Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, kesäkuuta 15, 2006
Kultaiset kädet Golden hands
My grandfather was a fiddler, carpenter and master skimaker. I took this picture of him with my first simple camera over 50 years ago. He is about 80 years old in this picture. He was 94 years old when he died in 1969.
Kiinalaiset sanovat, että käsistään taitavilla ihmisillä on kultaiset kädet. Minun isoisälläni oli kultaiset kädet. Edustakoon hän meille nykyajan ihmisille vanhan ajan ihmistä, joka teki itse kaiken, mitä tarvitsi. Olen ottanut tämän valokuvan koululaisena ensimmäisellä kamerallani. Sain koulusta stipendin ja ostin sillä laatikkokameran. [ei ihan samanlainen kuin kuvassa]
Isoisäni oli viulupelimanni, puuseppä ja suksimestari (suksiseppä). Kun hän näki pikkupoikana Pielavedellä isänsä kanssa hiihtokilpailua seuratessaan ensi kerran sukset, hän sanoi: Minäkin osaan tehdä tuollaiset. Yllättävää kyllä, vasta silloin 1800-luvun lopussa alettiin järjestää Suomessa hiihtokilpailuja. Jaakko teki itselleen sukset. Hän teki teini-ikäisenä itselleen viulunkin, osti myöhemmin paremman ja opetteli soittamaan. Hänestä tuli viulupelimanni, joka soitti häissä ja hautajaisissa. Hän kiersi nuorena Pietarissa asti.
Hän teki myös kaikenlaisia puutöitä, puuleikkauksia rakennuksiin, verantoja taloihin, ruumisarkkuja lapsille ja aikuisille, kaikkea mitä pyydettiin. Kun hän oli 28-vuotiaana tekemässä kirkkovenettä Runnin lähellä, hän rakastui itseään kymmenen vuotta nuorempaan palvelustyttöön, jolla oli pitkät mustat hiukset, hoikka vyötärö ja suuret kauniit silmät, jotka olivat etäällä toisistaan. Kosiessaan hän sanoi tytölle, isoäidilleni : Nämä kädet jos saisin ja sinut kokonaan. Isoäidillä (Ryth-suku) oli harvinaisen kaunismuotoiset kädet kuten on toisella sisarellani ja tyttärellänikin. Äiti sanoo, että isoisäkin oli hyvin komea mies nuorena, ja hänellä oli kaunis lauluääni.
Isoisä oli hyvin pieni kooltaan. Hänen kätensäkin ovat yllättävän pienet. Kuitenkin noilla käsillä hän rakensi itselleen kaksi taloa ja kaikki tarve-esineet niihin. Hän teki kaiken puusta. Niin kuin lintu hän rakensi pesänsä ympäristöstä saatavista aineksista.
Hän muutti asumaan kauas korpeen, sillä siellä kasvoi hyviä suksipuita. Hän teki vuosikymmenet suksia. Niillä hiihtivät sen ajan tunnetut hiihtäjät, esimerkiksi Klaes eli Klaus Karppinen. Hän pysyi kuitenkin köyhänä, sillä hänellä oli suuri perhe ja iso talovelka. Ajat olivat huonot. Vuoden 1918 sota ja sodat naapurivaltion kanssa köyhdyttivät maan isoisän mielestä. Isoisä ei ymmärtänyt sitä, että ihmiset voivat tappaa toisiaan.
Ukki oli rikkaan suvun jälkeläinen. Kahdesti hän torjui tarjouksen perustaa suksitehtaan, mikä olisi tehnyt hänestä upporikkaan. Jotkut hänen lapsistaan olivat siitä katkeria, mutta ei ukki itse. On olemassa vanha juutalainen tarina, jonka nimi on Kultaiset kädet ja kova sydän. Niin varmaankin menestyy ulkonaisesti, mutta isoisällä oli kultaiset kädet ja lämmin sydän. On olemassa muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.
Suksimestari ja viulupelimanni Jaakko Rytkönen (1.8.1875- 4.5.1969).
"Nimi Rytkönen on muodostunut mahdollisessti goottilaisperäisestä etunimestä Hrodgaer joka nykyisin kirjoitetaan muotoon Roger." (Wkipedia) Nimi Hrodgaer esiintyy mm Beowulfissa.
Sukututkimus Jaakon ja Marian suvusta
https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/sukututkimus-on-oppitiunti-historian.html
Labels:
10 tai yli kommenttia,
eläkemökki,
family stories,
henkilökohtaista,
Iisalmi,
Jaakko Rytkönen,
musiikki,
Pielavesi,
suksimestari,
suksiseppä,
sukuhistoria,
vapaussota,
viulupelimanni
keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006
Ajankohtaista: hatut
Hallatar kirjoittaa hatuista. Tämä on kommenttini hänen hauskaan kirjoitukseensa, jossa on myös hyviä linkkejä mm hattuetiketistä, jos joku sitä kaipaa vaikkapa häihin.
Hallatar pyytää kutakin kertomaan omista hatuistaan. Kerroin tammikuussa ja näytin kuviakin. Yllä uusin kesähattuni, leveälierinen ja tiivis. Voi taittaa laukkuun.
Ensimmäinen hattujuttuni oli vähän karumpi, mutta toivon, että siitä on jollekin hyötyä. Ehkäpä iloakin.
Oikeita ja tekokukkia
Mieheni toi minulle äsken kauniita sireeninoksia (syreenin, sanoisivat eteläsuomalaiset). Laitoin ne tukevaan maljakkoon, jotta kissa ei voisi kaataa maljakkoa papereitten tai jopa tietokoneen päälle. Sireenien tuoksu on kuitenkin niin voimakas, että on pakko viedä ne olohuoneeseen. Asetin ne kookkaiden tekokukkien seuraksi.
Näin kauniita tekokukkia ensimmäisen kerran vuosia sitten joissakin ranskalaisissa lehdissä. Sitten niitä alkoi tulla Suomeenkin. Monille allergisille tekokukat ovat ainoat, joita he voivat käyttää. Onneksi ne ovat yhä kauniimpia.
Minulle on käynyt ainakin niin, että elävää orkideaani on luultu "muovikukaksi" (liian täydellinen?) ja kiinalaista keinotekoista orkideankukkaa aidoksi, ihailtu sen herkkää, haurasta kauneutta.
Hevoskastanjajuhlia
Tänään kerrottiin Helsingin Sanomien Minne mennä-osastolla lääketieteen lisensiaatti Juhani Kirpilän kotimuseosta, joka on Pohjoisen Hesperiankadun varrella. Paljon tauluja ja hienoja itämaisia mattoja sekä upeat näköalat.
Kirpilän kodista on näköala yli Hesperianpuiston. Kun hevoskastanjat olivat kukassa, Kirpilä järjesti juhlat. Sama Kirpilä kirjoitti muuten "Ohimennen"-nimistä palstaa eräässä sisustuslehdessä. Hän kertoi niissä usein matkoistaan. Niinpä kun laitan blogiini kuvia kävelymatkasta kirpputorille ja laitan ensimmäiseksi kuvan kukkivasta hevoskastanjasta, alitajunnasta putkahtaa kiireessä nimi Ohimennen nähtyä.
Tämä hevoskastanja kasvaa meidän lähellä olevassa Koulupuistossa. Kauniin nuoren hevoskastanjan voi nähdä Vanhan kirkon puistossa. Se on myös nyt kukassa.
Koulupuistossa on myös tämä Topeliuksen patsas.
tiistaina, kesäkuuta 13, 2006
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)