Kokopäivähoidon juuret sittenkin Neuvostoliitossa

Minua jäi vaivaamaan Nina Mikkosen väite, että lasten kokopäivähoidon juuret ovat Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa. Natsien lastenhoitosysteemistä en löytänyt faktoja netistä (Lisäys. Nyt löytyi. Myös täältä. Tästä Nina Mikkonen aikoi kertoa, mutta keskeytettiin), mutta Neuvostoliiton lastenhoidosta löytyi asiaa sivuilta, joissa on monenlaista tietoa lasten päivähoidosta.

Valtion järjestämä kollektiivinen kokopäivähoito alkoi todellakin Neuvostoliitossa. Kommunistiset kasvatustieteilijät olisivat mieluiten ottaneet lapset vanhemmilta jo synnytyslaitoksista ja laittaneet heidät heti valtion ylläpitämiin ja valvomiin päiväkoteihin. Lastenkasvatus ei ollut yksityisasia vaan yhteiskunnan tehtävä. Jo Leninkin ylisti valtion päiväkoteja.

"Communist educators would have liked to take charge of children from the day they were born, removing them from their parents and placing them in communal nurseries. ...In 1921, Zlata Lilina, an official of the Commissariat of Enlightenment, insisted that it was best for children to be removed from their homes...'Raising children is not the private task of parents, but the task of society.'"
-- Russia under the Bolshevik Regime, p331 by Richard Pipes ©1994".

Myös Itä-Saksan valtio omi lapset, minkä vuoksi saksalaiset eivät ole kovin ihastuneita päiväkoteihin. Muistissa ovat myös natsiajat, jolloin ihmisten perheasioihin puututtiin ja naisten piti synnyttää valtiolle "puhdasrotuisia arjalaisia" lapsia kuin synnytyskoneet.

Puolipäivälastentarhoja 3-6 -vuotiaille oli ollut jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Wikipedian artikkeli kertoo Saksassa 1800-luvun puolivälissä alkaneen Kindergarten- eli lastentarhatoiminnan versioista eri puolilla maailmaa. Juuri tätä juurta olivat Suomessa 1800-luvulla alkaneet lastentarhat.

Muistettakoon tämä:
"Suomenkin ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan vanhemmilla tai laillisilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä, ja lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa. (18. artikla).--Luultavasti paras vaihtoehto pienten lasten vanhemmille olisi tällä hetkellä vanhemmille annettava palveluseteli, jolla he voisivat itse järjestää ja kustantaa juuri omalle lapselleen parhaaksi mahdolliseksi katsomansa hoidon." Tuula Hölttä/Uusisuomi.fi/keskustelut

Yhteisö lapsen kasvattajana

Harvinaisuus: puutalo Iisalmessa. Melkein kaikki Iisalmen kauniit puutalot on hävitetty.

Asuin kouluvuosina pikkupietarinpihamaisessa korttelissa, jossa oli ihmisiä monista yhteiskuntaluokista ja ammateista. Meidän matalista puutaloista muodostuvassa pihassamme asui muun muassa eräs lapsuuteni suosikkihenkilöistä, suutari, joka piti toista kammariaan verstaana. Istuin usein hänen verstaassaan matalalla jakkaralla ja kuuntelin hänen juttujaan. Samoin teki myöhemmin pikkusiskoni.

Suutarilla kävivät kaikki kaupunkilaiset kirkkoherrasta lähtien. Suutarin vaimo lakaisikin usein hermostuneena rappusen edustaa. Suutarin seinänaapuri oli toimittaja, jonka työpaikka Iisalmen Sanomat oli samassa korttelissa. Toimittaja asui kamarissa, ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa keittiössä. Heidän ullakkonsa oli täynnä kirjoja, ja se oli minun yksityiskirjastoni, jossa luin kaikessa rauhassa, mitä halusin.

