Tietotekniikkaa pitäisi opettaa niin kuin ruoanlaittoa, antaa tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet, joita noudattamalla kuka hyvänsä voi tehdä perustehtävät. Edistyneet voivat sitten kokeilla kaikenlaista uutta, valmistaa gourmet-aterioita ja päivällisiä. Yksityiskohtaiset ja selkeät ohjeet! Väreillä, kuvilla ja sanoilla sitten yksilöllisyyttä.
Tietotekniikan alalla näyttäisi olevan enimmäkseen ihmisiä, jotka eivät tajua, että kaikki ihmiset eivät ole olleet heidän laillaan intohimoisia tietotekniikan harrastajia lapsesta asti tai opiskelleet tietoteknikkaa.
Minulla oli onnea. Sain ensiopetusta pojaltani, joka sai ensimmäisen tietokoneensa Kanadassa vuonna 1980 ollessaan 11-vuotias ja oli ala-asteella Torontossa pieni tietokoneguru, joka haettiin kesken tunnin muihin luokkiin neuvomaan opettajia. Koulun konekirjoituksen opettaja kertoi tulleensa suosituksi. Kaikki pojat halusivat oppia kirjoittamaan koneella.
Poikani opetti minut hitaasti ja kärsivällisesti käyttämään tietokonetta, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä kirjaani. Kirjoitin itselleni muistiin joka yksityiskohdan, kaikki vaiheet. Seurasin sitten vain ohjeita. Ihmeekseni samoin sanoi tekevänsä myös hyvä ystäväni, joka oli opettajana yliopistolla. Niin tekivät kaikki hänen työtoverinsakin - jotka olivat luonnontieteilijöitä. Jaa, jaa, sehän tapahtui tietenkin viime vuosituhannella, joskus 1989 jKr.
Tietokoneisiin myydään nykyään monenlaisia lisälaitteita, joiden ohjeet ovat sekavia. Kojeita kertyy lojumaan kenkälaatikkoihin. Nettipalstat ovat täynnä epätoivoisia keskusteluja siitä, miten digitv-viritin tms saataisiin toimimaan niin, että se ei kaataisi Windowsia.
Työpaikoilla on nykyään tietokoneasiantuntijat, joten muiden ei tarvitse hallita siellä ongelmatilanteita. Meidän kotona tietokoneen kanssa ahertavien aikaa menee hukkaan kokeillessa ja kokeillessa. Tekee monesti mieli heittää kaikki romppeet nurkkaan ja kirjoittaa käsin niin kuin muumien äiti Tove. Kun olisikin yhtä hyvä käsiala kuin hänellä. Antti Tuurikin kirjoittaa romaaninsa edelleen kirjoituskoneella. Hyvin ymmärrettävää.
My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, lokakuuta 28, 2008
sunnuntai, lokakuuta 26, 2008
Sateesta huolimatta
Sateesta huolimatta tänään äänestetään - ja käydään kirjamessuilla, jos satutaan olemaan Helsingissä päin.
lauantaina, lokakuuta 25, 2008
Eero Saarinen: The Gateway Arch
Eero Saarisen The Gateway Arch (1965), St. Louis, Missouri. Kuva: Matti Amnell
Kemppisen blogissa on tänään aiheena teräs, ja kuvana Saarisen kaari.
The Gateway Arch symbolisoi lännen valloittamista ja siirtolaisuutta. St. Louisisssa voi nähdä myös vanhan terässillan (Eads Bridge), jota pitkin siirtolaisjunat ylittivät Mississipin.
Saarisen kaari on valtavan suuri. Huipulle pääsee hissillä, joka pysyy tasapainossa, vaikka kulkee kaartuvaa rataa. Huipulta näkyy Mississippi, satama ja baseball-kenttä. Lisää kuvia Saarisen luomuksesta näet klikkaamalla tätä kuvaa ja valitsemalla Missouri-kansion.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)