Kuvassa on tyttäremme amerikkalaisen junan vieressä poseeraamassa, muistaakseni Washington DC:ssä. Emme matkustelleet Pohjois-Amerikassa junalla, mutta Eurooppaa kiersimme kuukauden Eurail-lipuilla kahtena kesänä.
Junalla matkustamista on pidetty vanhanaikaisena "mummojen", Miss Marplen elämäntyylinä, menneen maailman tapana liikkua paikasta toiseen. Agatha Christie itsekin kertoo muistelmissaan, kuinka vapautuneeksi ja itsenäiseksi hän tunsi itsensä saatuaan ajokortin ja oman auton. Mutta nimenomaan englantilaiset junat ovat sitä nostalgiaa, josta pidän. Katselemme usein Miss Marple, Hercule Poirot ja Sherlock Holmes -TV-sarjoja, joita olemme nauhoittaneet itsekin paljon.
Junalla matkustamisesta on kuitenkin tulossa uudenaikainen ja suositeltu tapa matkustaa, sillä se säästää luontoa. Englannin anglikaaninen kirkko on päättänyt, että sen työntekijät matkustavat aina kun mahdollisista junalla, myös ulkomaille. Suomesta en ole kuullut vastaavanlaista edes vihreiden taholta.
Parasta on, että junassa on mukavaa matkustaa. Voi lukea, tehdä käsitöitä tai nukkua jos ei keksi parempaa tekemistä. Maisemia ei voi katselle, sillä nykyiset junat kulkevat liian nopeasti. Edelleen toteutumaton haaveeni on matkustaa junalla Kiinaan. Jotkut tuttavat ovat tehneet sen matkan useitakin kertoja. Siihen asti voi vain muistella entisiä junamatkoja. En kuitenkaan niitä kovalla puupenkillä kahdeksan tuntia kestäneitä matkoja Savoon opiskeluaikana. Mieluummin vaikkapa tätä:
Aamulla varhain juna on pysähtynyt metsän keskelle. Ikkunasta näkyy puistomainen maisema, jossa on reheviä lehtipuita. Kaurisemo vasoineen on pysähtynyt katsomaan junaa. Tuo satumainen maisema on jäänyt mieleeni ihanteellisena. Jotain samaa saattoivat varmaankin kokea entisaikojen matkustajat jotka liikkuivat vaunuilla, ratsain tai kävellen halki Euroopan.
Täältä löytyy pitkä luettelo elokuvista, joissa juna on tärkeä. Trains in Movies.
