Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
lauantaina, kesäkuuta 02, 2012
Mikä sitoo minut tähän maahan?
Suomeen paluun kunniaksi kieloja. Mikä sitoo minut tähän maahan? Kieli ja värien puhtaus.
Lehmusten vihreys
Sade ei haittaa, sillä lehmusten raikas vihreys voittaa ja päivän alku on myönteinen. Mieheni kävi jo kaupungilla eilen ja kertoi tullessaan, että näemme hevoskastanjat kukassa kahteen kertaan tänäkin keväänä. Sireenit puhkevat kohta kukkaan.
perjantaina, kesäkuuta 01, 2012
Arki
Kotona odotti arki. Poikamme oli laittanut täsmällisenä henkilönä sanomalehdet järjestykseen meidän luettaviksi - ja laskut myös.
Oli helpottavaa olla ummikkona lomalla. Sai olla välillä täysin tietämättömänä maailmalla vallitsevista ongelmista. Loppuaikana aloimme kuunnella netistä uutiset. Tällä kertaa emme lukeneet ulkolaisia lehtiäkään. Junissa jaelttiin vain tsekinkielisiä lehtiä.
Vieraat kielet eivät ole vahvin asia niissä maissa. Varmaankin siellä osataan venäjää, mutta ei paljon ollenkaan englantia, saksaakin vähän. Kielitaidottomuus on erittäin huono asia turismin kannalta. Edes museoiden oppaat tai muut virkailijat eivät osaa vieraita keiliä. Ainoat tapaammmae kielitaitoiset olivat apteekkarit. Mikähän lienee syy siihen?
Valokuvien järjestely on ensimmäinen työni täällä kotona. Niitä on paljon. Niistä tulee olemaan paljon iloa, kun niitä voi katsella ja muistella matkaa.
Oli helpottavaa olla ummikkona lomalla. Sai olla välillä täysin tietämättömänä maailmalla vallitsevista ongelmista. Loppuaikana aloimme kuunnella netistä uutiset. Tällä kertaa emme lukeneet ulkolaisia lehtiäkään. Junissa jaelttiin vain tsekinkielisiä lehtiä.
Vieraat kielet eivät ole vahvin asia niissä maissa. Varmaankin siellä osataan venäjää, mutta ei paljon ollenkaan englantia, saksaakin vähän. Kielitaidottomuus on erittäin huono asia turismin kannalta. Edes museoiden oppaat tai muut virkailijat eivät osaa vieraita keiliä. Ainoat tapaammmae kielitaitoiset olivat apteekkarit. Mikähän lienee syy siihen?
Valokuvien järjestely on ensimmäinen työni täällä kotona. Niitä on paljon. Niistä tulee olemaan paljon iloa, kun niitä voi katsella ja muistella matkaa.
Matkalla Tsekissä ja Puolassa
Auton ikkunan läpi kuvattu maisema.
Maaseutu on hyvin kaunista Tsekissä ja Puolassa. Suuret lehtimetsät ovat viehättäviä. Taloissa on monia perinteisiä tyylejä.
Kaupungeissa on nähtävissä monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta ja uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Puolalainen tai tsekkien pikkukaupunki muistuttaa yllättävästi Amerikkaa. Matalia laatikoita mikä mitäkin tyyliä, korkeita viktoriaanisia tiili- ja kivitaloja, sekava tyylittömyys.
Kun tulimme eilen myöhään illalla Suomeen, näimme valtavan eron: Helsinki oli puhdas ja siisti, poissa oli Tsekissä ja Puolassa näkemämme miehitysvuosikymmenien aiheuttama tuho luonnossa ja kaupungeissa. Siinä näkyi konkreettisesti, miltä me säästyimme, kun Suomea ei miehitetty.
Entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa. Eniten yllätti se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Näimme Prahassa ollessamme yöllä kaksi humalaista nuorta, kumpikin olivat ruotsalaisia.
Raitiovaunuissa nuoret ihmiset antavat heti paikan, kun joku vanhempi henkilö astuu vaunuun. Onko se kotikasvatuksen vai koulukasvatuksen seuraus? Voi ymmärtää, että kovia kokeneen sukupolven naisista ja miehistä tuntuu hyvältä, kun heille ollaan kohteliaita. Tyttäreni on asunut nyt jo muutaman kuukauden Tsekissä ja ihmettelee lasten ja nuorten rauhallisuutta ja hyvää käytöstä.
