Crocks-sandaalit Välimeressä

Kuva: M & S

Olen kirjoittanut jo aikaisemmin näistä sandaaleista. Ne ovat minusta hiostavat sisällä, mutta mukavat ulkona. En ole kuitenkaan käyttänyt Crocks-sandaaleja tänä kesänä. Tyttäreni käytti omia Crocks-sandaaleitaan uimasandaaleina, sillä ne suojaavat jalkoja kunnolla, jos merenpohja on kivinen niin kuin esimerkiksi Santorinissa, jossa tämä kuva on otettu.

Edith Wharton ja oppineisuus

Edith Wharton (1862-1937) kuva Wikipediasta.

Oppineisuus ei tule ensimmäiseksi mieleen, kun mainitaan nimi Edith Wharton. Hänet tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten elokuvasta Viattomuuden aika, joka perustuu hänen samannimiseen romaaniinsa. Hän kirjoitti sen heti ensimmäisen mmailmansodan päätyttyä paetakseen hetkeksi menneisyyteen, 1870-luvulle, lapsuutensa ajan New Yorkiin.

Edith Wharton laitettaisiin varmaan blogimaailmassakin lähinnä Hömpän helmiin, viihdekirjailijoiden joukkoon. Älykäs Edith Wharton osasi ehdottomasti viihdyttää, hän oli Pulitzer-palkittu menestyskirjailija, hänen teoksensa ovat sujuvasti kirjoitettuja, viiltävän teräviä tutkielmia newyorkilaisen yläluokan elämästä. Wharton kuului itsekin tähän samaan joukkoon, ja hänen ystäviään olivat muiden muassa Henry James ja Theodor Roosevelt. Hän asui suurimman osa elämästään Italiassa ja Ranskassa ja oli innokas kaukomatkaaja.

Entisaikoina ihmiset hankkivat tietoa eri tavalla kuin nyt. Ei kuninkaan tarvinnut osata lukea tai kirjoittaa. Hänelle luettiin ääneen, ja kirjuri kirjoitti kirjeet.
Samanlainen ilmiö on alle kouluikäinen lapsi, jolle on luettu paljon kirjallisuutta eri aloilta. Aapinen ei kiinnosta koulun alkaessa. Meidän piti lahjoa nuorin lapsi lukemaan lasten kuvakirjoja suomeksi, kun hän ei "oppinut" lukemaan suomea ensimmäisellä luokalla. Ranskaa hän luki ja kirjoitti jo lastentarhassa ja 0-luokalla, esikoulussa jollainen Helsingin ranskalaisessa koulussa oli jo tuolloin.

Luin viime kevään flunssan aikana yli 800-sivuista Edith Whartonin elämäkertaa. (Hermione Lee: Edith Wharton. 2007) Varakkaasta perheestä oleva Edith Wharton (o.s. Jones) ei käynyt koskaan koulua, mutta luki lapsesta asti isänsä laajan kirjaston kirjoja ja jatkoi itseopiskelua lukemalla oppineiden ystäviensä suosittelemia teoksia.

Hänen omaan laajaan kirjastoonsa kuului myös
suomalaisen Edward Westermarckin "The Origin and Development of Moral Ideas" vuodelta 1906. Wharton kuvaakin romaaneissaan rikkaan newyorkilaisen "heimon" moraalisia ongelmia Amerikassa ja Euroopassa. Monien sivistyneiden ja varakkaiden maanmiehiensä tavoin Wharton viihtyi Euroopassa enemmän kuin New Yorkissa, josta hän kuitenkin kirjoitti suurimman osan romaaneistaan. Wharton oli myös italialaisen arkkitehtuurin ja puutarha-arkkitehtuurin asiantuntija.

Kemppisen blogissa keskusteltiin eilen mm. Kaarle Suuren "lukutaidottomuudesta" ja Edward Westermarckista. Innostuin kirjoittamaan sinne äsken kommentin - joka ei varmaankaan vielä näy. Se laajeni nyt blogikirjoitukseksi. Blogikeskustelu voi inspiroida.

Savonlinnan oopperajuhlat 2008. Verdi: Aida. HS

"En ole koskaan aiemmin käynyt Savonlinnan oopperajuhlilla. En ole koskaan käynyt edes Savonlinnassa. No hyvä on, en ole koskaan aiemmin käynyt oopperassa."

Näin alkaa Helsingin Sanomien kulttuurisivujen musiikkiarvostelu maailmankuulujen Savonlinnan oopperajuhlien Verdin Aidasta.
(Noora Mattila: Rakkauden löytää toisella oopperakäynnillä. HS/Kulttuuri 10.7.2008)

Ehkä saamme lukea Hesarista seuraavaksi kirja-arvostelun, jossa arvostellaan jonkin kansainvälisesti arvostetun kirjailijan romaania ja kriitikko kertoo heti alkuun, ettei ole lukenut koskaan aiemmin yhtään kirjaa?

Mattila kirjoittaa oopperasta "menneisyyden saarekkeena". Aidan esittäjä [Adina Aaron] on Mattilan sanojen mukaan "arkinen ja kumara", Radames [Johan Botha] "surusilmäinen pullero", joka ei "pärjäisi sodassa tai rakkaudessa."

