Blogien vaikutus on kumulatiivinen

Kirjoitin seuraavan kommentiksi Anssille Hesarin blogiin. Nyt käytän Rauno Räsäsen ideaa: laitan pitkän kommenttini talteen myös omaan blogiini:

Blogien todellista vaikutusta on varmaankin vaikeaa mitata.

Tuskin on mittareita, jotka pystyvät laskemaan, kuinka monta henkilöä on käynyt jossain blogissa vaikkapa kuukauden aikana? Ja mikä mittari tietää, jos blogia lukee kaksi tai kolme henkilöä yhdessä samalla aikaa tai yksi ääneen seurueelle?

Joku voi lukea blogeja kerran viikossa, joku toinen käy vilkaisemassa lempiblogejaan useita kertoja päivässä seuratakseen keskustelua, jota niissä käydään.

Lukija kertoo ehkä lukemistaan blogeista perheessään, työpaikallaan ja ystäväpiirissään. Lukija saattaa olla vaikuttajayksilö, joka välittää blogista lukemaansa tietoa kirjastossa, koulussa, luennoillaan, kirjoissaan tai tutkimuksissaan.

Aineistoa sukututkijoille
ja mikrohistoriaan

Blogeissa olevat kirjoitukset ovat kenen hyvänsä luettavissa internetistä hakusanojen avulla. Ne tulevat julkisiksi, yhteiseksi henkiseksi omaisuudeksi. Tulevaisuuden sukututkijat ja histiorioitsijat saavat niistä tietoja. Nimenomaan ns tavallisen ihmsien blogi on tärkeää mikrohistoriaa.

Kriisitilanteissa on jo todettu, että blogit voivat olla tehokkaita tiedonvälittäjiä. Seurasin esimerkiksi blogia, joka antoi Katrinan jälkeen yksityiskohtaisia ohjeita tietyn alueen väestölle.

Blogi on vain väline, voimme tehdä siitä mieleiseksemme. Meillä voi olla mitä moninaisimpia syitä bloggaamiseen.Blogi on bloggaajaa varten eikä bloggaaja blogia varten.

Emily Dickinson - runoja esiliinan taskussa

Kuva: Silhouettes. Belanger Crafton (ed) Dover
Emily Dickinsonilla oli tapana kirjoitella päivän kuluessa ajatuksiaan paperinpalasille. Hän taitteli paperinpalat ja piilotti ne esiliinansa taskuihin. Illalla omassa huoneessaan hän otti lappuset esille ja alkoi miettiä, mitä niistä saisi aikaan. Dickinson (1830-1886) kirjoitti yhteensä 1800 runoa, joista vain seitsemän julkaistiin hänen elinaikanaan. Dickinsonin koko tuotanto tuli julkisuuteen vasta yli 100 vuotta hänen syntymänsä jälkeen.

Trouser tyranny. Nuo miehekkäät miehet mekoissaan

Piirrokset: Gorsline "What People Wore". Dover

Afrikassa ja arabimaissa miehet käyttävät edelleen mekkoja. Indonesiassa pyhiin paikkoihin menevän ulkomaalaisenkin miehen täytyy pukea päälleen "kietaitsuhame". Vaatteet ovat vain kulttuuri-ilmiö. Vanhoina aikoina Euroopassakin oli miehillä mekot. Arvokkaat herrat kulkivat mekossa ja aamutakkia muistuttavassa kaavussa (vrt Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen)


Kaikkein kiinnostavimman miehen hameasun näin kauan sitten silloin vielä rauhallisessa Jerusalemissa. Vanhalla elegantilla herralla oli arabipäähine ja hienosta raidallisesta englantilaisesta villakankaasta valmistettu hyvinistuva tumma puku. Siihen kuuluivat puvun takki, liivit ja housujen sijaan pitkä kapeahko hame, jossa oli jonkinlainen sivuhalkio.



Housut olivat pitkään tuollaiset hassut sukkahousumaiset putket (kaksi putkea), jotka sidottiin nauhoilla vyötäisille ja toisiinsa kiinni. Ne kävivät kohtalaisesti nuorille miehille, jotka näyttävät keskiaikaisissa piirroksissa ja maalauksissa joulutontuilta ( sieltä kai se tonttuasu tuleekin).

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että laajat kaftaanit ja löysät pitkät housut ovat ihmiselle kaikkein mukavimmat. Monissa lämpimissä maissa ne yhdistetään samaksi asuksi. Jospa se tulee muotiin täälläkin, sekä miehille että naisille, kun ilmasto tästä vielä lämpenee.

