Hevoskastanja kukkii

Hevoskastanja kukkii Hesperian esplanadillaTöölössä (kuvakansioni)


Muhkea hevoskastanja kukassa




Hesperian Esplanadilla on kymmeniä komeita hevoskastanjoita.

Photo Friday: 'Road Trip'

Bustrip from Dubrovnik to Split
May 22, 2010
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157624037372453

Näin pasifistisen unen

Alan toipua flunssasta. Näin pasifistisen unen. Oli olevinaan sota Suomen ja itäisen naapurimaan välillä. Siitä ei tullut mitään, sillä molemmat osapuolet viihtyivät toistensa seurassa, laitettiin teetä ja syötiin hyvää maalaisleipää. Se oli vähän niin kuin historian elävöittämiseksi järjestetyt kyläjuhlat brittien TV-salapoliisisarjoissa. Mutta ei tapahtunut yhtään murhaa.

Circle. 10 vuotta bloggaajana.

Aloitin bloggaamisen 2.6.2005. Olimme asuneet silloin jo useita vuosia mieheni alkuaikoina hyvin tilavassa virka-asunnossa palattuamme Kanadasta yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Meillä ei ollut alussa paljon mitään huonekaluja tai muutakaan tavaraa. Silloinkin oli paha lamakausi. Koti kalustettiin Hietalahden kirpputorilta, jossa avautui ihanuuksien ihmemaa.

Osallistun tällä blogikirjoituksella myös Pieni lintu-blogin tämän viikon kuvahaasteeseen, jonka teemana on 'round, 'pyöreä', ympyrä. Tämä on lamasta lamaan kuvaus. (Vähensin tekstiä saadakseni enemmän tilaa kuville.)
Katso myös kirjoitukseni  Bloggaaminen vuonna 2005, mukana myös Blogisisko. Anssi miettidsen raportti bloggaamisesta.
Vuotta 2005 sanottiin bloggaajien vuodeksi.



Tämä kirpputorilta ostettu lautanen toi mieleen vaihto-oppilasvuoteni ja koko perheen yhteiset matkat eri puolilla Yhdysvaltoja Kanadan vuosien aikana.





Meillä kävi vieraina  uusia Kanadan sukulaisia. Tämän kupin on omistanut miniäni isoäiti Viktoria. Hän  oli ostanut nämä kupit häämatkallaan New Yorkista - 1930-luvun alussa.




Kun neljäs kirjani ilmestyi, omistin sen neljälle yli 90-vuotiaalle isoäidille.




Olin kirjoittanut neljä Aurora-kirjaa 1900-luvun alun maailmasta, Suomesta ja Kanadasta, mutta uudella vuosituhannella kiinnostuin myös 1550-luvusta. Perustin kirjoilleni ja niiden aikakausille omat blogiot. Muitakin blogeja syntyi Blogisisko-blogin ympärille, minusta tuli monibloginen.




Olimme aikoinaan tehneet autolla ja telttaillen häämatkan Lappiin ja edenneet Jäämeren rannalle simpukoita poimimaan. Nyt oli aika tehda toinen matka hääpäivän kunniaksi.




Tytär oli asunut Kiinassa, mutta sinne emme ehtineet mennä.




Mutta kun hän muutti miehensä kanssa Tsekin tasavaltaan, me saimme nähdä Prahankin, jonka Kaarlen sillan luona tämä on kuvattu. Aloimme tehdä sukulaismatkoja.




Klikkaa kuvan kohtaa. Kuva on nähtävissä! Uusimman kirjan aineiston etsiminen vei Berliiniin. Kuvassa art nouveau-portaikko Hackesche Höfessä, entisessä juutalaisessa kaupunginosassa, joka on kokonaan jälleenrakennettu.

 

Elämää ei tarjota meille kultalautasella muualla kuin korkeintaan museoissa  -ja silloinkin vain silmänruokaa. Tutustuimme Balkanin maihin vierailemalla sisarenpoikani luona. Avautui uusi tuntematon kulttuuri.




Elämä tuo myös särkyneitä unelmia ja surua. Äitini ja sisareni kuolema oli suuri suru. Sisareni oli vielä nuori kuollessaan syöpään.



Ei pidä lannistua, vaan toimia niin kuin afrikkalaiset, jotka osaavat tehdä käärmeennahasta maton.




Matkoilla voi oppia, että elämässä on puolensa. Hienoissa linnoissakin löytyy monenlaista. Eämässä on raadolliset puolensa.




Kävimme Pietarissa kolmesti hyvän sään aikana. Rakastuimme Pietariin. Olimme yhteensä kuukauden maassa, jonne en ollut astunut jalallani vanhan vallan aikana. Mutta onko siellä nyt vanha vai uusi valta, kun voisin mennä sinne taas? Ehkä uskallan, sillä  uteliaisuus voi voittaa. Onkohan enkelikahvila vielä tallella? Onko minusta Moskovaan menijäksi?




Menneisyys, historia kiehtoo minua edelleen, mutta en taida mennä enää ajassa yhtä kauas kuin ennen. Lähihistoriakin kiinnostaa - ja opettaa. Kirjoitan hitaasti.Tästä saisi vauhtia.





Nykyisen asuntomme erkkerin sivuikkunasta näkyy etäällä Linnanmäki, jossa olen käynyt vain kerran, opiskeluaikana.

Bloggaaminen on elämistä yhtä aikaa menneisyydessä ja nykyhetkessä ja kurkottamista tulevaisuuteen.

Hyvää kesää!

Kesäkuun 1. päivä: Vanha koivu Iisalmessa

Luokkatoverini Seija Pajusen (Hirvonen)  äskettäin ottama valokuva. Iisalmen vanhin koivu? Taustalla näkyy Kirkkopuistonkadun vanha kioski, joka on vielä jäljellä, vaikka suurin osa Iisalmen kauniista puutaloista on valitettavasti purettu. Tuosta kioskista kaikuivat kouluvuosieni iskelmät, jotka kuulin ohi kävellessäni tai juodessani limonaadia kioskisssa, harvoin, sillä rahaa oli siihen aikaan vähän.
Olen ottanut aina Iisalmessa käydessäni kuvia vanhoista taloista. Mukana on myös kuvia Seijan valokuva-albumeista, mm kollaasi vanhoista värikuvista. On myös mustavalkoisia kuvia mieheni kodin perhealbumista. Iisalmea tunteva löytää sieltä talon, jossa asui lyseon rehtori Jylhävaara, kauppahallin, Putkolan kivitalon, uimalan, vanhan synntyslaitoksen kuvat virran rannalla ja Savonkadun varrella olevista taloista, Ja tietenkin koulut: kaupungin ja kirkonkylän (puretun) kansakoulun, tyttölyseon ja lyseon vaiheet, aseman jne.
Tervetuloa katsomaan.  Iisalmen vanhat rakennukset -kansio Flickrissä.