Arvoisa Hesarin päätoimittaja (vastaava päätoimittaja heinäkuussa 2008), tuo oli jo liikaa Hesaria monta kymmentä vuotta tilanneelle lukijallekin. Jatkoa ei halua enää edes lukea.

Ihmisten ulkomuodon pilkkaaminen ei naurata, mikäli Mattilan arvostelu pyrki olemaan humoristinen. Ja tiedättehän itsekin, missä järjestyksessä lukija kiinnostuu tekstistä. Jos alku on kehno, lukija ei jatka ajatellen, että jospa lopussa olisi sittenkin jotain hyvää [Jan Granbergin haastattelu. Hesarin lukija, lue se.].

Vrt. vaikkapa Riitta-Leena Lempinen-Vesa Itä-Savo -lehdessä Aamunraikas Aida:

"Suurin sensaatio lienevät solistit. Johan Bothan kaltaista Radamesta ei ole kuultu miesmuistiin Aidassa. Tenorien kova paikka, Celeste Aida -aaria teoksen alussa, lähti kuin tyhjää vain, helposti ja soljuvasti. Korkeimmatkin äänet ovat vapaita, ei puristusta, ei väkisin vääntöä. Ääni on suuri ja jalo, silti tilaa on herkkyydelle.

Upeaääninen Botha on saanut ympärilleen vertaisensa naiset. Adina Aaron loistaa Aidana -- Adina Aaronin tummasävyinen sopraano soi epätoivoa ja rakkautta, ja Aaron oli yleisön suurin suosikki."

P.S. Minäkään en ole käynyt koskaan Savonlinnan oopperajuhlilla, mutta minulla on TV. Ja CD-soitin. Olen käynyt oopperassa Helsingissä. Niin olisi voinut käydä Hesarin toimittajakin.

Pakanamaa Suomi?

Date format: BCE vs. BC, in Finnish eaa vs. eKr
CE vs. AD, in Finnish jaa vs jKr



Kreeta eKr ja jKr. Matkamuistot kertovat Kreetan kulttuurista.

Suomen väkiluku on 5 300 000. Suurin osa eli noin 4,5 miljoonaa on luterilaisen kirkon tai muiden kristillisten kirkkokuntien jäseniä. Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista uskoo Jumalaan.

Vakaumuksellisia ateisteja on Suomessa vain 5 %, ja vapaa-ajattelijajärjestöissä jäseniä vain vähän yli 1000 henkeä (vuonna 2007 yhteensä 1438 koko Suomessa). Kuitenkin Hesari käyttää jatkuvasti merkintöä eaa. [e, a, a = BCE] monissa artikkeleissaan ja esimerkiksi kertoessaan TV-ohjelmista. Tilaanko minä lehteä, jonka ateistinen vähemmistö on vallannut propagandavälineekseen tässä asiassa?

Viimeksi tänään:
"Evans jäi historiaan Euroopan vanhimman korkeakulttuurin tuntijana ja tulkitsijana, kun hän 1900-luvun alussa kaivoi Kreetalta esiin noin 1450 eaa. [e, a, a =BCE] tuhoutuneen.. (Petri Immonen: Sankariarkeologin maine säröilee. HS/Radio ja televisio. 9.8.2008)

Samasta ohjelmasta kirjoittaa HBL, Hufvudstadsbladet ; "Den minoiska kulturen blomstrade 3000-1450 f.Kr..." [BC]

Minoalainen kulttuuri (engl)
Sekä englanninkielinen, ranskankielinen, saksankielinen jne Wikipedia käyttää merkintää BC:
"The Minoan culture flourished from approximately 2700 to 1450 BC; afterwards.."
"Die ältesten Besiedlungsspuren stammen aus dem Neolithikum, dessen Beginn auf Kreta zwischen 7000 und 6000 v. Chr. liegen könnte."
"La civilisation minoenne se développe en Crète de 2700 à 1200 av. J.-C.. "
"Den förpalatiala tiden (ca 3400-2100 f.Kr.) sammanfaller med de tidiga civilisationerna i det forntida Egypten och Mesopotamien--"
Suomalaisen Wikipedian jo arvaattekin?

Mutta missä onkaan varsinainen syyllinen tähän tilanteeseen? The Finnish Radio and TV "YLE" saa verovaroja kaikilta suomalaisilta, mutta noudattaa esim. ohjelmaoppaassaan 5%:n mielihaluja ajan merkinnässä. Ja ovatko kaikki suomalaiset toimittajat Tampereella koulutettuja, kun he eivät osaa enää kirjoittaa eKr [e, K, r= BC]?)

Tämän lisäksi YLEn ohjelmissa käy usein niin, että vaikka alkuperäinen ohjelma käyttää esimerkiksi katsojien kuulemassa selostuksessa Anno Domini -merkintää BC, YLE kääntää sen tekstissä eaa:ksi [e, a, a=BCE ].

Briljantti-palkinto

Rita ilahdutti aamuani briljantilla. Kiitos. Hän ansaitsee itse moninkertaisen briljantin monipuolisesta, kiinnostavasta ja lämminhenkisestä blogistaan.