Iisalmen Sanomien puutalossa toisessa kerroksessa oli pormestarin asunto. Taloutta hoiti pormestarin Hilma, keski-ikäinen naishenkilö, joka pukeutui aina virka-asuunsa sinisen mekkoon ja valkoiseen laajaan esiliinaan. Hänen arvokas hahmonsa herätti meissä lapsissa kunnioitusta samalla tavalla kuin lyseon vahtimestari, jolle lapset niiasivat, kun tämä tuli kadulla vastaan. Toinen Iisalmen Sanomien toimittajista asui piharakennuksessa, asunnossa jonne oli jyrkät portaat. Toimittajan lapset olivat leikkitovereitani.

Amerikkakin oli mukana korttelissamme, sillä yhdessä kulmassa asui rikas kauppias, joka oli ollut Amerikassa. Hänen tummilla huonekaluilla ja amerikkalaisilla nahalla päällystetyillä nojatuoleilla kalustetussa kodissaan asui myös orpo sukulaistyttö, joka oli palvelijan asemassa perheessä. Hän oli luokkatoverini, mutta joutui jäämään pois oppikoulusta, kun ei päässyt vapaaoppilaaksi. Tämä salaperäinen kaunis tyttö on vaikuttanut nuortenkirjojeni Mollyn hahmoon.

Hammaslääkärillä oli rapattu "omakotitalo" yhdessä kulmassa korttelia, vastapäätä sitä kohtaa, jossa on nyt Juhani Ahon patsas. Kun hammaslääkäri kutsui suurpiirteisesti kotiinsa joukon ihmisiä illalliselle, hänen nuori vaimonsa juoksi pihan poikki meille pyytämään äitiä laittamaan illallisen. Istuin monesti keittiössä ja kurkistelin hilpeää herrasväkeä, joka istui ruokasalissa.



Ulkorakennukset kuuluivat pihapiiriin. (Tämä ulkorakennus ei ole mikään entisistä kotipihoistani, se sijaitsee järven rannalla, jossa on joitakin kortteleita vielä tallella.)

Asuimme vuokralaisina muissakin taloissa. Naapureina olivat vuorollaan kelloseppä, ompelija, maalari ja ruumisarkkujen tekijä, jonka ompelukoneella ompelin joskus vaatteita itselleni keskellä valkoisella kankaalla verhottuja ruumisarkkuja. Juuri niitä rimpsureunaisia arkunpäällysiä ommeltiin tuolla koneella tavallisesti.

Eräs naapurimme piti ruokalaa, ja hänellä kävi vakituisia "syömämiehiä" ruokatunnin aikaan, muun muassa lyseon opettajia. Eräs hänen vieraistaan teki lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli kaunis tumma mies, joka oli hyvin ystävällinen sekä lapsille että aikuisille. Eräänä päivänä äiti katsoi keittiön ikkunasta, pyyhki kyyneleitä silmistään ja sanoi: Siellä se raukka menee. Aikuisten puheista tihkui sen verran, että tajusin, että mies joutuisi jostain syystä vankilaan. Hän oli ensimmäinen tuntemani homoseksuaali henkilö.

Sen ajan isät näkyivät lapsille lähinnä radion vieressä istumassa työstä kotiin tultuaan, sillä melkein kaikki naimisissa olevat naiset olivat kotiäitejä, jotka hankkivat perheelle lisärahaa monenlaisilla pikkutöillä. Niin teki meidänkin äiti meidän pieninä ollessa. Äiti laittoi illallisia, se oli sen ajan catering-työtä, ja kävi välillä myös siivoamassa Salmettaressa, jonka kiiltävät mustat painokoneet ja muu lehden tekemiseen kuuluva maailma tuli minullekin tutuksi, sillä olin usein äidin mukana. Koska äiti ei osannut ommella, hän kävi vaihtokauppaa ompelijan kanssa, ompelija teki meille tytöille vaatteet ja äiti hieroi ompelijan kipeän niskan ja selän kuntoon ja valmisti hänelle ruokia.

