Saako Amerikan musta olla iloinen?

Louis Armstrongin iloisuus on rohkaisevaa ja toivoa antavaa, kun ottaa huomioon ne ankeat olosuhteet, joissa hän kasvoi.

Louis Armstrong (synt.4.8.1901) oli lämminhenkinen ja sydämellinen ihminen huolimatta kovasta lapsuudesta Storyvillessa, New Orleansin köyhimmässä osassa.

Isä hylkäsi ja äiti oli holtiton kasvattaja. Nuo ongelmat eivät toki ole vain mustien ongelmia!

Louis joutui nuorisorikollisuudesta mustien poikien kasvatuskotiiin kahdeksi vuodeksi. Siellä hän oppi soittamaan kornettia. Teini-ikäisenä hän kuljetti päivisin hiiliä ja soitti öisin kapakoissa ja lauloi kadunkulmissa. Tästä nuoresta pojasta kasvoi ihailtu Satchmo.

Täällä Euroopassa ei tulla usein ajatelleeksi, että afroamerikkalaisissakin on kaikenlaisia ihmisiä niin kuin kuin meissä suomalaisissakin. Rikkaita ja köyhiä, katkeria ja onnellisia, oppimattomia ja intellektuelleja, hurskaita ja roistoja.

Kiinnostavaa on, että monet afroamerikkalaiset sanovat jo suoraan, että he ovat onnellisia siitä, että elävät Amerikassa eivätkä suunnattomien ongelmien Afrikassa.

Muistettakoon, että orjuutta oli Afrikan sisälläkin ja on yhä. Jostakin syystä afrikkalaisten ja arabien keskuudessa käyty ja edelleen käynnissä oleva orjakauppa vain unohdetaan. On jotenkin poliittisesti sopivampaa muistella Yhdysvaltojen 130 vuoden takaista mustien orjuuttamista.

Samassa maailmassa ja kuitenkin eri maailmoissa

Puhummeko samasta laulusta, kun puhumme laulusta What a Wonderful World? Minä puhun laulusta, joka pursuaa elämäniloa keskellä pimeää maailmaa. Laulusta, joka syntyi New Yorkissa elokuun 16. päivänä 1967 ja tuli suosikkisäveleksi Englannissa jo seuraavana vuonna, vuonna 1968. Laulusta, jota olen kuunnellut vuosikausia kotona kasetilta.

Puhuvatko muut laulusta, joka tuli tunnetuksi vasta 20 vuotta myöhemmin elokuvasta Good Morning, Vietnam? Samasta laulustako? Laulusta What a Wonderful World, josta pidän selvin päin, kirkkaassa päivänvalossa. Kenen laulu se on?

Muistoja ja tunnustuksia: Rock around the Clock

Täytyy tunnustaa, että on sittenkin popmusiikkia, joka koskettaa minua. Se liittyy hyvin henkilökohtaisiin muistoihin. Mieheni ja minä tutustuimme teinijuhlissa ja siellä soi meille ikimuistokseksi tuleva kappale: Bill Haley & His Comets "Rock around the Clock". Mieheni laittoi tämän tutun levyn äsken soimaan, kun puhuttiin musiikista.

Olimme olleet kumpikin ulkomailla edellisenä kesänä, Englannissa kansainvälisellä mansikanpoimimisleirillä ja vaihto-oppilaana Amerikassa. Osasimme rokata. Osaamme vieläkin, ainakin hääpäivänä ja lastemme häissä.

Poikaystäväni, tuleva mieheni soitti pianoa ja piti kovasti musiikista. Muistoina noilta vuosilta ovat lähinnä Heino Kasken ja Sibeliuksen pianokappaleet, joita hän harjoitteli ja tietysti Glenn Millerin In the Mood. Mieheni onkin paljon kaikkiruokaisempi musiikin suhteen kuin minä.

Voisin lisätä popmusiikkikoriini vielä yhden laulun, jota suorastaan rakastan: Louis Armstrong & What a Wonderful World. Tuskinpa maailmassa lienee yhtään ihmistä, joka ei pitäisi siitä?

Geenivirhe

Minulla täytyy olla jonkinlainen geenivirhe: En pidä - enkä ole koskaan pitänyt - kahvista, alkoholista (en edes shampanjasta), Coca Colasta, juustosta, timanteista, tupakasta, oluesta, kaviaarista enkä popmusiikista. Enkä minkkiturkeista.

Minua ei ollenkaan häiritse, jos muut pitävät kaikista noista, kunhan saan olla sopivan etäisyyden päässä tupakansavusta ja hienoista (=pahanhajuisista) ranskalaisista juustoista. Kun olin AFS-vaihto-oppilaana Amerikassa, vastenmielisyyteni Coca Colaa ja inkivääriolutta kohtaan herätti miltei paheksuntaa, mutta meni ulkomaalaisuuteni tiliin. Mutta suomalainen, joka ei pidä kahvista ja viinasta herättää syviä epäluuloja. Omituisuuteni tunkee minut marginaaliin, elintapatoisinajattelijaksi.

Tästä geenivirheestä on ollut enimmäkseen hyötyä. Säästyy rahaa ja mieliharmia, kun ei ole kiusausta noihin kalliisiin mielihaluihin. Ehkä olen vain geneettisesti 100-prosenttinen torpantyttö, joka pitää lähdevedestä, pelimannimusiikista ja uunijuustosta.

Jaa, mutta entä kaikki ne kirjat, Earl Grey -tee, Sacher-kakku, Mövenpickin suklaajäätelö, Mozart, Vivaldi ja Rameau? Niistä minä pidän. Minulla täytyy olla jokin geenivirhe. Olenko yksin vai onko meitä muitakin?

Ehkä meitä on kaksi: Toinen kirjallisuustesti paljasti, että olen kirjallisesti kahtia jakaantunut persona: Stone Soup ja T.S. Eliot.



Your alter poet is Thomas Stearns Eliot. For you,
life rocks pretty hard!


Who is Your Alter Poet?
brought to you by Quizilla

Kaksi viikkoa bloggaajana

Kaksi viikkoa bloggaajana on ohi. On mahdollista aloittaa nollapisteestä (=ei tiedä, mikä on HTML, luulee koodeja hieroglyfeiksi) ja rakentaa itselleen parissa viikossa ahkeralla työllä ikioma vaappuva saippualaatikko ja pitää sieltä muutama puhe. Kiitos ystävällisistä nyökkäyksistä ja lempeistä kommenteista. Kansalainen Blogisisko lähtee muutamaksi päiväksi pienelle aikamatkalle keskiaikaan. Voikaa hyvin. See you soon.:)