Kuvassani on kesäinen idylli Etelä-Haagasta.
Tätä me olemme odottaneet. Kunnon kesää. Mutta liika on liikaa.
Peläten, että kaunista säätä ei tule, menimme viettämään kesää toukokuussa Balkanille. Siellä oli juuri sopivaa, ihanteellinen kesä. Sai istua myöhään illalla katukahvilassa, mutta jaksoi kävellä päivällä nähtävyyksiä katsomassa. Vain Belgradissa oli hiostavan kuumaa keskipäivällä, mutta ei sielläkään näin kuumaa.
Meillä on pohjoisenpuoleisissa huoneissa auki kaksi tuuletusikkunaa ja (kissan vuoksi) vain raollaan kaksi isompaa ikkunaa. Ovea parvekkeelle vievään huoneeseen ei voi pitää auki kissan vuoksi. Vieressäni pyörii tuuletin ja toinen puhaltaa tuolta vähän kauempaa. Olo on siedettävä, mutta aivot eivät toimi tai toimivat oudosti. En jaksa keskittyä edes aikaisemmin tehtyjen korjausten laittamiseen koneelle. Liian rasittavaa.
Minut on selvästikin luotu kulkemaan lempeässä kesässä tuvasta navettaan tai lehmihakaan ja alas mäkeä lähteelle, josta saa jääkylmää ja hyvänmakuista vettä ihan ilmaiseksi. Niin eli mummoni ja niin lienevät eläneet esiäitini: Joroisten Maaveden Laititar 1400-luvulla, Lipposen Katariina 1600-luvulla, Röngän Vendla, Pietikäisen Kristiina, Niskasen Cecilia, Kataisen Prudentia ja Heiskasen Margareta 1700-luvulla, Kauppisen Tiina, Jauhiaisen Cecilia, Laukkasen Miina, Räisäsen Kaisa, Huttusen Katariina 1800-luvulla, Rythin Maria ja hänen kaimatyttärensä Maria, mummoni, vielä 1900-luvulla. Olenko unohtanut jonkun teistä?
Se salaperäinen saksalainen 1100-luvun mies, joka kuuluu myös esivanhempiini, ei ole välittänyt minulle kykyä kestää kuumaa ilmaa. Ei sitä ole tosin kaikilla eteläisten seutujen asukkaillakaan. Huomasin sen eräänä kesänä junassa Venetsiaan. Monella italialaisella oli mukana froteepyyhe, johon hän pyyhki hikeä kasvoiltaan.
Mieheni on toista maata. Hän ei kärsi lainkaan helteestä. Olen vihjannut, että hänen täytyy olla merirosvojen tai ristiretkeläisten jälkeläinen. -Bysantista, Bysantista, sanoi aina kollegani Elisabet Mitronäiti Repo, kun tällaiset asiat tulivat puheeksi opettajainhuoneessa. Ehkä niin on. Ehkä Tahvo, Niilo, Erik, Matti, Pekka tai Mikko ryösti kauppamatkoillaan tumman Bysantin kaunottaren. Vai tuliko tummuus Karjalasta Lohjan ukin vaimon, Maria-mummon kautta? Äiti ja tyttäret olivat tummia kaunottaria, mutta isä hyvin vaaleaihoinen.
Nykyään geenejä voidaan jo manipuloida. Aktivoidaanko tulevaisuuden ihmisille vain esivanhempien "hyödylliset" geenit? Jos ei suvusta löydy kunnollista geeniä, lainataan parempia muualta.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, heinäkuuta 08, 2010
keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2010
Kuudes vuosi bloggaajana
Tämä tuntui bloggaamisen 5-vuotislahjalta, tuulettimella varustettu alusta, joka estää kannettavan tietokoneen kuumentumisen.
Kuudes vuosi bloggaajana alkoi ihan huomaamatta kesäkuun alussa. Viime viikot olen pitänyt bloggaustaukoa, sillä tietokoneeni joutui huoltoon.
Olo on jälleen kuin aloittelijalla, sillä olen vaihtanut Windows Vistan Windows 7:ään ja hankkinut uuden virussuojaohjelmankin.
Moniblogisuutta oudoksuttiin alkuvuosina, mutta nyt se on tavallista.
maanantaina, kesäkuuta 21, 2010
Kommentteja: HS ja HBL
Vapaana toimittajana ollessani huomasin, että juttuja piti lähettää aiheista, joiden oletettiin (!) kiinnostavan lukijoita. Niistä jätettiin pois asiat, joita haastateltava piti ehkä kaikkein tärkeimpinä.
Lukijana olen kyllästynyt siihen, että kaikissa lehdissä on samat jutut. Jopa HBL muistuttaa nykyään liiaksi Hesaria. Tilaamme sitä, koska siinä on edes joskus aivan erilaisia aiheita kuin muissa sanomalehdissä ja useimmiten hiukan erilaisesta näkökulmasta. Ennen HBL:n lukeminen tuntui suorastaan tirkistelyltä suomenruotsalaiseen maailmaan, hyvässä mielessä tirkistelyltä.
Lukijana olen kyllästynyt siihen, että kaikissa lehdissä on samat jutut. Jopa HBL muistuttaa nykyään liiaksi Hesaria. Tilaamme sitä, koska siinä on edes joskus aivan erilaisia aiheita kuin muissa sanomalehdissä ja useimmiten hiukan erilaisesta näkökulmasta. Ennen HBL:n lukeminen tuntui suorastaan tirkistelyltä suomenruotsalaiseen maailmaan, hyvässä mielessä tirkistelyltä.
sunnuntai, kesäkuuta 20, 2010
Amor vincit omnia: voittoisa rakkaus
Nauru kyynikoille
Photo: Don Brown
Uusimmat tutkimukset osoittavat, että rakkaus voi säilyä vuosikymmenet. Kymmeniä vuosia naimisissa olleet pariskunnat voivat olla yhtä rakastuneita kuin nuoret parit.
Sadut kertovat harvinaisista tositapahtumista: kunnollinen älykäs maalaispoika saa omakseen prinsessan sydämen ja puoli valtakuntaa.
Aikamme ei olekaan niin kyyninen kuin luullaan: tällainen tosi rakkaus saa kyynikotkin kyynelehtimään. Se nähtiin sekä kotikatsomoissa että TV:ssä, kun iäkkäätkin pariskunnat tarttuivat toisiaan kädestä monessa tilanteessa Victorian ja Danielin häätapahtumia seuratessaan.
lauantaina, kesäkuuta 19, 2010
Viktoria ja Daniel ja 500 miljoonaa katsojaa
500 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa aikoo katsoa Viktorian ja Danielin häät. Muita lukuja
Häät maksavat 2,5 miljoonaa euroa, mutta ne tulevat tuottamaan Ruotsille moninkertaisesti tuon summan, puhumattakaan siitä PR:stä, jota Ruotsi tulee saamaan. Sillä tulee olemaan lisäksi kumulatiivinen vaikutus. Viktoria ja Daniel ovat maallensa korkean tason PR-henkilöitä ja diplomaatteja.
Katsoin eilistä konserttia TV:stä ystävieni kanssa ja ihailimme sitä kodikkuutta ja välittömyyttä, mitä ruotsalaisissa taas havaitsi. Eräs meistä sanoi: Mekin voisimme olla osa tuota, jos -. Millaistahan olisi elämämämme ollut, jos ei olisi ollut sotia ja pula-aikaa eikä muuta suomalaisia muovanneita tapahtumia?
Tulevaisuuden pukuhistoriaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)