Siellä täällä on nähtävissä ärtyisyyttä ja blogiväsymystä. Blogin pitäisi olla piristävä ja rentouttava asia, ei lisästressin tuoja. Miten bloggaamisesta voi tulla miellyttävä harrastus?
Velikulta on arvostellut jokapäiväistä päivittämisen vaatimista tai toivomista. Siinä pitäisi voida tehdä niin kuin haluaa, kirjoittaa välistä kerran viikossa, välistä useita kertoja päivässä. Kaikenlaista hiostamista pitäisi välttää.
Blogilista on tarpeellinen, suorastaan välttämätön. Mutta en usko, että kenestäkään tuntuu mukavalta katsella oman suosikkiasemansa jatkuvaa hyppelyä. Halutaanko sillä vaikuttaa toisen mielipiteisiin? Jotkut kuten Jary ovat jo jättäytyneet pois suosikkilistalta. (Hänellä on myös englanninkielinen blogi Rockweb.) Uteliaisuudesta seuraan tilannetta vielä jonkin aikaa ja teen ehkä itse samoin. Mittari on ihan riittävä kertomaan, että blogia luetaan. Erityiset kerran vuodessa tapahtuvat suosikkiäänestykset vaikuttavat ihan mukavalta idealta.
Mieluummin tiedottamista
kuin kilpailuttamista
Olisi ehkä parempi, jos tiedotettaisiin enemmän blogeista sen sijaan että blogeja asetetaan arvojärjestykseen. Aloittelijalle ei ole kivaa että hän on 2412. taI 1740. tms, kun joku julkkis tai aikaisemmin nettipalstoilla tuttavapiirin luonut kiipeää heti kärkeen.
En missään nimessä tarkoita tällä nyt Hesarin toimittajaa Anssia. Hän on osallistuva havainnoitsija, joka tekee aikansa työtään blogien parissa. Hesarilla on varmaankin omat periaatteensa tässäkin jutussa, joten voimme elää niin kuin ennenkin - ja kohdella Anssia niin kuin muitakin bloggaajia (erikoistilanteesta huolimatta). Lisäksi - tämä on vapaa maa, joten sanomalehdet saavat perustaa bloginsa. En tiedä vielä Suomessa muita kuin HS:n ja Aamulehden blogin.
On hyvin vaikeaa löytää uusien blogien joukosta juuri ne blogit, joista olisi kiinnostunut. Minusta ruotsalainen Bloggportalen vaikuttaa esittelyissä onnistuneelta. En tiedä, miten sen ylläpitäminen tapahtuu taloudellisessa mielessä. Kun blogien määrä kasvaa Suomessa, täytyy varmaan tehdä uudistuksia täälläkin. Ehkäpä kunkin itsensä kirjoittamat muutaman lauseen blogiesittelyt voitaisiin koota alkuun "blogimatrikkeliksi". Valokuvatkin piristäisivät.
P.S. Mysteereitä riittää. Kolmessa kuukaudessa ei minulle ole selvinnyt seuraava asia: Mikä ero on 'haamupäivityksen' ja 'päivityksen' välillä?
Blogi on päivitetty silloin, kun sinne on tehty uusi kirjoitus. Haamupäivitys tarkoittaa, että blogi näyttää listalla uutta päivitysaikaa eli ilmestyy suosikkilistan kärkeen tai etusivulle uudella ajalla vaikka blogissa ei ole uutta kirjoitusta. Mikä taas johtuu joko siitä, että kirjoittaja on korjaillut pieniä virheitä, tai lisännyt hiukan tekstiä jonnekin eli ei ole varsinaisesti päivittänyt. Mutta koska blogilista seuraa tekstin kokoa eli tarkistaessa huomaa tekstimassan lisääntyneen, se päivittää blogin taas listalle. Sitten on vielä ne teknisistä yms. vioista johtuvat haamut, jolloin vika voi olla blogilistan tilapäishäiriö tai blogspotin tai vuodatuksen häiriö. Tai bloginpitäjä on merkinnyt väärän seurattavan tiedoston sinne Blogilistan i:n taakse oleviin tietoihinsa. Jotkut alustat ovat ilmeisen vaikeita ja haamuttelevat jopa jokaisesta kommentista.
VastaaPoistaBlogilista ei enää ihan niin herkästi haamupäivitä kuin ennen, se kestää muutaman merkin korjauksia. Mutta kirjoittaessa ei kannata julkaisun jälkeen kovin suuria muutoksia tehdä, sillä silloin tulee kaksi päivitystä peräkkäin. Ja voin vakuuttaa, että se on aika hyvä tapa karkottaa lukijoita eli poistamaan blogin listaltaan. Eli kannattaa tutkia, miksi blogi haamuilee.
Lisää paremmin ja asiantuntevammin esitettyä tietoa löytyy Pinserin FAQ:sta.
Kiitos, Mea, tuo oli selvää tekstiä.
VastaaPoistaOlen luullut, että on olemassa jokin muukin mystinen keino 'päivittää'. Olen luullut, että esimerkiksi korjaukset ovat asiallinen päivitysmuoto. Kiitos vielä, Mea.
Bloggerissa kuvien laittaminen on vaikeaa. Olen huomannut, että voin onnistua yleensä vain laittamalla layoutissa kuvan keskelle. Silloin teksti menee (yleensä) siististi alapuolelle.
Monesti on pakko kokeilla, miltä tekstin ja kuvan yhdistelmä todella näyttää, sillä lopputulos ei ole esikatseluasetelman näköinen.