Helsingissä voi käydä niin, että vaikka vanhempi ihminen pyytää istumapaikkaa, hän ei sitä saa, vaan kaikki tuijottavat eteensä. Olin kerran menossa lääkärille raitsikalla ja koin tuon, kun vaunuun astuessani pyysin paikkaa. Astuin pois raitsikasta ja menin taksilla.
Henkinen puoli onkin sitten kokonaan eri juttu, kun vertaa Suomea noihin ns. Itä-Euroopan maihin. Olen ollut yhteensä neljä viikkoa matkalla myös Balkanin maissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa, ja kokenut samaa kuin nyt Tsekissä ja Puolassa.
Luin tulomatkalla lehdestä, kuinka Suomea kehuttiin rikkaaksi ja onnelliseksi maaksi. Ehkä niin on, kun Suomea verrataan talaoudellisissa vaikeuksissa oleviin maihin. Mutta sille ei voi mitään, että Suomi vaikuttaa sieluttomalta ja kovalta maalta.
Lisäys: Tyttäreni oli työssä Englannissa Cambridgen lähellä ja kertoi, että bussiin menoa odotettiin jonossa. Ensin menivät naiset, sitten miehet.
Maaseutu on hyvin kaunista Tsekissä ja Puolassa. Suuret lehtimetsät ovat viehättäviä. Taloissa on monia perinteisiä tyylejä.
Kaupungeissa on nähtävissä monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta ja uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Puolalainen tai tsekkien pikkukaupunki muistuttaa yllättävästi Amerikkaa. Matalia laatikoita mikä mitäkin tyyliä, korkeita viktoriaanisia tiili- ja kivitaloja, sekava tyylittömyys.
Kun tulimme eilen myöhään illalla Suomeen, näimme valtavan eron: Helsinki oli puhdas ja siisti, poissa oli Tsekissä ja Puolassa näkemämme miehitysvuosikymmenien aiheuttama tuho luonnossa ja kaupungeissa. Siinä näkyi konkreettisesti, miltä me säästyimme, kun Suomea ei miehitetty.
Entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa. Eniten yllätti se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Näimme Prahassa ollessamme yöllä kaksi humalaista nuorta, kumpikin olivat ruotsalaisia.
Raitiovaunuissa nuoret ihmiset antavat heti paikan, kun joku vanhempi henkilö astuu vaunuun. Onko se kotikasvatuksen vai koulukasvatuksen seuraus? Voi ymmärtää, että kovia kokeneen sukupolven naisista ja miehistä tuntuu hyvältä, kun heille ollaan kohteliaita. Tyttäreni on asunut nyt jo muutaman kuukauden Tsekissä ja ihmettelee lasten ja nuorten rauhallisuutta ja hyvää käytöstä.
Helsingissä voi käydä niin, että vaikka vanhempi ihminen pyytää istumapaikkaa, hän ei sitä saa, vaan kaikki tuijottavat eteensä. Olin kerran menossa lääkärille raitsikalla ja koin tuon, kun vaunuun astuessani pyysin paikkaa. Astuin pois raitsikasta ja menin taksilla.
Henkinen puoli onkin sitten kokonaan eri juttu, kun vertaa Suomea noihin ns. Itä-Euroopan maihin. Olen ollut yhteensä neljä viikkoa matkalla myös Balkanin maissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa, ja kokenut samaa kuin nyt Tsekissä ja Puolassa.
Luin tulomatkalla lehdestä, kuinka Suomea kehuttiin rikkaaksi ja onnelliseksi maaksi. Ehkä niin on, kun Suomea verrataan talaoudellisissa vaikeuksissa oleviin maihin. Mutta sille ei voi mitään, että Suomi vaikuttaa sieluttomalta ja kovalta maalta.
Lisäys: Tyttäreni oli työssä Englannissa Cambridgen lähellä ja kertoi, että bussiin menoa odotettiin jonossa. Ensin menivät naiset, sitten miehet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)