Kirjoittaako käsin vai koneella?

Kuvassa on kaunokirjoituskäsialaani vuodelta 1991 Italian matka-albumista ja äsken kirjoitettua.
 Teen edelleen muistiinpanoja käsin ja kirjoitin alussa kaunokirjallisuutta käsin ja tein vasta seuraavat versiot koneella. Se oli vaivalloista, sillä kirjoituskoneeni oli vanha, käytettynä ostettu matkakirjoituskone. Parasta siinä oli väri: punainen. Minua kaduttaa kovasti, että heitin sen pois, sillä se saattaisi olla nykyään aika arvokas rahallisestikin. Ehkä joku pelasti sen roskiksista niin kuin minä pelastin ikivanhan painavan koneen, joka on tällä hetkellä Blogger-profiilikuvassanikin. Se lepää kuin iso koira divaanini vieressä.

Käsinkirjoittaminen ja tietoneella näppäileminen ovat aiheena blogikirjoituksessa Kynä on näppäimistöä väkevämpi
Siinä tuodaan esille myös äskettäin HS:n kuukausiliitteessä ollut artikkeli ja siinä esitetty mielipide, joka on nykyään keskustelunaiheena monissa maissa, se että kun kirjoitetaan käsin, useammat aivojen osat aktivoituvat.
"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47) Ottakaa Kuukausiliite esille ja lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet.

Tulisiko kirjailijalle parempaa tekstiä, jos hän kirjoittaisi käsin? Onko käsin kirjoittaminen klassisten romaanien monipuolisuuden ja erinomaisuuden salaisuus?  Tove Janssonkin kirjoitti käsin, mutta hänellä olikin hyvä käsiala. Se kelpasi painettavaksi, muiden käsin kirjoittaneiden piti viedä käsikirjoituksensa konekirjoittajalle, joka laittoi kirjailijan epäselvätkin harakanvarpaat luettavaan muotoon.

Käsinkirjoitettu teksti hyväksi kirjoittajalle ja lukijalle

Kynä käteen ja kirjoittamaan. Kynällä kirjoittaminen on aivoille hyödyllisempää kuin tietokoneeseen naputteleminen. Käsinkirjoitetun tekstin lukeminen parempi kuin koneella kirjoitetun tekstin lukeminen.

Lapset oppivat paremmin (Daily Mail), jos kirjoittavat käsin. Teemmekö lapsista tyhmiä järjestämällä joka kouluun tietokoneet? Tulevat mieleen opiskeluvuodet, jolloin kirjoitettiin käsin luentomuistiinpanot ja esitelmät, jotka joku sitten kirjoitti puhtaaksi.

Ks. myös "Kynäilijä oppii paremmin kuin naputtelija." HS D/2 21.2.2011 , jonka lähteenä on"Advances in Haptic".  'haptic' tarkoittaa koskettamista, varsinkin sormilla koskettamista ja kommunikointia kosketuksen avulla.
Katso alaustus, jonka pidin Tietokirjalijoiden seminaarissa Turussa vuonna 2007 tietokoneen vaikutuksesta lasten aivoihin.
Tai - klikkaa hakusanoja "Lapset ja tietokone"
Lisäys: Oletko tullut ajatelleeksi, että kirjoituskoneen keksimiseen asti kirjailijat kirjoittavat kaiken käsin! Kirjapaino muutti tekstin muotoon, jossa sitä monistettiin.

Muuttaako Internet sittenkin aivomme?

Vuonna 2007  pidin Turun kirjamessuilla tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa lyhyen alustuksen puhumalla Internetin vaikutuksesta aivoihin.  Olin juuri lukenut uusinta tutkimusta lasten aivojen toiminnasta. Amerikkalainen tutkija Maryanne Wolf esitti väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
Esitykseni herätti  vastustusta seminaarin osanottajisssa,  varsinkin nuorissa opiskelijoissa, joista monet vaikuttivat suorastaan tuohtuneilta varsinkin siitä, että yhdyin tutkijan väitteeseen: lapsen tulisi oppia lukemaan ensin kirjaa ja vasta sen jälkeen opetella käyttämään tietokonetta.

Tänään  kolme vuotta myöhemmin Helsigin Sanomien päätomittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa samasta aiheesta selostamalla toisen amerikkalaisen,  Nicholas Carrin kirjaa "The Shallows - What the Internet is Doing to Our Brains," eli miten Internet vaikuttaa aivoihimme.