Eräs rakkaimmista naapureistani oli Inkeri, joka toimi kotitöiden lisäksi konekirjoittajana. Hänellä oli pitkät mustat letit käärittyinä pään ympärille ja taitavat kädet, jotka tekivät kauniita koruompeleita liinoihin. Hänelle tuotiin puhtaaksikirjoitettaviksi oikeuden pöytäkirjoja ja muita virallisia papereita, sillä hän oli hyvä konekirjoittaja.

Inkeri edustaa ammattia, joka on kadonnut samoin kuin lapsuuteni Iisalmi, jossa kotiäidit, palvelijat ja naapurintädit kasvattivat lapset ennen kouluikää ja sen jälkeenkin.

Iisalmen tyttölyseo toimi alussa tässä Wivi Lönnin suunnittelemassa rakennuksessa (Otavan koulu 1908), nykyään osa Edwin Laineen koulua, Savonkatu 8). Kävin siinä oppikoulua ensimmäiset seitsemän vuotta. Amerikan vaihto-oppilasvuoden jälkeen siirryin uuteen koulurakennukseen, josta tuli myöhemmin Juhani Ahon koulu. Iisalmen tytöt: Lyseosta tyttälyseoon ja takaisin lyseosta tehtyyn lukioon.


Tämä entisen kaupunginkirjaston vieressä oleva Savonkatu 2:ssa sijaitseva puutalo on ainoa säilynyt talo, jossa perheeni on asunut, mutta olin silloin jo opiskelija ja asuin Helsingissä. Talo on entistetty, ja vain ulkorakennukset ovat ennallaan. Ks Muita kuviani Iisalmesta. Siellä on kuvia aittarakennuksesta.

Imetys piti lapsen lähellä äitiä kautta historian

Arvostan kovasti Mirka Lappalaisen kirjoituksia, mutta tänään ihan kaikki ei ollut kohdallaan hänen kolumnissaan. (Mirka Lappalainen: Aivoituksia/Perinteisen perhemallin historiattomuus. HS /Tiede ja luonto 3.2.2008)

Teemana hänen kirjoituksessaan on, että nykyinen ns. ydinperhe (isä, äiti, pari lasta) on monien ihannoima ja perinteisenä pidetty, mutta syntynyt historiassa myöhään. Perheet olivat ennen aikaan suuria, ja kokonainen suku oli tärkeä, ja samassa talossa tai linnassa (Lappalainen on tutkinut aatelistoa) asui paljon väkeä. Tämä kaikki on tietenkin totta.

Lappalainen kirjoittaa: "Ihmissuku on pitkän taipaleensa aikana taipunut monenlaisiin perhe- ja sukumalleihin. Pysyvää on vain äidin ja lapsen välinen suhde". Tämähän on koko tällä hetkellä suomalaisia kiihdyttävän keskustelun ydin: äidin ja lapsen välinen suhde, ja se jää Lappalaisen kirjoituksessa pelkäksi mainininnaksi. Lisäksi eräs pikkulapsen elämään ratkaisevasti vaikuttanut ja edelleen vaikuttava asia jäi häneltä kokonaan mainitsematta: imetys.

Rintaruokinta jatkui melkein aina 3-vuotiaaksi ja vanhemmaksikin vielä jopa 1900-luvun puolivälissäkin. 5-vuotiaskin saattoi saada rintaruokaa. Tämä teki lapsen ja imettävän äidin tai entisaikojen imettäjän (yläluokassa) hyvin läheisiksi. Sillä oli varmaankin ratkaiseva vaikutus lapseen. Nykyajan vauva voi saada ravintoa pullossakin, mutta läheistä suhdetta äitiin tai muuhun pysyvään hoitajaan ei saa kaupan hyllyltä.

Päivähoidossa on mahdotonta säilyttää sama jatkuvuus ja läheisyys kuin kodissa olipa se sitten pieni ydinperhe tai suurperhe.