Braveheart-miehet ovat ryhtyneet vastustamaan housutyranniaa. Suomalainen mies voi vastustaa sitä pukeutumalla mukavaan kotitakkiin kuten renessanssin oppinut tai astella saunasta pellavakaavussaan.

Blogi on ihmistä varten eikä ihminen blogia varten

Siellä täällä on nähtävissä ärtyisyyttä ja blogiväsymystä. Blogin pitäisi olla piristävä ja rentouttava asia, ei lisästressin tuoja. Miten bloggaamisesta voi tulla miellyttävä harrastus?

Velikulta on arvostellut jokapäiväistä päivittämisen vaatimista tai toivomista. Siinä pitäisi voida tehdä niin kuin haluaa, kirjoittaa välistä kerran viikossa, välistä useita kertoja päivässä. Kaikenlaista hiostamista pitäisi välttää.

Blogilista on tarpeellinen, suorastaan välttämätön. Mutta en usko, että kenestäkään tuntuu mukavalta katsella oman suosikkiasemansa jatkuvaa hyppelyä. Halutaanko sillä vaikuttaa toisen mielipiteisiin? Jotkut kuten Jary ovat jo jättäytyneet pois suosikkilistalta. (Hänellä on myös englanninkielinen blogi Rockweb.) Uteliaisuudesta seuraan tilannetta vielä jonkin aikaa ja teen ehkä itse samoin. Mittari on ihan riittävä kertomaan, että blogia luetaan. Erityiset kerran vuodessa tapahtuvat suosikkiäänestykset vaikuttavat ihan mukavalta idealta.


Mieluummin tiedottamista
kuin kilpailuttamista

Olisi ehkä parempi, jos tiedotettaisiin enemmän blogeista sen sijaan että blogeja asetetaan arvojärjestykseen. Aloittelijalle ei ole kivaa että hän on 2412. taI 1740. tms, kun joku julkkis tai aikaisemmin nettipalstoilla tuttavapiirin luonut kiipeää heti kärkeen.

En missään nimessä tarkoita tällä nyt Hesarin toimittajaa Anssia. Hän on osallistuva havainnoitsija, joka tekee aikansa työtään blogien parissa. Hesarilla on varmaankin omat periaatteensa tässäkin jutussa, joten voimme elää niin kuin ennenkin - ja kohdella Anssia niin kuin muitakin bloggaajia (erikoistilanteesta huolimatta). Lisäksi - tämä on vapaa maa, joten sanomalehdet saavat perustaa bloginsa. En tiedä vielä Suomessa muita kuin HS:n ja Aamulehden blogin.

On hyvin vaikeaa löytää uusien blogien joukosta juuri ne blogit, joista olisi kiinnostunut. Minusta ruotsalainen Bloggportalen vaikuttaa esittelyissä onnistuneelta. En tiedä, miten sen ylläpitäminen tapahtuu taloudellisessa mielessä. Kun blogien määrä kasvaa Suomessa, täytyy varmaan tehdä uudistuksia täälläkin. Ehkäpä kunkin itsensä kirjoittamat muutaman lauseen blogiesittelyt voitaisiin koota alkuun "blogimatrikkeliksi". Valokuvatkin piristäisivät.


P.S. Mysteereitä riittää. Kolmessa kuukaudessa ei minulle ole selvinnyt seuraava asia:  Mikä ero on 'haamupäivityksen' ja 'päivityksen' välillä?

Kun nokkonen oli ylellisyyttä

Kuva: Jindrich Krejčan kuvitusta Jaroslav Kresánekin kirjaan "Lääkekasveja luonnosta ja puutarhasta." Gummerus 1990.

1700-luvulla ei rahvaalla ollut lupaa käyttää nokkosesta valmistettuja alusvaatteita, pitsiä tai pöytäliinoja. Ne olivat aatelistolle varattuja. Tämän täysin uuden asian opin Nylands Hantverkin kotisivuilta, joilla on tietoa uusmaalaisista käsityöläisistä ja kiinnostavista retkikohteista. Aloita vaikka neitinokkosesta (vasemmalla ylhäällä 'startin' jälkeen)

Helsingissä on Jugendsalissa näytteillä uusmaalaisia käsitöitä Frö-näyttelyssä lokakuun 9. päivään asti, su 11-17, ma-pe 9-17. Helsinki-info kertoo, että siellä näkee "miten arjesta voi tehdä kauniimman".