torstaina, toukokuuta 11, 2006

Koulujen historianopetus ja suomettuminen



Hollmenin väitöskirja kertoi, että historian oppikirjojen valtaosa oli suomettunutta. Kuva: Books, Reading and Writing. Dover.

Miten Suomi suomettui ja mitä siitä seurasi?

Copyright ja nettikirjoitukset

Matti Lintulahti kertoo, että Minttu Hapulin julkaisee Selibaattipäiväkirja-bloginsa kirjana.

Siteeraamisoikeudesta Korpela via Lintulahti

Tämä uutinen herätti kysymyksiä, joita esitän jo Lintulahden blogissa.

Mediablogissa:

Koska olen yksi niitä todellisia henkilöitä, joita Hapulin käsittelee blogissaan ja mahdollisesti kirjassaan, minua kiinnostaa hänen kirjansa seuraavista syistä:

Antaako Hapulin myös meille muille puheenvuoron? Blogissa on alla viittaamassani kirjoituksessa lisäys ja siinä linkki, jonka takana on Blogisisko-blogissani käytyä keskustelua.

Toisaalta, jos hän antaa, mitä se merkitsee tekijänoikeuden kannalta eli kuinka pitkiä lainauksia voi ottaa toisen blogista tai nettipalstoilta. Olen pohtinut tätä asiaa jo jonkin aikaa.

Kysyisinkin:

Millainen copyright on nimellä tai nimimerkillä kirjoittavan henkilön/työryhmän blogikirjoituksiin ja kommentteihin muiden blogeissa?

Kuinka paljon saa lainata?

Tämä sama asia kiinnostaa myös Kiiltomadon vuoksi. Sen arkistot ovat suljetut "toistaiseksi". (Esim. haku "Mika Waltarin lumoissa" ei löydy)

Kuinka paljon saa siteerata siellä käytyjä keskusteluja?

Olen tulostanut ja muutenkin tallentanut aika monia keskusteluja. Ne kertovat siitä, millainen oli mielipideilmasto suomalaisessa kirjallisessa maailmassa vielä vuosi pari sitten.

Kuinka paljon saa siis siteerata? Voiko siteerata koko keskustelun, jos kultakin kirjoittajalta on vain pieni pätkä?

Olen kysynyt samoista asioista professori Kemppiseltä, tekijänoikeusasiantuntijalta. Liitän myöhemmin tähän linkin, mikäli professori Kemppinen ehtii vastaamaan.

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Kerro itsestäsi. Kiertokysely.



Hallatar haastoi minut kertomaan jotain itsestäni oheisten kysymysten mukaan. Lopussa nyt myös he, jotka haastoin ja heidän vastauksensa.

Kerro jotain itsestäsi:

Suolaista vai makeaa?
- Mieluiten ei kumpaistakaan, mutta mieluummin makeaa.

Esine, jonka katoaminen surettaa yhä?
-Luonnonvalkoinen irlantilaiskuvioinen, palmikkoraitainen villatakki, jonka neuloin vanhemmalle pojalleni ja joka varastettiin häneltä ensimmäisenä päivänä, jolloin hän laittoi sen päälleen kouluun. Hän ehti käyttää sitä muutaman tunnin.

Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt?
-Eräs sukulainen, pieni poika, joka kuoli leukemiaan. Se tapaus vaikutti minuun paljon. Arvostin sen jälkeen lapsiani entistä enemmän ja tein suuria valintoja, jotka vaikuttivat heidän elämäänsä.

Viikonpäivä josta pidät?
-Maanantai, joka on ollut aina mieheni vapaapäivä.

Kuukausi josta tykkäät?
-Vaikea valinta. Joulukuu (joulun vuoksi), syyskuu (luonnonkauneuden vuoksi), ehkä sitten kesäkuu, jolloin menimme naimisiin.

Mieleenpainunein kirja?
-Topeliuksen Välskärin kertomuksia ala-asteella ollessani. Se oli ensimmäinen oikein paksu kirja, jonka luin. Se oli kaunis vanha painos, kannet punaista ja himmentynyttä kultaa. Siinä oli historian tuntu, joka painui todellakin mieleeni. En ole lukenut sitä kirjaa koskaan sen jälkeen.

Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi?
-Moniakin: Ruotsinopettaja oli ihana vanha herra, jolla oli viktoriaaninen sali pienessä puutalossaan. Piirustuksenopettaja, joka ohjasi myös teinikunnan näytelmää. Kansakoulunopettajani oli paras, oikeudenmukainen ja rauhallinen.

Haaveiletko lottovoitosta?
-Tietenkin.

Pidätkö tavarataivaasta?
-Pidän eri kulttuurien esineistä. Olen saanut suurimman osan lahjoina omalta perheeltä ja ystäviltä tai ostanut kirpputorilta. Hinta ei ole niissä merkitsevä, vaan sisältö, värit ja muodot. Läheiseni tietävät, että iloitsen yhtä hyvin kiinnostavasta muovikassista, postikortista, jossa on jokin historiallinen asu tai rakennus tai vaikkapa ulkomailla käytetystä mielenkiintoisesta pääsylipusta. Esineet ovat kulttuurihistoriaa. Yhtä hyvin pidän tietenkin vaikkapa pilvistä ja kukista.

Vai oletko minimalisti?
-Joskus nuorempana olin vähän aikaa tiukan minimalisti ja modernisti (pyöreä lasikuitupöytä ja tuolit jne), mutta kolmen lapsen lelut ja vaatteet toivat suloisen sekamelskan, epäsovinnaisen joukon muotoja, materiaaleja ja värejä.

1970-luku: lasikuitupöytä

Onko tämä päivä ollut hyvä päivä?
- Erinomainen. Juttelin pitkään poikani kanssa kaikesta mahdollisesta ja mieheni on juuri tulossa kotiin töistä. Ihania syitä olla tekemättä töitä. Muistuu mieleen runoilija ja psykiatri Claes Andersonin erinomainen kirjoitus esteistä, joita kirjailija kerää ollakseen tekemättä työtään. Kai alitajunta ei ole vielä valmis. Varmaankin tilanne on sama muissakin ammateissa, toiset asiat kypsyvät hitaasti.

Lähetä nämä kysymykset kolmelle bloggaajalle. =)

Nyt vasta tajusin, että tämähän menee kommentteihin. Ei, ei tämä mahdu. Laitan vain osoitteen.

Heidät haastoin: Anskun ja Kirjavan, jolla on nyt muuta hyvin tärkeää mielessä , ja Hanhensulan, joka
vastaa ensimmäisenä . Ja nyt Ansku. Kirjava vastaa näin.