Jarkko Tontti: Tontin doktriini

Jarkko Tontti (synt 1971) on talouspäällikön ja hammaslääkärin perheessä kasvanut runoilija ja lakimies. Vuonna 2007 HS:n haastattelussa Tontti katuu nuoruutensa paheita: partiota ja perhosten keräämistä. Viime päivinä on Tontista paljastunut lisää, ei kuitenkaan enää katumusta:

Tontti vaatii 14.3.2008 Vihreä lanka -nimisessä lehdessä :Päivähoito pakolliseksi! . Ruotsissa 2000-luvun alussa tehtyyn tutkimukseen vedoten hän väittää, että päivähoito tuottaa menestyneempiä lapsia kuin kotihoito.

Vihreässä langassa ollut kirjoitus tulee tunnetuksi, kun 37-vuotias Tontti esiintyy 17.1.2009 kotiäiti Nina Mikkosen kanssa TV:ssä väittelemässä päivähoidon ja kotihoidon paremmuudesta. Tontista tehdään sankari, mutta soraääniäkin kuuluu.

23.1.2009 kirjoittaa Tiede-lehden Skeptikko blogissaan"Tontti on väärässä". Hän kertoo, että Tontin mainitsema tutkimus on heikkolaatuinen.

Mihin pyrkii Tontti vaatimuksellaan saada kaikki lapset päiväkotiin? 12.1.2009 Tontti kertoo, millaista oli menneenä jouluna hänen tyttärensä koulussa:
"Toisin kuin joskus edellisinä vuosina, nyt ei näkynyt seimikuvaelmia -- tuskainen virrenveisuu oli poissa. " Tontti kirjoittaa uskonnosta Vihreässä langassa.

Samassa kirjoituksessa Tontti sanoo: "Sarkomaa tunnettiin siitä, että hän käytti vaaleista toiseen mainoslausetta 'Järki ja tunteet', Jane Austenin romaanin nimen pihistäen [!]." Kirjailijana ja lakimiehenä Tontin tulisi tietää, että kirjan nimellä ei ole copyrightia, sitä ei voi "pihistää". Mutta kenen hyvänsä kirjoittamalla tekstillä on copyright.

Sen Tontti on nähtävästi kuitenkin unohtanut ja on " plagioinut" toisen henkilön kirjoitusta, kuten nimimerkillä Nozick kirjoittava "kauppatieteellisen koulutuksen saanut perheellinen mies" kirjoittaa blogissaan.

Viime elokuussa vähän aikaa koulujen alkamisen jälkeen (29.8.2008) Tontti julisti Vihreässä langassa: "Hedelmöityshoidot on kiellettävä!".

Tontin kieltolistalla ovat jo hedelmöityshoito, joululaulut, seimikuvaelmat, uskonnot (paitsi suomalaisten muinaisusko) ja lasten hoitaminen kotona. Onko jotain muutakin? Mitä ehtiikään hän vielä kieltää?

Vihreä nainen voihkaiseekin blogissaan: "Jarkko Tontti on kiellettävä".

Vrt. Useimmissa Suomen kouluissa ja mm Pariisin Suomi-koulussa lauletaan Kevätjuhlien ohjelman mukaan suvivirsi.
Vrt. Näin kirjoittaa maltillinen ja fiksu Jukka Relander päiväkotien juhlista.
Tontti - jälleen PR-kampanjaa  (haukkuu Mannerhemia ym)

Mikä koira Obaman perheelle?