Kuvat ovat minulle tärkeitä omassa bloggaamisessani. Se ei ole silloin vain kirjoittamista vaan myös pienimuotoista taiteellista puuhastelua.
Muitten blogit ovat yhtä miellyttäviä kuvallisina tai pelkkänä tekstinä.
Olen tottunut käymään läpi suosikkilistaa vilkaisuperiaattella: onkohan siellä jotain uutta?
Suosikkilistalle päivitettyinä ilmestyvissä ei ole todellakaan aina uutta kirjoitusta. En ole osannut sellaista odottaakaan. Oppia ikä kaikki.
Aiheuttaakohan kurinalainen bloggaaminen joillekin luonteille stressiä? Mietin, onko esimerkiksi minusta lainkaan sellaiseen.)
Tokihan korjaukset ovat ihan OK. Itsekin teen niitä aina, koska vasta julkaistusta jutusta näkee kokonaisuuden. Jos/kun juttua korjailee, tulee uusi päivitys mutta eihän se haittaa, koska eroa edelliseen on vain jokunen mituutti eikä siinä ajassa kukaan ole ehtinyt edes huomata uuden kirjoituksen tulleen. Jotkut myös lisäävät tekstin loppuun huomautuksen, mitä ovat korjailleet mutta sehän jää huomaamatta, jos juttua vain vilkaisee ja toteaa, että aha, haamupäivitys.
VastaaPoistaMinulla, joka teen paljon kirjoitusvirheitä enkä niitä kaikkia huomaa vedoksesta vaikka seitsemästi lukisin, on ollut tapana jättää tyhjiä eli naputtelen tyhjiä lyöntejä. Kun/jos joudun lisäämään kirjaimia tai sanoja, otan vastaavan määrän tyhjiä pois, jolloin merkkien määrä pysyy samana. Aika niuhoa kyllä mutta koska tiedän, miten herkkiä lukijat ovat ärsyyntymään haamuista, olen sitä tehnyt. Aina ei tietenkään voi eikä ehdi eikä huomaa korjata kaikkea heti ja tulee niitä haamuja itse kullekin. Joskus olen jopa kirjoittanut niitänäitä eli uuden entryn ihan vaan siksi, että olen saanut edellisen isomman mokan korjauksen tehtyä haamuilematta.
Kyllä, kyllä tämä joskus aiheuttaa stressiä mutta eikös kaikki harrastaminen. Lenkkeily, kuntosaleilu, kirjoittaminen, ruuanlaitto, kaikki ne joskus pientä sellaista aiheuttavat. Mutta silti pidän tästä. Opettaa haamuiluunkin suhtautuminen ainakin toisten mielipiteiden kunnioittamista ja terävöittää omaa suhtautumista omiin ulosanteihinsa.
Päivittäin tapahtuvaa lastunveistoa on helppo
VastaaPoistavaatia kun käyttää itse työaikaansa bloggaamiseen.
Siitä se Suomen kilpailukyky paranee ja
työpaikat pelastuu, kaikilla hyvä olla.
Just.
Oletteko huomanneet kuinka itse Samik on miettinyt jonkinlaisen uuden listan pystyttämistä. Se olisi jotain kuuman listan ja top-listan välillä. Allekirjoittaneen nimim. mainitaan myös tässä yhteydessä yhtenä idean antajana. Se on totta. Olen protestoinut top-listaa vastaan ja saanut siitä kovasti kritiikkiä. Mielestäni olisi hyväksi koko blogilistalle, että siinä tapahtuisi muutoksia enemmän päivittäin. Päivitystiheyttä voisi painottaa uudella listalla enemmän. Jos olisi mahdollista saada kävijämäärät myös mukaan tilaajamäärien ohella, siinä olisi mielestäni enemmän oikeudenmukaisuutta.
VastaaPoistaSe, että ei lähde mukaan ollenkaan kilpailulistoille, on jokaisen mahdollista valita.
Blogisiskon blogit ovat tosiaankin taiteellisia ja nautittavia. Niissä on paljon luettavaa. Mette-blogisti on samanlainen. Kummatkin ovat esikuvia. Itsekin haluaisin päästä kuvien käyttöön, mutta olen näköjään liian laiska.
Tuo tyhjälyöntikikka on hyvä neuvo. Voihan sen lyöntimäärän merkitä muistiinkin.
VastaaPoistaHuomasin juuri, että äsken laittamassani hutussa (ei vaan jutussa, näin se käy )on virheitä
Yleensähän on niin, että virheet huomaa vasta sitten, kun näkee tekstin uudessa muodossa. Siksi tulostan usein omaa kulloistakin käsikirjoitusta. Sitä tulee täysin sokeaksi omalle tekstilleen.
Pienoista stressiä aiheuttaa myös se, että kommentteja toisen blogiin ei voi korjata jälkeenpäin niin kuin esimerkiksi voi Rihmastoon.
Vielä tulee tietenkin se päivä, jolloin tekee sen HIRVEÄN lyöntivirheen, joka sitten kiertää netissä seuraavat vuodet.;)
Velikulta ja jm,
VastaaPoistaolen niitä, joilla on ollut mahdollisuus käyttää tänä kesänä paljon aikaa bloggaamisen opetteluun.
Eräs motiivi bloggaamiseeni on, että tulee samalla talletettua vanhoja muistoja sanoiksi ja vanhoja valokuvia uuteen muotoon.
Kiitos teille kaikille rohkaisusta. Kun on edelleen täysin avuton teknillisesti, miettii välillä: Mitä ihmettä minä täällä teen, kun en edes ymmärrä mitä nuo toiset puhuvat - kun puhuvat tietotekniikasta?