Talvinen ilta kaupungissa

Valot tekevät kaupungin eläväksi.

Luminen kaupunki

Mittari näyttää -12. Kuinkahan kylmältä se tuntuu? Täytyy mennnä kokeilemaan. Talvi tuli sittenkin.

Hakasalmen huvila

Kävin Signe Brander -näyttelyssä Hakasalmen huvilassa. Valokuvat olivat kauniita, ja siellä oli myös kiinnostava diaesitys, jossa oli rinnakkain Signe Branderin kuvaama kohta Helsingistä ja vastaava paikka nykyajan Helsingissä.

Mutta itse museokin on kaunis. Museoiden kokoelmiahan ei saa Suomessa kuvata, mutta ainakin joissain muissa museoissa saa kuvata parvekkeita, erkkereitä yms, joten otin kuvia museon salin uuneista (kaksi identtistä korkeaa kaakeliuunia), ovesta, portaikosta, vaunuvajasta ja parvekkeen kaiteesta, Kukaan ei tullut kieltämään.

Keittiön portaat olivat karummat, mutta sielläkin oli portaikossa uuni, vaatimaton tiilistä muurattu valkeaksi rapattu uuni, sopivasti nurkassa, jossa portaat kääntyivät yläkertaan.

Tämä sinun täytyy nähdä

Kamelin katselu muuttui välillä keskusteluksi eläintenoikeuksista. Kuvassa helsinkiläisten koululaisten iloista taidetta. Kuva: Anna Amnell

Hannelen blogin banner-kuvassa komeilee ihan oikea kameli itsetietoisen näköisenä joulukuvaelman näyttävänä hahmona! Ja täällä on pysyvä kuva kamelista ja muista joulunäytelmän eläimistä ja ihmisistä.

Kommenttini:

En ole tietenkään mikään kamelien asiantuntija, mutta näin sanovat ne, jotka tuntevat kamelin:

Kamelit ovat olleet kotieläimiä jo 3000 eKr, siis yli 5000 vuotta. Ne opetetaan polvistumaan vasta kun ne ovat täyttäneet vuoden. Niillä taitaa olla rauhallisempi lapsuus kuin nykyajan ihmislapsilla.

Niiden ähkiminen ja puhkiminen ylös noustessa on samaa kuin bodaajan ähinä ja karjahtelu hänen nostaessaan painoja.

Kamelit eivät ole äksyjä ja pahansisuisia vaan hyvänluontoisia, älykkäitä ja kärsivällisiä.

Ihmiset ja eläimet ovat muinaisista ajoista asti liittyneet yhteen selvitäkseen paremmin lyhyen elämänsä läpi niissä vaikeissa olosuhteissa, joihin he ovat syntyneet.

Miten tulisi ihminen toimeen hiekka-aavikoilla ilman kameleita? Kamelit olisivat kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten villeinä. Villikameleita on hyvin vähän.

Hyvä ihminen hoitaa hyvin kotieläimiään, ja eläimen ja ihmisen välille syntyy vahva tunneside. Uskon, että näin voi olla myös kamelin ja hänen omistajansa laita.

Kaunista arkea

Illalla postiin mennessä löytyi tällainen rakennus.

Jepulis

Eräs ystäväni antoi vihjeen jepulis-sanan taustasta. Hänen mielestään 'jepulis' on esiintynyt esim lauluissa jo 1920-1930 -luvulla ja on stadin slangia.

Niin näyttää olevan. Sanan taustalla on 'je' = kyllä. Netissä olevasta sslangisanaluettelosta löytyi seuraavat variaatiot:

je kyllä
jebu kyllä
jebulis kyllä / terve

jepulis kyllä / totta
jepulisjehna terve / kyllä

Näin ollen 'jepulis' näyttää olevan wodehousemaisen viaton sana ja sopivan myös Jeeves-kirjojen ajankohtaan. Se oli vain joutunut huonoon seuraan.

Taustalla Linnamäki. ks myös Linnanmäki-sarja taiteilijan luonnoslehtiöstä, maailmanpyörän toiselta puolen kuvattuna.

Kaksi taloa

Kihlmanin talo marraskuisessa lumipyryssä muutama vuosi sitten

Lempitaloni entisessä kaupunginosassani oli Kihlmanin talo. Otin siitä paljon valokuvia. Se edustaa minulle 1900-luvun alun Helsinkiä, vaikka tyyliltään se on enemmänkin 1800-lukua ja kuin keskiaikainen talo monella tavalla.



Yksityiskohtia Kihlmanin talossa



Tämä sininen talo edustaa pohjoista uusklassismia, kaunista vaihetta jugendin ja modernismin välissä. Talo on rakennettu vuonna 1929. En tiedä siitä vielä mitään muuta. Se sijaitsee melkein Runeberginkadun ja Mannerheimin risteyksessä.

Klikkaa kuvia ja katso muita kuvia samoista rakennuksista.

Orkideat talvella 2009

Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana.

Entisessä asunnossa oli leveät ikkunalaudat, joilla pidin kukkia. Orkideat saivat talvisin valoa kohdelampuista, joissa oli kasvilamput. Nuo kohdelamput olivat vaatimattomia, ostettu kirpputorilta ja muutossa annoin ne kiertoon kirpputorille. Päätin ostaa hienot kasvilamput, jotka sopisivat uuteen asuntoon, jossa on erkkeri.

Orkideat viihtyvät erinomaisesti erkkerissämme, jonne tulee valoa joka puolelta, ei kuitenkaan koskaan liian häikäisevästi (kuvat vasemmalla). Mutta syksyn tultua piti saada lisää valoa (kuvat oikealla). Se ei olekaan yksinkertaista. Emme ole löytäneet mitään kunnollisia lamppuja. Kokeilin jonkin aikaa "päivänvalolamppua", ensin nostin sen ikkunan edessä olevan kaapin päälle orkideoiden lähelle (ylempi kuva oikealla), sitten siirsin orkideat työpöydälle, jotta valo riittäisi kaikille.

Tänään keksin mielestäni parhaan idean. Siirsin orkideani keittiöön loisteputken alle (alempi kuva oikealla). Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Mieheni ostama kukkiva valkoinen orkidea on olohuoneessa muiden kukkien, amaryllisten ja joulukaktuksen kanssa.