Picasson juhlanäyttely ja muita taidemuistoja Amerikasta

Olin koululaisena hyvin kiinnostunut kuvaamataiteista. Luin innokkaasti kirjoja taiteilijoiden elämästä, kävin piirustuskerhossa ja otin Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana ollessani maalaustunteja. Olin erityisen kiinnostunut Picassosta. Minua kiinnostivat erityisesti Picasson sininen (1901-1904) ja vaaleanpunainen kausi(1905-1907), erityisesti maalaukset harlekiineista.

Paluumatkalla Amerikan vaihto-oppilasvuodelta saimme olla ensin kiertomatkalla Yhdysvalloissa ja lopuksi yhden viikon New Yorkissa jossakin perheessä. Olin vieraana erään lakimiehen perheessä ja tutustuin sinä aikana hyvin rikkaiden newyorkilaisten elämään.

Perheen isä ja vanhin poika veivät minut ajelulle myös New Yorkin ongelma-alueille, ja perheen äiti taas taidemuseoihin. Hän oli opiskellut itse Pariisissa ja halusi näyttää minulle New Yorkin parasta taidetta. Nykytaiteen museossa oli menossa Picasson 75-vuotisjuhlanäyttely. Picasson "Guernica" oli myös sijoitettuna sinne siihen aikaan. Minuun tekivät vaikutuksen erityisesti ne lukemattomat luonnokset, joita Picasso oli tehnyt tätä työtään varten. Picasson muu myöhäisempi tuotanto ei ole kiinnostanut minua koskaan.

Lapsuudenystäväni meni opiskelemaan Ateneumiin, ja poikani on opiskellut taidetta. Minulle taide on jäänyt myös läheiseksi. Parasta siirtolaisuudessakin olivat matkat, jolloin saimme koko perhe tutustua Amerikan luontoon, mutta samalla myös museoihin ja taidekokoelmiin.

Ehdottomia kohokohtia olivat Kenojuakin näyttely Torontossa ja Dalin museo Floridassa St

Picasson 75-vuotisjuhlanäyttely, MoMa, 4.5.-25.8.1957. Jo ensimmäisen kuukauden aikana näyttelyssä kävi yli 100 000 henkilöä.
[Picasso: 75th Anniversary MoMA , May 4-August 25, 1957, a record-breaking exhibition. More than 100,000 visitors saw the exhibition during the first month.]

Mesikka ja karhunvatukka

Mesimarjalla eli mesikalla on oma hienostunut makunsa. En osaisi verrata sitä mihinkään muuhun. Sen maku on unohtumaton.

Samalla tavalla unohtumaton on luonnossa kasvavan karhunvatukan maku. Viljeltyinä kumpikaan eivät maistu aidoilta.

Mesimarjoja olen syönyt Ylä-Savossa, karhunvatukoita Amerikan etelävaltioissa camping-matkoillamme.

Minun lapsuuteni Savossa mesimarjoja sanottiin mesikoiksi. Tätä sanaa on käyttänyt Kiantokin teksteissään. Mesikoita kasvoi isovanhempieni mailla vain yhdessä tietyssä paikassa, erään ojan reunustalla. Niitä oli niin vähän, että ne säästettiin lapselle eli minulle. Istuin ojan reunalla ja herkuttelin.

Olen edelleen sitä mieltä, että olen saanut kokea suurimmat kulinaristiset nautintoni lapsena mummolassa. Rautapadassa haudutettu lintupaisti, ternimaidosta valmistettu uunijuusto ja mesimarjat ovat johtoasemassa listallani, näin vaikka sukulaisissani ja ystävissäni on erinomaisia ruoanlaittajia ja olen saanut maistaa hyviä ruokia muuallakin.

Mitä kukkia jouluksi?

Olin kerran koululaisena jouluapulaisena kukkakaupassa. Se oli eräs kaikkein hauskimpia työpaikkojani. Tehtävänäni oli auttaa kukkakaupan omistajaa, "kukkakaupan neitiä", kukkakorien laittamisessa ja paketoimisessa ja viedä kukkapaketteja koteihin jouluaattona.

Siihen aikaan valittiin joulukukiksi ainakin pikkukaupungissa tulppaaneja, kieloja ja hyasintteja koreissa. Nykyajan suosikkia joulutähteä ei vielä tunnettu. Joka joulu saamme lahjaksi kukkia ja ostamme niitä ystäville. Yhä useammin päädymme nykyään orkideoihin joulunakin. Ne on nähtävästi kloonattu kukkimaan jouluna. Nytkin on kolme usean vuoden ikäistä orkideaani nupulla. Saa nähdä, mitä väriä kukat ovat. Jos on hyvä onni, myös joulukaktus puhkeaa kukkaan sopivasti joulun aikaan. Se on vielä käytävän ikkunalla, mutta siinä on jo lupaavia nuppuja.

Mitä kukkia Sinä hankit jouluksi itsellesi ja mitä annat lahjaksi?

Presidentin juhlapuvun kaulus toi mieleen 1500-luvun

Elisabet I

Ystävien luona itsenäisyyspäivän kutsuilla katselimme tietenkin vähän presidentinlinnan kutsujakin. Minusta presidentin asu oli tyylikäs, pidin erityisesti kauluksesta, joka muistutti renessanssiajan kauluksia. Toinenkin punatukkainen nainen, nimittäin Elisabet I, käytti samanmallisia, kylläkin loisteliaampia pystykauluksia, jotka kehystävät kasvoja ja hiuksia. Jos presidentillä olisi ollut kiharat hiukset, yleisvaikutelma olisi ollut pehmeämpi ja naisellisempi.

Tämän aamun sanomalehdessä kerrottiin, että presidentti Halonen on käyttänyt tätä asua aikaisemminkin Linnan juhlissa. Ne juhlat ovat jääneet minulta seuraamatta, ja luulin asua uudeksi.

Lisäys: HBL kertoo, että Ritva Fallan suunnittelema mekko oli muuten entinen, mutta kaulus ja mansetit oli uusittu. Siis kaulus oli sittenkin uusi!