Kahvilan sohvalla

Kahvilassa voi istua näinkin mukavasti. Katso kuvani kahviloista Suomessa ja muuallakin.

Tunteeko kukaan: The Teahouse of the August Moon ?

Kuva Kiotosta

1950-luvun elokuva: The Teahouse of the August Moon (video, hieno japanilainen tanssiesitys)
"Elokuun teehuone"

Elokuu 2012

Samaa vauhtia eteenpäin! Nyt on vielä kesä, vaikka kauppojen näyteikkunoissa eletään jo syksyä ja koulujen alkamista.



Vanhat koulutuolit ovat tulleet muodikkaiksi. Niitä kunnostetaan, maalataan, päällystetään.
Nuukuus ja kekseliäisyys ovat muotia: neulotaan, ommellaan, virkataan, hillotaan, kuivataan.
Minä en laita hilloja enkä kerää sieniä: kun ei ole autoa, marja- ja sienimetsään pitäisi mennä taksilla ja saattaisi tulla jonkun tontille. On halvempaa ostaa sekä marjat että sienet torilta ja ruokakaupasta kuin ostaa auto.

Mutta mieheni ei ole käynyt vuosikymmeniin parturissa, sillä leikkaan hänen tukkansa. Koetan innostaa häntä leikkaamaan minun hiukseni. Viimeksi kävin kampaamossa Tsekissä, ja hiusten leikkaaminen maksoi siellä vain muutaman euron.

Ennen oli ainakin pikkukaupunkien vuokra-asunnoissa asuvillakin puutarhaosuus pihassa, ja kasvimaat kaupungin yhteisillä puutarhamailla. Ystäväperheemme on laittanut kukkapenkin kerrostalon pihaan. Sota-aikana ja pula-aikana viljeltiin Helsingin puistoissa perunoita. Jos lama jatkuu ja pahenee, sama ilmiö voi uusiintua.

Heinäkuu 2012

Tavallinen suomalainen heinäkuu. Olympialaiset alkoivat.
Sitemeterissä on ollut ongelmia, on näkynyt kahtena tai jättänyt valkoisen tyhjän kohdan sivupalkkiin. Olen kirjoittanut Sitemetriin ja ottanut väliaikaisen mittarin.

Kirjojen kosto

Siitä asti, kun muutimme pois entisestä tilavasta asunnosta, olen joutunut hävittämään paljon tavaraa, myös kirjoja. Olin ostanut niitä varsinkin kirpputoreilta ja Torontossa Maailman  suurimmasta kirjakaupasta, jonne tuotiin alennuskirjoja eri puolilta Pohjois-Amerikkaa ja hinnat olivat kirpputorihintoja.

En ole laskenut koskaan, paljonko minulla on ollut kirjoja enimmillään, mutta paljon, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä.

Viime talvena kävin taas läpi kirjahyllyjäni ja heitin pois suuren määrän. Kukaan ei haluaisi minun alleviivaamiani kirjoja ja kirjaston poistomyynnistä ostettuja kirjoja, vaikka ne olisivat kuinka hienoa kirjallisuutta. Kirjat kostivat: selkäni kipeytyi.

Nyt keräsin taas pari kassillista ja ajattelin lähettää ne eteenpäin. Lapseni lukevat kirjoja aina alkukielillä, jos mahdollista,  joten heille tässä olisi ollut vain muutama.



Tänään tuli katumus. Otin osan kirjoista pois muovikasseista, ladoin ne pöydälle ja päätin pitää ne vielä. Miten ihmeessä pääsen päämäärääni; yksi lyhyt seinä tyhjäksi kirjahyllyistä, jotta siihen saa tavalliset umpikaapit roinalle, josta en voi luopua?