Autot olivat harvinaisia Suomessa 1950-luvulla. Perhealbumista skannatussa kuvassa on mieheni isän auto Standard Vanguard, jonka hän oli ostanut käytettynä 1950-luvun alussa. Tämä oli jo hänen toinen autonsa. Sitä ennen hän oli ostanut tummansinisen Chevrolet 1939:n iisalmelaiselta taksilta vuonna 1950. Uusia autoja saivat erikoisluvalla vain taksit, eläinlääkärit ja muut, jotka tarvitsivat autoa työnsä vuoksi.
Lisäys: Ilta-Sanomat 22.7.2014 henkilö autoja 1940-luvulla Suomessa 8824 ja 1950 yhteensä 26814.
Jukka Kemppisen eiliseen kirjoitukseen Taka-ajatuksia liittyy hieno mustavalkokuva, jossa on mm kaksi autoa: kuormuri International ja Willys Overland.
Kysyin kommenteissa:
Olen
luullut, että sodan aikana ja noin pian sodan jälkeen oli vaikeaa saada autoja
yksityiskäyttöön, paitsi jos ostaja oli lääkäri tai eläinlääkäri. Ovatko nuo
vanhoja vai uusia autoja? Onko tuo Willys Overland Whippet?
Kemppinen vastasi: ” Uusia ei saanut ollenkaan.
International ansaitsi urhoollisuusmitalin - se palautettiin sodan päätyttyä ja
14- ja 15-vuotiaat enoni kunnostelivat sen ajettavaksi.
Willys on Knight, luultavasti vm. 1929. Se oli
vanhentunut jo ennen sotia. Tyypillisesti tuollaisia autoja talikoitiin
riihistä ja vastaavista. Koneessa oli luistiventtiilit ja muita omituisuuksia,
joiden vuoksi sitä oli turha yrittää käynnistää pakkasella. Se oli talvet
pukeilla. Edes itäautoja ei käytännössä tuotu maahan 40-luvun puolella eli
sotakorvausajan valuuttasäännöstelyn oloissa.”
Kysyin lisää:
Muuttuiko
autotilanne mielestäsi vuonna 1950 vai vasta vuonna 1952, jolloin
sotakorvauksista päästiin melkein kokonaan? Oliko Pohjanmaalla silloin jo uusia
autoja? Iisalmessa oli pitkään vain noita vanhoja autoja ja niitäkin koko
kaupungissa vain muutama. --
Kemppisen tämän päivän kirjoituksessa ”Pikaistuksissa” on kuvassa on Mercedes 1914,
kuuluisa auto, joka oli Kauhavalla kovassa käytössä:
”Kommentoija kysyy vanhoista autoista. Raskain
mielin näytän häpeällisen valokuvan. Siinä esiintyy myös kummitätini,
peffapuolelta. Auto on heti sotien jälkeen jostain ilmeisesti eri keinoin
(sementtiä, kinkkua ja voita) hankittu värkki Kauhavan purjelentokerhon
lentokoneiden hinaamiseen. Kummitätini Vieno oli kerhon puheenjohtaja ja
suoritti kaikki lentomerkit ja olisi vielä hypännyt laskuvarjolla, mutta
äitinsä kielsi.
Niin… Auto on Mercedes Benz vuosimallia 1914.
Sitä kyseltiin suurena harvinaisuutena museoihin, mutta se oli sahattu kahtia
ja varustettu vaijerivinssillä. Se palveli aikansa kiskomalla itse rakennettua
Harakka-merkkistä purjelentokonetta taivaalle ja ruostui ja unohtui sitten
johonkin.”
