Facebook-sivuiltani poimittua: surviving in hard times

kirjoitin 7.8.2015 ja 2016:
Vaikeista ajoista ja aikakausista on usein selvitty huumorilla, optimismilla, pilapiirroksilla. Ajattele mehukasta neuvostohuumoria tai pula-aikojen romanttisia elokuvia, vaikkapa Chaplinin kulkurin monisärmäistä persoonaa, jossa rakastuimme kulkurin kykyyn olla lempeä ja iloinen. Uskaltaako kukaan enää kirjoittaa onnesta, ilosta ja hyvyydestä? Suomessakin kirjallisuus on täynnä kauhua, julmuutta, petosta, murhia. Meitä viehättävät vanhoissa elokuvissa niiden hyväntahtoisuus ja huumori. Onko vaikeaa tai peräti mahdotonta kirjoittaa onnesta? Onko se enää luvallista edes lapsille ja nuorille kirjoittaville?

Lue myös lehtikirjoitus, joka innoitti kirjoittamaan mielipiteeni
http://www.nytimes.com/2014/03/16/books/review/is-it-harder-to-write-about-happiness-than-its-opposite.html

Kukkia teille, lukijat

samat kauniit kukat suurina

En ole ehtinyt kirjoittaa mitään tänne blogiini, mutta täällähän käy väkeä yhtä paljon kuin tavallisestikin, välillä enemmänkin. Kiitos käynneistä. Mittarissa on jo yli 190 000. Se on Blogisisko-blogin Statcounter mittari, joka on ollut yhteinen Blogisisko 1-3: lle, jotka olivat aikaisemmin erillään (muut mittarit ovat olleet kullekin erikseen). Jo silloin huomasin, että vanhoja kirjoituksiani luetaan yhtä paljon kuin uusimpia. Kaikkien uusien bloggaajien kannattaa muistaa, että Blogilista ei anna todellista kuvaa lukijamäärästä. Siksi on tärkeää olla mittari blogissa. Kannattaa valita kunnollinen mittari, jotta ei käy niin kuin minullekin on käynyt useita kertoja, mittari on pettänyt (palvelu lakannut), ja on pitänyt aloittaa alusta.

Neilikat kestävät, ja niitä saa nykyään monissa kauniissa väreissä. Minulla on erityinen suhde neilikoihin, sillä neilikoita olivat ensimmäiset kukat, jotka mieheni minulle toi syntymäpäiväksi. Ne olivat tummanpunaisia, mutta eivät yhtä tummaa punaista kuin yllä olevassa kuvassa olevat. Tuo on uusi väri.

Olimme siihen aikaan koululaisia, ja mieheni kertoi, että hänen äitinsä neuvoi ostamaan neilikoita, sillä ne kestävät kauan. Laitoin ne tummanpunaiset neilikat kirjan väliin muutaman päivän päästä, ja kiinnitin ne päiväkirjani sivulle, kun ne olivat kuivuneet. Hyvin ovat ne neilikat kestäneet, vaikka päiväkirjakin on kadonnut, neilikkasivu on yhä tallella. Kukat ovat muuttuneet antiikin ruskeiksi.