Siitä asti, kun muutimme pois entisestä tilavasta asunnosta, olen joutunut hävittämään paljon tavaraa, myös kirjoja. Olin ostanut niitä varsinkin kirpputoreilta ja Torontossa Maailman suurimmasta kirjakaupasta, jonne tuotiin alennuskirjoja eri puolilta Pohjois-Amerikkaa ja hinnat olivat kirpputorihintoja.
En ole laskenut koskaan, paljonko minulla on ollut kirjoja enimmillään, mutta paljon, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä.
Viime talvena kävin taas läpi kirjahyllyjäni ja heitin pois suuren määrän. Kukaan ei haluaisi minun alleviivaamiani kirjoja ja kirjaston poistomyynnistä ostettuja kirjoja, vaikka ne olisivat kuinka hienoa kirjallisuutta. Kirjat kostivat: selkäni kipeytyi.
Nyt keräsin taas pari kassillista ja ajattelin lähettää ne eteenpäin. Lapseni lukevat kirjoja aina alkukielillä, jos mahdollista, joten heille tässä olisi ollut vain muutama.
Tänään tuli katumus. Otin osan kirjoista pois muovikasseista, ladoin ne pöydälle ja päätin pitää ne vielä. Miten ihmeessä pääsen päämäärääni; yksi lyhyt seinä tyhjäksi kirjahyllyistä, jotta siihen saa tavalliset umpikaapit roinalle, josta en voi luopua?
Ihania kasoja. Miksi luulet et sinun alleviivaukset häiritsevät? Kirjojen rakastajat eivät aina sellaisesta välitä...
VastaaPoistaLuopumisen tuska on elämässä niitä pahimpia!!
VastaaPoistaLeppoisaa pyhäiltaa, ANNA.<3333
Lue kirja Kirjaston henget! Siinä kerrotaan sinun, minun ja monen muun kirjamaanikon elämästä - hauskasti.
VastaaPoistaMinä tein tietoisen ratkaisu, että tähän toimisto/kirjastooni ei vedetä kiinteitä kirjahylyjä ympäri seinien, sillä mieli saattaa sisustuksessa muuttua. Nyt siis yksi seinällinen kirjoja, sen lisäksi samassa huoneessa pieni, erityinen kirjahyllykkö, vähän fiinimpi ja olkkarissa oikein vanha pieni kirjahylly vanhoille kirjoille. Muut yritän järjestää pois arvonnoissa, antaa lahjaksi etc. Kun annan kirjoja vaikka Jaelille, osa niistä päätyy Israelin suomalaisten kirjastoon Tel Avivissa, joten tunnen olevani ihan iloksi. Mutta olen kokenut Kirjaston hengissä kerrotun tuskan, kun olen luopunut kirjasta, josta ei olisi pitänyt luopua: Valvottuja öitä, itsesyytöksiä ja sitten eikun etsimään kirja ja ostamaan se uusiksi ja heti siihen oma nimi, ettei vain tule hövelisti annettua enää pois;-)
Lykkyä tykö hommaan, josta ei valmista tule!
Aili, viisaana kuten aina.:) Hyvää sunnuntai-iltaa.
VastaaPoistaHannele, täytyy löytää oikeat ihmiset.
VastaaPoistaMutta ihan uusille kirjoillekin nyrpistetään nykyään nenää, kun on modernit lukulaitteet. Ja Helsingissä asunnot ovat hyvin pieniä.
Olen ostanut rikkonaisia kirjojakin, kun olen niitä tarvinnut. Eräs tärkeimpiä kirjoja kirailijantyöni aikana on ollut pieni vihkonen, vanha Gotlannin matkaopas, joka lojui maassa kirpputorilla muun rojun seassa, nähtävästni roskalaatikosta löydetty. Siinä oli tarkat kuvaukset siitä saaresta ja luonnosta. En ole nähnyt muualla.
Minä kirjoittanut jopa yliopistoaineen kirjasta, joissa ei edes kansia... Meille molemmille niin paljon kirjosita iloa, että kiva kun lapset muuttaneet kotoa pikku talostamme, tauluille ei toki paljon tilaa :)
PoistaHannele, sama ongelma. Tauluille pitäisi myös saada tilaa.
PoistaMinä luulen, että Ailin neuvo hyvä: luopuminen. Pääsääntö: luovun niistä, joita voin tarvittaessa lainata kirjastosta.
Eräänä päivänä keksin, että hyllyjä voi laittaa kiertämään katonrajaa, ikkunoiden yläpuolelle, ovien yläpuolelle. Entisessä asunnossa oli suurin osa kirjahyllyistä takkahuone-eteisaulassa.
Leena, kiitos lohdutuksesta.
VastaaPoistaMinulla on lisäongelmia: meillä ei ole autoa, ja minulla on edelleen selkä huonossa kunnossa. En pysty lajittelemaan suuria määriä. Kirjathan täytyy käydä läpi yksitellen.
Mutta on minulla apulaisia, mm eräässä koulussa myydään käytettyjä kirjoja vanhempainilloissa, ja tulot menevät kehitysmaiden lasten koulutarvikkeisiin. Sinne on viety kirjoja. Samoin jotkut sukulaiset ja ystävät ottavat niitä, ja ne kiertävät lukijalta toiselle. Eräskin kirja oli luettavana lentokoneessa, kävi Atlantin toisella puolen, kiersi perillä muutamilla, palasi ja kiertää edelleen.:)
Eikö Suomessa ole sellasia laukkuja pyörillä...??
VastaaPoistaHannele, Suomessa on ostoskärryjä, mutta nehän täytyy nostaa raitsikkoihin, kantaa portaita.
VastaaPoistaTäällä ratikat ja bussit lastenvaunuystävällisä, ja kyllähän raput ALAS pääsee.... Eiks Suomes edes hissei?
VastaaPoistaHannele, toiset raitsikat ovat, toiset ei.
VastaaPoistaTähän mahtuu hirmusti kirjoja, ostin Ikeasta: http://hannelenparatiisi.blogspot.se/2011/09/aina-valmis.html
VastaaPoistaKaunis ostoskärry. eillä on iso musta ostoskärry, mieheni käyttää sitä ruokakaupassa käydessään.
VastaaPoista