Teetä, sitruunaa, hunajaa ja hyviä TV-sarjoja

Downton Abbey: Rauhallisia hetkiä ja dramatiikkaa. Parasta ovat vaatteet.
Neiti Marplekin vierailee.
Siitä ei ole kauan, kun suomessakin käytettiin sanoja 'neiti' ja 'rouva'. Mikä ne vei?


 

Sairasta tyylillä: kirpputorilta ostettu jättikuppi täynnä hyvää teetä, hunajaa ja sitruunaa sekä sulhaspiirakoita.



Tämä kuva olisi sopinut tämän viikon makrokuvaksi ('herkullinen')

Junat

Kuvassa on tyttäremme amerikkalaisen junan vieressä poseeraamassa, muistaakseni Washington DC:ssä. Emme matkustelleet Pohjois-Amerikassa junalla, mutta Eurooppaa kiersimme kuukauden Eurail-lipuilla kahtena kesänä.

Junalla matkustamista on pidetty vanhanaikaisena "mummojen", Miss Marplen elämäntyylinä, menneen maailman tapana liikkua paikasta toiseen. Agatha Christie itsekin kertoo muistelmissaan, kuinka vapautuneeksi ja itsenäiseksi hän tunsi itsensä saatuaan ajokortin ja oman auton. Mutta nimenomaan englantilaiset junat ovat sitä nostalgiaa, josta pidän. Katselemme usein Miss Marple, Hercule Poirot ja Sherlock Holmes -TV-sarjoja, joita olemme nauhoittaneet itsekin paljon.

Junalla matkustamisesta on kuitenkin tulossa uudenaikainen ja suositeltu tapa matkustaa, sillä se säästää luontoa. Englannin anglikaaninen kirkko on päättänyt, että sen työntekijät matkustavat aina kun mahdollisista junalla, myös ulkomaille. Suomesta en ole kuullut vastaavanlaista edes vihreiden taholta.

Parasta on, että junassa on mukavaa matkustaa. Voi lukea, tehdä käsitöitä tai nukkua jos ei keksi parempaa tekemistä. Maisemia ei voi katselle, sillä nykyiset junat kulkevat liian nopeasti. Edelleen toteutumaton haaveeni on matkustaa junalla Kiinaan. Jotkut tuttavat ovat tehneet sen matkan useitakin kertoja. Siihen asti voi vain muistella entisiä junamatkoja. En kuitenkaan niitä kovalla puupenkillä kahdeksan tuntia kestäneitä matkoja Savoon opiskeluaikana. Mieluummin vaikkapa tätä:

Aamulla varhain juna on pysähtynyt metsän keskelle. Ikkunasta näkyy puistomainen maisema, jossa on reheviä lehtipuita. Kaurisemo vasoineen on pysähtynyt katsomaan junaa. Tuo satumainen maisema on jäänyt mieleeni ihanteellisena. Jotain samaa saattoivat varmaankin kokea entisaikojen matkustajat jotka liikkuivat vaunuilla, ratsain tai kävellen halki Euroopan.

Täältä löytyy pitkä luettelo elokuvista, joissa juna on tärkeä. Trains in Movies.

Murha maalaispappilassa

DSC03480, originally uploaded by amnellanna.

Nämä ruusut voisivat olla elokuvasta Murha maalaiskylässä (The Murder at the Vicarage).

Tänä kesänä nähtävissä Miss Marple -elokuvissa on kaikissa eri ohjaaja. Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage= Murha pappilassa) soi uudelle MIss Marplelle mahdollisuuden säteillä. Minun kävi jo häntä sääliksi, kun katsoin viime viikkoista kehnoa Miss Marple-elokuvaa.

Tämän elokuvan tunnelma oli hyvin tuttu. Nämä olivat aidon tuntuisia englantilaisia.

Mutta sitä kukkien määrää! Olen kyllä nähnyt kukkien peittämiä taloja Englannissa, mutta tämä oli kuin satumaa.

Minun muistini mukaan murhaaja oli toinen kuin tämän elokuvan murhaajapari. Saatan muistaa väärin tai aikaisempi elokuva oli vaihtanut murhaajan.

Kiinnostavaa on se, että Miss Marplelle on kirjoitettu menneisyys (Tämähän oli ensimmäinen kirja, jossa Miss Marple esiintyi.)

Olisi aika lukea taas Agatha Christien itsensä kirjoittamat Miss Marple -kirjat. Luen ne aina noin kymmen vuoden välein eli sitten, kun olen unohtanut juonen. Mutta TV-elokuvat ovat vielä liian tuoreessa muistissa.

Miss Marplen maailma on hyvin kiehtova elokuvina, sillä on mahdollista luoda hienoa ajankuvausta. Se lieneekin eräs houkutin näissä sarjoissa, nuo kylät, puutarhojen ympäröimät talot ja kiehtovat interiöörit. Ja tässä ympäristössä meille tarjoilaan murhamysteerit. Ihmisluonto on niissä kuitenkin kaikkein kiinnostavinta, ja on aina ilo seurata hyvien näyttelijöiden esityksiä.

Uusi Miss Marple -sarja

Minullekin tämän aikaisemman Miss Marple -sarjan Joan Hickson on paras Miss Marple. Tämä vastaa Agatha Christien kirjojen tunnelma.

Eilen nähtiin TV:ssä uuden Miss Marple sarjan toinen elokuva "Ruumis kirjastossa". Se oli hyppelehtivä ja pinnallinen. Juonessa pysyi kärryillä, kun muisti aikaisemman elokuvan samasta kirjasta. Miehet oli kuvattu suurin piirtein avuttomiksi idiooteiksi ja naiset bimboiksi. Miss Marplesta oli tehty variksenpelätin. Sääli Geraldine McEwania, jota verrataan "ainoaan oikeaan" Miss Marpleen Joan Hicksoniin, joka kuoli vuonna 1998.

Lisäksi elokuvan loppuun oli ympätty melodramaattinen lesbo-rakkaustarina, jolla ei ole mitään tekemistä Christien kirjan kanssa. Siitä on syntynyt kiivasta keskustelua Englannissa. Sanotaan, että Agatha Christien tytär pystyi suojelemaan äitinsä kirjoja, mutta tyttärenpoika ei onnistu siinä.

Onneksi olemme nauhoittaneet suurin piirtein kaikki Agatha Christien elokuvat, jotka olemme nähneet TV:ssä ja ostaneet Miss Marple DVD:t

Mathew Prichardin Agatha Christie -linkit

P.S. Luonnoksen tallentaminen ei onnistu. Melkein valmis juttu linkkeinen katoaa, joku vanhempi versio tulee esiin, mikä milloinkin. Ja varmaankin tämä kaikki näkyy haamupäivityksenä. Mitähän pitäisi tehdä?