Kovaa tekstiä tulee varsinkin Carrin eräässä esseessään siteeraamalta kirjailija Richard Foremannilta. Meriläisen mukaan:
"Foreman on pohtinut, muuttuuko läntinen ihminen monimutkaisen ja vaativan tietokatedraalin rakentajasta pannukakkuihmiseksi. Pannukakkuihminen kerää valtavasti tietoa laajalta alueelta, mutta tieto on ohutta."

Meriläinen kirjoittaa lopuksi: "Olisihan melkoinen paradoksi, jos ihmiskunta älykojeittensa ja suunnattoman tietosaavinsa äärellä tyhmentyy."
 (Reetta Meriläinen: Katedraali vai pannukakku. HS/Kolumni/14.9.2010.)

Koska käytän itsekin paljon Internetiä, olin ilahtunut, kun luin jokin aika sitten  tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien ihmisten aivoille Internet on hyväksi. Tulee nopeutta, syvyyttä on elämänaikana toivottavasti jo tullut, varsinkin jos on  tottunut lukemaan.

 Kuka keksii perustaa blogin Pannukakkuihminen?

Lisää aiheesta Tietokone ja lapset, netti ja aivot

Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'aivot' ja lue muutakin samasta aiheesta.

Tietokoneen jumala Ganesha

Tietokonetta käyttävä Ganesha on ostettu Mamallapuramista, Chennaista, entisestä Madrasista . Tyttäremme palasi Suomeen joksikin aikaa ja ihmettelemme hänen tavaroitaan. Ensimmäinen Ganeshan kuva, jonka näin oli, värikäs juliste värikkäin värein maalatusta vauvaa muistuttavasta Ganeshasta.

Katolisillahan on suojeluspyhimys kaikille aloille , myös tietokoneen käyttäjille.

Tietotekniikan opiskelua viime vuosituhannella

Tietotekniikkaa pitäisi opettaa niin kuin ruoanlaittoa, antaa tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet, joita noudattamalla kuka hyvänsä voi tehdä perustehtävät. Edistyneet voivat sitten kokeilla kaikenlaista uutta, valmistaa gourmet-aterioita ja päivällisiä. Yksityiskohtaiset ja selkeät ohjeet! Väreillä, kuvilla ja sanoilla sitten yksilöllisyyttä.

Tietotekniikan alalla näyttäisi olevan enimmäkseen ihmisiä, jotka eivät tajua, että kaikki ihmiset eivät ole olleet heidän laillaan intohimoisia tietotekniikan harrastajia lapsesta asti tai opiskelleet tietoteknikkaa.

Minulla oli onnea. Sain ensiopetusta pojaltani, joka sai ensimmäisen tietokoneensa Kanadassa vuonna 1980 ollessaan 11-vuotias ja oli ala-asteella Torontossa pieni tietokoneguru, joka haettiin kesken tunnin muihin luokkiin neuvomaan opettajia. Koulun konekirjoituksen opettaja kertoi tulleensa suosituksi. Kaikki pojat halusivat oppia kirjoittamaan koneella.

Poikani opetti minut hitaasti ja kärsivällisesti käyttämään tietokonetta, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä kirjaani. Kirjoitin itselleni muistiin joka yksityiskohdan, kaikki vaiheet. Seurasin sitten vain ohjeita. Ihmeekseni samoin sanoi tekevänsä myös hyvä ystäväni, joka oli opettajana yliopistolla. Niin tekivät kaikki hänen työtoverinsakin - jotka olivat luonnontieteilijöitä. Jaa, jaa, sehän tapahtui tietenkin viime vuosituhannella, joskus 1989 jKr.

Tietokoneisiin myydään nykyään monenlaisia lisälaitteita, joiden ohjeet ovat sekavia. Kojeita kertyy lojumaan kenkälaatikkoihin. Nettipalstat ovat täynnä epätoivoisia keskusteluja siitä, miten digitv-viritin tms saataisiin toimimaan niin, että se ei kaataisi Windowsia.

Työpaikoilla on nykyään tietokoneasiantuntijat, joten muiden ei tarvitse hallita siellä ongelmatilanteita. Meidän kotona tietokoneen kanssa ahertavien aikaa menee hukkaan kokeillessa ja kokeillessa. Tekee monesti mieli heittää kaikki romppeet nurkkaan ja kirjoittaa käsin niin kuin muumien äiti Tove. Kun olisikin yhtä hyvä käsiala kuin hänellä. Antti Tuurikin kirjoittaa romaaninsa edelleen kirjoituskoneella. Hyvin ymmärrettävää.