My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011
Ilmoittaudun akkamaiseksi naiseksi
Eino Leinon päivänä on hyvä muistaa kirjallisuutta ja ihmisen ainutlaatuisuutta, olipa kyseessä mies tai nainen. Eino Leino ei mahtunut mihinkään toisten ihmisten keksimään muottiin ja joutui kärsimään paljon. Hänen runonsa kertovat myös siitä.
Netissä käydään kiinnostavia keskusteluja lapsuudesta, uskonnosta, lukemisesta, liiasta lukemisesta. Eräs mies käytti ystävällisessä mielessä sanaa "akkamaiset naiset", ja minä tajusin, että sellainenhan minä olen. Nainen, joka uskaltaa olla nainen. Mutta siinä on variaatioita kuten miehenä olemisessakin. Kokoan tänne jälleen kommenttejani.
Aiheeseen liittyy aikaisempi blogikirjoitukseni Feminismin kuumat aallot. Kannattaa lukea, niin tietää, että feminismiäkin on monenlaista.
Kesälomalla on aikaa jutella, ja blogeissa se sujuu. Näin Runon ja suven päivänä, originellin runoilijan Eino Leinon päivänä kirjallisuus ja yksilöllisyys ovat hyviä aiheita.
Kommenttini:
Miehille sana "akkamainen" on perinteisesti haukkumasana, mutta nainen voi kääntää termin edukseen: Akkamainen nainen uskaltaa olla nainen. Naiset ovat kuitenkin yksilöitä.
Kirsti, stereotyyppiset määritteet sukupuolten välisistä eroista ovat kuitenkin naurettavia. Yhteen aikaan Amerikassa ajateltiin, että pojan tulee olla kiinnostunut vain urheilusta ja muista "miehisistä" harrastuksista. Runous ja viulunsoittaminen olivat epäillyttäviä harrastuksia, kiinnostus vaikkapa muotisuunnitteluun olisi ollut kauhistus.
Koulussa eräs miesopettaja moitti minua usein siitä, kun käytin teini-ikäisenä pitkiä vakosamettihousuja. Mummo moitti siitä, että en permanentannut hiuksiani ja käynyt tansseissa. Teini-ikäinen joutuu olemaan kuin siili voidakseen kasvaa siksi, mikä on.
Ihmisillä voi olla outoja päähänpiintymiä siitä, miten toisten, aikuistenkin, tulisi käyttäytyä. Siinä mielessä taas Amerikka on tällä kertaa hyvä esimerkki: aikuinen ihminen saa olla siellä rauhassa vaikka kylähullu. Arvostelija saa nopeasti vastauksen: Elän niin kuin haluan. It's a free country.
Kommentti: Ääneenlukeminen ja nukahtaminen
Näille lapsille kirjat ovat osa elämää. Mutta entä jos lapselle tulee outoja mielikuvia kirjoista tai vaikkapa ääneen lukemisesta?
Lapset pitävät yleensä siitä, että heille luetaan ääneen. Kun lapsemme olivat pieniä, he pyysivät jatkuvasti, että heille luetaan. Olin itse samanlainen pienenä. Siksi olin hämmästynyt, kun kuulin seuraavasta tapauksesta.
Eräs nainen kertoi, että hänen lapsenlapsensa ei pidä siitä, että hänelle luetaan ääneen kirjaa. Päiväkodissa luetaan aina kirjaa, kun lapset laitetaan nukkumaan. Tyttö tosissaan pelkäsi, että ääneen lukeminen on "nukutuspiikki". Voisiko taustalla olla pelko tuosta toisestakin nukahtamisesta?
(Tämä on kommentti, jossa viittaan toiseen kommenttiin, jossa kerrotaan, että lapsi voi ymmärtää 'nukahtamisen' samana kuin kuoleman, josta käytetään usein eufemistista ilmausta "nukahtaa".)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)