My very old blog. Vuodesta 2005-
torstaina, joulukuuta 02, 2010
A florist's shop in Helsinki, Töölö
Tämä entisen pankin paikalla sijaitseva töölöläinen kukkakauppa tuottaa iloa. On hauskaa katsella kukkia, joita siellä on esillä, ja on suuri elämys ostaa sieltä kukkia. Samalla alueella on myös toinen, pienempi kukkakauppa ja tietenkin myös Töölöntori, joista ostan kukkia.
Anne Frank oli mukana Berliinissä
Hackesche Höfen tyylikkäät korttelit olivat aikoinaan Berliinin juutalaisten keskus. Nyt ne on entistetty. Lähellä on kaunis synagooga, jonka torni näkyy leikkipuiston puiden takaa. Alueella on kirja- ja lelukauppa, jossa näin sen entisten berliininjuutalaisten puhelinluettelon, joka järkytti, sillä suurin osa niistä ihmisistä vietiin keskitysleireille ja murhattiin.
Mieleeni jäivät kuitenkin päällimmäiseksi Anne Frankin hymyilevät kasvot. Hän on aina mukana, kun käsitellään juutalaisten historiaa.
Luin koululaisena hänen päiväkirjansa moneen kertaan ja itkin aina.
Mieleeni jäivät kuitenkin päällimmäiseksi Anne Frankin hymyilevät kasvot. Hän on aina mukana, kun käsitellään juutalaisten historiaa.
Luin koululaisena hänen päiväkirjansa moneen kertaan ja itkin aina.
keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010
Talvi
Rauhallinen hetki Berliinin uudessa kirjailijaresidenssissä.
Tänään oli Kirkko ja kaupunki -lehdessä sivuilla 4-5 artikkeli, jossa haastateltiin berliiniläistä pappia, joka toimii Weddingin kaupunginosassa, samassa jossa kirjailijaresidenssi sijaitsee.
Wedding vaikutti minusta monikulttuuriselta alemman keskiluokan kaupunginosalta. Yllä mainittu haastattelu vahvisti tätä vaikutelmaa: 60% kaupunginosan työikäisestä väestöstä saa apua valtiolta.
Alueella asuu paljon muslimiväestöä. Suurin osa näytti minusta turkkilaisilta. Niin olivat myös rappunaapurimme, ystävällisiä turkkilaisia maahanmuuttajia, joiden kanssa päästiin heti hyvän päivän tuttaviksi, sillä Berliinissä on tapana tervehtiä saman talon asukkaita. Näin tekevät sekä nuoret että vanhat. Oli hauskaa asua hymyilevien naapureiden kanssa.
Ostimme elintarvikkeita usein metroaseman ja naapuritalon kauppiailta, jotka olivat yleensä näkyvästi maahanmuuttajia. Arabien leipä oli erityisen hyvää, ja siinä ei ollut lisäaineita eikä soijaa, jolle olen allerginen. Suomessahan soijaa laitetaan joka paikkaan, jopa jouluruokiin.
Weddingissä sijaitsee yhdeksän moskeijaa ja vain kaksi evankelista [luterilaista] kirkkoa ja yksi katolinen kirkko.
Tänään oli Kirkko ja kaupunki -lehdessä sivuilla 4-5 artikkeli, jossa haastateltiin berliiniläistä pappia, joka toimii Weddingin kaupunginosassa, samassa jossa kirjailijaresidenssi sijaitsee.
Wedding vaikutti minusta monikulttuuriselta alemman keskiluokan kaupunginosalta. Yllä mainittu haastattelu vahvisti tätä vaikutelmaa: 60% kaupunginosan työikäisestä väestöstä saa apua valtiolta.
Alueella asuu paljon muslimiväestöä. Suurin osa näytti minusta turkkilaisilta. Niin olivat myös rappunaapurimme, ystävällisiä turkkilaisia maahanmuuttajia, joiden kanssa päästiin heti hyvän päivän tuttaviksi, sillä Berliinissä on tapana tervehtiä saman talon asukkaita. Näin tekevät sekä nuoret että vanhat. Oli hauskaa asua hymyilevien naapureiden kanssa.
Ostimme elintarvikkeita usein metroaseman ja naapuritalon kauppiailta, jotka olivat yleensä näkyvästi maahanmuuttajia. Arabien leipä oli erityisen hyvää, ja siinä ei ollut lisäaineita eikä soijaa, jolle olen allerginen. Suomessahan soijaa laitetaan joka paikkaan, jopa jouluruokiin.
Weddingissä sijaitsee yhdeksän moskeijaa ja vain kaksi evankelista [luterilaista] kirkkoa ja yksi katolinen kirkko.
Kommentti: lukijaystävälliset kirjat
"Kioski- ja lentokenttäkirjallisuus" ei ole haukkumasana, vaan kertoo siitä, että kirjailija on tehnyt romaanistaan lukijaystävällisen.
Luen juuri välipaloiksi siitä, miten Agatha Christie, lukijaystävällisten kirjojen kuningatar, toimi. John Curran: "Agatha Christie's Secret Notebooks" . Hyvin epäjohdonmukaisesti, mutta taloudellisesti (mm käytti samoja juonia eri kirjoissa naamioiden ne taitavasti), raapusteli suunnitelmiaan kouluvihkoihin, joita kertyi iso läjä. Suunnitteli kirjoja tiskatessaan ja laittaessaan ruokaa arkeologeille Mesopotamiassa, mm Aapeli Saarisalolle, joka kertoi minulle, että Agatha oli "mukava naisihminen", ihmetteli, miksi kyselin Mullivanin rouvasta.
Agatha jaksoi istua pöytänsä ääressä niin kauan, että kukin kirja tuli valmiiksi. Tehkäämme samoin.
Tämä on onnittelu, joka harhautui..
maanantaina, marraskuuta 29, 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)