Bachia 60-ja 70-luvun Helsingissä

Opiskeluaikana minulle merkitsi paljon eräs pieni äänilevy, jota lainasin uudestaan ja uudestaan British Councilin kirjastosta. Se edusti monessa merkityksessä toista maailmaa kuin sen ajan Suomi. Myra Hess soitti siinä tunnetun pianosovituksen Bachin preludista "Jesu, bleibet meine Freude". Hienoja Bach -levyjä lainasimme jatkuvasti myös DDR:n kirjastosta. DDR oli ominut Bachin kuten Kemppinen mainitsee tänään kirjoituksessaan. (15.10.2006)

Myra Hess plays: arrangement for piano "Jesu, Joy of Man's Desiring" of the chorale prelude "Jesu, bleibet meine Freude" from Johann Sebastian Bach's Cantata No. 147 "Herz und Mund und Tat und Leben". Myra Hess plays: a new link here

Me tulemme taas. Mainosvalojen paluu

Helsingin mainosvaloja kuutamoisena kesäyönä. Kuva: Anna Amnell

Tämän päivän Hesari kertoo, että Helsinki haluaa väriä katukuvaan ja suosii mainosvalojen paluuta.
"Suurin osa 1920-luvulta saakka Helsingissä palaneista neonvaloista revittiin alas totisen 1970-luvun alussa. Neonvaloja syytettiin karnevaalitunnelmasta ja niitä pidettiin räikeän kapitalistisina."
Markku Saksa: Reklaamitulista lisää väriä urbaanin iltaan. HS/Kulttuuri sunnuntaina 15.lokakuuta 2006.

Onko muumioilla ihmisoikeudet?

Muinaisia asumuksia Ocmulgeessa
Kuva matka-albumistamme

Ocmulgee, Macon, Georgia "Kummunrakentajat" (moundbuilders) lähtivät Lousianasta ja levisivät Mississipin ja sen sivujokien laaksoihin varhaisella Mississipin kaudella noin 1000eKr. Ocmulgeen alueella heitä asui noin 900-950 j.Kr lähtien noin kolmen sadan vuoden ajan.

Kiihkein kulttuurienvälinen yhteentörmäys, jonka olen koskaan kokenut tapahtui Yhdysvalloissa. Olen kertonutkin siitä aikaisemmin. Haastateltavani ja keskustelutoverini oli perinteistä uskontoaan harjoittava intiaani. Me pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen ja keskustelime monista asioista. Hän purki sydäntään muun muassa kertomalla, että hän ei pidä siitä, että museoissa on muumioita. Puhuimme lähinnä egyptiläisistä faaraoiden muumioista.

"Miltä teistä tuntuisi, jos teidän poikanne olisi muumioituna museossa?" hän kysyi minulta. Sanoin, että 2000 vuoden kuluttua minusta ei tuntuisi todennäköisesti miltään. Mieleeni tulee nyt, että kun egyptiläisen faaraon muumio tuotiin Ranskaan, tilannetta käsiteltiin kuin valtiovierailuna. Intiaanit suojelevat esi-isiensä hautoja eivätkä halua muuttaa kotiseuduiltaan.



Olen kuvannut tämän ruukun Ocmulgeen museossa

Arkeologien työ vaikuttaa erityisen jännittävältä. Muistelen esimerkiksi sitä, miltä minusta tuntui, kun sain maya-kulttuurin kursseilla pitää varovasti kädessäni ikivanhoja esineitä, joita kanadalaiset arkeologit olivat kaivaneet esiin Etelä-Amerikassa.

Miten paljon jännittävämpää täytyykään olla, kun löydetään muinoin kuollut ihminen. Se järkyttää meitä syvästi. Ajatellaan vaikkapa sitä Alpeilta löytynyttä jäämiestä. Tiedämme, mitä hän söi viimeiseksi ateriakseen ja miten hän kuoli.

Amerikassa viime vuosien arkeologiset löydöt ovat tuoneet esille, että sillä mantereella on ollut eurooppalaisia ihmisiä jo hyvin paljon aikaisemmin, kuin on luultu, mm Kennewickin ihminen , joka lienee ollut eurooppalainen. Ihmisiä on nähtävästi muuttanut Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan monelta suunnalta eikä vain Aasiasta.

Yhdysvaltojen intiaaneilla on oikeus kieltää esi-isiensä tutkiminen. DNA-tutkimukset ovat jäänet monesti tekemättä tästä syystä. Hyvin monia eurooppalaisia on kuitenkin löydetty jo aikaisemmin. Tilanne on hyvin arka Yhdysvalloissa, sillä intiaaneilla on oikeus maa-alueihin nimenomaan sen vuoksi, kun heitä pidetään mantereen ensimmäisinä asukkaina. Mutta ovatko he ensimmäisiä asukkaita?

Vaikuttaisi siltä, että ihmiset ovat olleet aina hyvin liikkuvaa lajia. DNA-tutkimus tulee varmaankin antamaan paljon uutta tietoa tästä liikkuvuudesta. Mutta kenellä on oikeus muumioon ja sen tutkimiseen? Onko muumiolla ihmisoikeuksia? Onko sillä/hänellä oikeus tulla tutkituksi, tulla siksi mikä on ollut? Ja mitä tapahtuu, kun ja jos muumioita aletaan kloonata?


Ocmulgeen asukkaita

Kuvat matka-albumistamme.

'Himmeli', a Christmas chandellier made of straw.

'Himmeli' (takkrona av halm; Weihnachtsschmuck aus Roggenstroh) is an old medieval Christmas decoration made of straw. Himmeli's origin is perhaps the canopy, a decoration that was used to symbolize sky (Swedish 'himmel' =sky, heaven) in Medieval and Renaissance festivities. A canopy is still used in Greek Orthodox weddings in Finland. Picture: A wedding in Sweden in 1800's by C.G. Hellqvist.

Himmelin alkuperänä lienee taivaskatos, jota käytettiin keskiajan ja renessansin aikana juhlatilaisuuksisssa. Kuninkaallisissa juhlissa se saattoi olla kultakangasta ja maalauksin ja koruompelein koristettu. Troels-Lundin historiateoksen mukaan myös protestanttisissa häissä käytettiin ennen hääkatosta, kangasta jota pidettiin hääparin yläpuolella. Yllä osa C.G. Hellqvistin akvarellista, joka kuvaa häitä Flodan pitäjässä Taalainmaalla. Morsiustytöt ja sulhaspojat pitävät taivaskattoa morsiusparin yllä vihkitoimituksen aikana. Ortodoksisissa häissä näin tehdään edelleen.



'Himmeli', a modern sculpture where you can see the basic module of 'himmeli'.

PICTURES of how to make a 'himmeli'. Himmeli Instructions (in Finnish). Täydellinen himmelisivu. Tuula Taivassalo, Perhonjokilaakson kansalaisopisto. Arts and Crafts in Europe.

An easy instruction of 'himmeli'? Jus a few drawings tell it. By Girl Scouts. Partiolaisten ohje suomeksi.

You need an amazing amount of straw (e.g. rice straw) to make a large himmeli. You can practice by using plastic straws to make a colourful 'himmeli' for children's room.

Himmeli and other Finnish Christmas decorations. Everything about Finnish Christmas. Recipes.

päivitetty marraskuu/November 2012

Alpakat Korkeavuorenkadulla

Vastapäisessä naapurissa kävi harvinaisvieraita. Beesi kävi ottamassa kuvia.