Valitsevatko Obamat labradoodlen?
Valitsivat portugalinvesikoiran 
Labradoodle on mukava, söpö ja älykäs - sekä tietysti sellainen, joka ei aiheuta allergiaa. LABRADor-pOODLE on villakoira-labradori –sekoitus, kertovat Suomen labradoodlet

Voisiko Valkoisen taloon päästä sittenkin tämä urheilullinen tyyppi eli portugalinvesikoira? Sitäkin on useita värejä kuten labradoodleakin.

allergia, allerginen, koira, koira allergiselle,

Entä koiranpentu joka on otettu huostaan Winnipegissä? Kanadalaiset voisivat lahjoittaa sen Obamalle, kun hän tulee vierailulle Kanadaan keväällä. (linkki oli poistettu)

Lisäys: Tyttäreni halusi ruveta eläinlääkäriksi, mutta allergia oli esteenä. Hän kertoi tänään, että on jo kissoja ja koiria, jotka eivät aiheuta lainkaan allergiaa. Allergiaa aihettava geeni on poistettu näistä eläimistä. Ainoa ongelma on hinta. Söpö on ainakin tämä kissa. Hinnat tulevat varmaankin laskemaan. Saattaa olla, että ennen sitä ihmiset voidaan hoitaa allergiattomiksi, vaikka se saattaa olla monimutkaisempaa.

Huomasin, että minulla oli kaksi samannimistä artikkelia. Siirsin toisen tähän, koska se käsitteli samaa aihetta eri vuonna eli vuonna 2008.

A hypoallergenic shelter dog from Russia. Photo: Anna Amnell
Tätä koiraa olen usein ihaillut. Omistajan kertoman mukaan se on älykäs ja ystävällinen eikä aiheuta allergiaa.

Olen lukenut kiinnostuneena netissä olevaa vilkasta keskustelua siitä, mikä koirarotu sopisi Obaman perheelle. Barack Obama ilmoitti puheessaan, että heillä on kaksi toivomusta; se että koira ei aiheuta allergioita (hypoallergenic) ja että se on hyljätty koira (shelter dog).

Eläinlääkärit sanovat, että mistään eläimestä ei voi olla varma loppujen lopuksi. Täytyy kokeilla. Puoli tuntia vaikkapa autossa koiran kanssa paljastaa, tuleeko allergioita. Kanadassa eläinlääkärimme kertoi,että hän oli löytänyt kokeilemalla kissan, joka ei aiheuttanut allergiaa hänen muutoin kissoille allergiselle vaimolleen. Keskustelu kiinnostaa minua henkilökohtaisestikin, sillä meidän perheessä on allergiaa, mutta olen haaveillut pitkään koirasta.

Seuraavia koirarotuja on mainittu allergiaa aiheuttamattomina (hypoallergenic):

Eräs Yorkshiren terrieri, löytökoira - ystävällinen, älykäs
Villakoirat - älykkäitä ja hyväntuulisia
Golden Doodle (kultainen noutaja + villakoira), paljon hyviä ominaisuuksia
Cockapoo (Cocker Spanieli+ villakoira), kuten edellinen
Meksikkolainen Xolo, karvaton koira, yli 3500 vuotta vanha koirarotu, azteekkien pyhä koira
Shih Tzu - ikivanha kiinalainen rotu, ystävällinen, aristokraattinen, Shih Tzun omistavien ystävieni mukaan tyhmä mutta iloinen, harjattava ahkerasti
Maltalainen - jo 6000 eKr Maltalla, iloinen, ystävällinen, älykäs
Basenji - jo Egyptin faaraoilla, pesee itseään kuin kissa, älykäs, mutta ehkä liian vilkas Valkoiseen taloon. Todella kiinnostava koira.
Bichon Frise - lamppuharjaa muistuttava 1400-luvun hovien suosikki, iloinen, ystävällinen, älykäs. Päätyi kadulle Ranskan vallankumouksen aikaan, suosittu sirkuskoirana. Suuritöinen, turkkia leikattava usein.

Hauska kirjoitus (engl) Lisää tietoa koiraroduista, jotka eivät aiheuta allergiaa. Monia niistä ei varmaankaan löydä hyljättyjen koirien joukosta.
Parasta: "First of all, the fact that we have a leader that can say 'hypoallergenic' is so amazing, I am just giddy."

Koira- ja kissa -allergiat (suom)