaelinkin viaton henki ikuiseen vapauteen; emme tosin kuulleet hänen riemuansa niin kuin kuulimme linnun viserryksen-" Topelius: Kesästä joka ei koskaan tullut.  (suom, English)