Tämän aamun Hesarin kulttuurisivuilla oli kiinnostavia kirjoituksia.
”Tietyn nyrkkisäännön nojalla olemme siis tekemissä kaikkitietävän kertojan kanssa, jota modernin romaanin kokemus on opettanut pitämään vanhanaikaisena.”
HS 19.11.2005, C3. Jan Blomstedt kirja-arvostelussa : ”Vaikeaa on kuoleman jälkeenkin. Jean Echenoz parodioi kaikkitietävää kertojaa.”
Vielä selvemmin Näyttelyt-sivulla:
Jukka Yli-Lassilan artikkelissa ”Romantiikan kauneus ja kauhu” nuorten biennaalista taidegraafikko Päivikki Kallio sanoo Jouko Korkeasaaren maalauksista: ”Korkeasaari kerää vaikutteensa ihan muualta kuin suomalaisen maalaustaiteen traditioista. ” Hän jatkaa: ” Maalaukset eivät kyllä olisi päässeet Taidehallin seinälle 1970-luvulla.”
Saman sivun alaosassa Petri Ala-Maunuksen valokuvateoksessa suojelusenkeli on astunut lastenhuoneen seinältä New Yorkin kadulle. (Timo Valjakka: ”Samassa kuvassa enkelin kanssa”.
Tämä on post-postmodernismia. Parempaa nimeä tälle ilmiölle ei ole vielä keksitty, paitsi lempinimi Po-Pomo. Kukaan ei tiedä vielä, mihin se johtaa.
"Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.”] Ks Jessica Leader: A.S. Byatt's Possession - Postmodern or Post-postmodern? (Ks toiseksi viimeinen kappale)
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
lauantaina, marraskuuta 19, 2005
perjantaina, marraskuuta 18, 2005
Villieläimiä kaupungissa. Wild animals in cities
Bill Ivy: A Little Wilderness. The Natural History of Toronto.
Villieläimiä asustaa kaupungissamme. Kaivopuistossa on jäniksiä ja siiliä. Myllypurossa minua odotti joka ilta iso rusakko tien varrella, kun tulin illalla töistä.
Mieheni näki kerran ketun erään kanadalaisen yliopiston pihalla. Eläimet osaavat sopeutua elämään myös New Yorkin ja Toronton kaltaisissa miljoonakaupungeissa. Esimerkiksi pesukarhut asuvat maanalaisen käytävissä ja pilvenpiirtäjien ilmastointikuiluissa. Kerran tarvittiin palokunta pelastamaan pesukarhu, joka oli kiivennyt pilvenpiirtäjän seinämää pitkin. Siihen operaatioon piti saada nopeasti nostokurjet.
Pesukarhuja näki myös meidän pihalla Torontossa . Roskalaatikoiden kansien piti olla raskaita, jotta pesukarhut eivät pääse tonkimaan niitä.
Eräässä televisiodokumentissa kerrottiin, että Pariisin metro on suosittu asuinpaikka joillekin eläimille, sillä siellä on lämmintä ja kosteaa. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä eläimiä asuu Helsingin metron uumenissa.
Myös tällä amerikkalaisella keskustelupalstalla (linkki ei toimi enää) kerrotaan vastaavanlaisista kohtaamisista villieläinten kanssa.
Jotkut näkevät suurkaupunkien metroissa eläimiä hiukan eri tavalla. Koko jutun keksi Paul Middlewick, jonka mielestä eräs kohta Lontoon metrokartassa muistutti norsua. Jälleen – onko Helsingissäkin?
Kun ilta saapuu Tokioon. Japanese blogs
Photo: Ian Britton/FreeFoto.com)
Ian Brittonin kuvassa Tokio hehkuu. Ajattelemme japanilaisten matkustavan nopeilla junilla ahtaasti kuin sardiinit purkissa. Uskomme heidän saapuvan töistä kotiin myöhään illalla, sillä ajattelemme heidän olevan työlleen omistautuneita ihmisiä. Suomalaisissa ja japanilaisissa näyttäisi olevan jotakin samanlaista: musikaalisuutta, askeettisuuden ihailua, pidättyväisyyttä.
En tiedä Japanista mitään todellista, voin vain arvella jotakin. Tunsin vaihto-oppilaana kaksi japanilaista, japanilaisen vaihto-oppilaan, tytön joka näytti japanilaiselta nukelta, oli kohtelias ja ystävällinen sekä amerikanjapanilaisen opiskelijan, joka oli samanlainen kuin muutkin nuoret amerikkalaiset miehet.
Palkitsin itseni tänään itseni etsimällä japanilaisia blogeja. Se oli päähänpisto.
Bloggaaminen on tainnut olla siellä aikaisemmin vain Japaniin muuttaneiden ulkomaalaisten keino hoitaa koti-ikäväänsä. Mutta nyt on toisin. Bloggaaminen on suosittua, siellä blogeja käsitellään jo televisiossa ja radiossakin.
Tutustuminen japanilaisiin blogeihin on aikamoinen shokki: ne ovat niin kauniita. Pelkkä kirjoitus vaikuttaa taiteelliselta.
Osuin blogeihin, joissa oli koruompelua , taidetta ja rauhallista japanilaista musiikkia, kuvia japanilaisista lapsista.
Löytyi japanilaisten kirjailijoiden blogeja, yleisesitys Japanin kirjallisuudesta. Valikoima on suuri, myös käännös englanniksi on mahdollista.
Parhaita japanilaisia blogeja arkistoista
Japanilaisia blogeja englanniksi
Vaalimainonta blogeissa
Elämme vapaassa maassa ja jokainen meistä voi tehdä vaalityötä omassa blogissaan. Mutta minusta on asiatonta, että lähetetään vaalimainoksia muiden blogien kommenttien joukkoon. Siitä tulee sirkus. Joka ainoan kommentin moderointi on vaivalloista. Mieluummin suljen kommentoinnin kokonaan pois siihen asti kun vaalit ovat ohi. Siis ei vaalimainoksia blogiini.
torstaina, marraskuuta 17, 2005
Nyt meni myytti Thoreausta
Bostonissa asuessaan Ansku kävi läheisessä Concordissa Thoreaun kuuluisalla "erämaamajalla". Se oli eräässä mielessä Anskulle pettymys, vaikka luonnonkauneutta näytti kuvista päätellen riittävän.
Käsitys välimatkoista on muuttunut. Aikoinaan Helsingissäkin hyvästeltiin naapurit, kun lähdettiin kesäksi huvilalle [nykyisen Stockmannin kohdalle] tai kauas maaseudulle Töölöön.
Käsitys välimatkoista on muuttunut. Aikoinaan Helsingissäkin hyvästeltiin naapurit, kun lähdettiin kesäksi huvilalle [nykyisen Stockmannin kohdalle] tai kauas maaseudulle Töölöön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)