lauantaina, syyskuuta 04, 2010

Kulttuuria kahvin ja teen kanssa


Kahvissa on se hyvä puoli, että sen kanssa ei tarvitse välttämättä syödä mitään. Ei tarvitse maitoa eikä makeutusainettakaan. Olen jotenkin orpo kahvikulttuurissa, sillä en pidä suomalaisittain kermasta ja pikkuleivistä kahvin kera. Join ensimmäisen kupin kahvia vasta aikuisena ja valvoin seuraavan yön. En ole oppinut myöhemmin juomaan mitään muotikahveja, lattea ynnä muuta. Olen alkanut juoda kahvia viime aikoina terveydellisistä syistä. Sen pitäisi olla hyväksi nimenomaan naisille. Yksi kuppi ei taida kuitenkaan riittää.

Kun asuimme Kyproksella, en tottunut kahviin sielläkään. Ruokakauppias tarjosi sitä aina pienen kupillisen miehelleni, jotta hän sai istua plataanipuun alla muiden miesten kanssa ja odottaa, että olin tehnyt ostokseni. Nikosialaiset miehet taputtelivat miestäni olkapäähän ja sanoivat: "Älä sure, nuori mies, vaikka sinulla on vain kolme lasta. Kyllä sinä ehdit saada vielä monta lasta lisää. " Lapsille ja minulle kauppias antoi karamalleja. Tämä kyproksenkreikkalainen mies puhui täydellistä englantia, sillä hän oli ollut aikaisemmin työssä brittien kanssa. Pohjois-Amerikassa juotiin mukeittain laihaa kahvia päiväkaudet. Pankkivirkailijoilla ja opettajilla oli kahvimuki työpöydällään. Olen nähnyt lehtikuvam, jossa eräs kuuluisa amerikkalainen näyttelijätär, Gwyneth Paltrow , taluttaa lastaan päiväkotiin kahvimuki toisessa kädessä.

Kaipaan teetä, jota join ennen monta kupillista päivässä. Juon aina teen maidon kanssa, tapa jonka opin englantilaiselta lastentarhanopettajalta, jonka puolipäiväavustajana olin pari vuotta opiskeluaikana. Lapseni sanovat, että "englantilainen lapsuus" on heille tuttu, vaikka puhuinkin omien lasteni kanssa suomea silloinkin, kun asuimme Kanadassa. Kiinalaiseen teehenkään en ole tottunut vaikka lapseni juovat sitä mielellään.

Onko tuo yhdistelmä kahvi ja leipäjuusto lappalainen tai erämiehen kahvit?
Posted by Picasa

perjantaina, syyskuuta 03, 2010

Photo Friday: 'Round'


Näyteikkunaostoksilla keskustassa


Window shopping in Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.
En osta oikeastaan mitään muuta kuin kirjoja ja lehtiä, mutta minusta on hyvin hauskaa katsella näyteikkunoita. Helsingin keskustan näyteikkunat ovat onneksi kauniisti ja mielenkiintoisesti laitettuja.

Vaikka katukahvilat ovat tyhjentyneet, kannattaa mennä iltakävelylle. Ajamme raitsikalla keskustaan ja teemme iltakävelyn siellä, sillä aina on jotain kiinnostavaa katseltavaa.

Antaisin näistä parhaat pisteet tuolle mekolle, jossa hameosa on ristikkoa. Se oli pienen käsiteollisuuskaupan ikkunassa Aleksin ja Pohjois-Esplanadin välisellä poikkikadulla. Teemmme yleensä kierroksen näiden katujen välisten kortteleiden ympäri. Ehkä olemme pysähtyneet tontinkiertämisvaiheeseen eli lukiovuosiin, jolloin aloimme seurustelun. Hyvä taantuma, tulee lähdettyä liikkeelle sateisina iltoinakin.

torstaina, syyskuuta 02, 2010

Syyskuu 2010: Tänään kotona


Syyskuuhun kuuluvat auringonkukat ja krysanteemit. Nämä tulivat suoraan Töölöntorilta. Kukkapukettia avatessa oli aivan samanlainen tunne, kuin olisi hakenut kukat suoraan puutarhasta.

Raitsikkapysäkillä metroaseman lähellä on lahjakauppa, jota en voinut vastustaa eräänä päivänä. Ostin sieltä alennuksessa olleen kuppisetin, sillä se sopii hyvin tämän huoneen väreihin. Kupin reuna on paksu ja pehmeä, tuntuu hyvältä kahvia juodessa. Niin, kahvia. Opettelen juomaan kahvia, sillä tee vie nykyään yöuneni, ei nyt kokonaan, minähän nukun aina kahdeksan tuntia kuin tukki samalla tavalla kuin äitini teki, mutta tee viivästyttää liiaksi nukkumaanmenoa. Kahvi ei vaikuta enää sillä tavalla olenkaan. Ihme juttu.

Tarkkaavainen lukija voi huomata vasemmalla olevan kuvataulun, jossa on 1500-luvun koti. Siellä puuhailen aika paljon. Talvella menen tuonne lämpimään uuninnurkkaan kissan seuraksi.

P.S. Ilonaihe. Hesari on muuttunut. Siitä on tullut samanlainen koko perheen lehti, kuin oli esimerkiksi Toronto Star, jota lueskeltiin kunnolla. Onnittelut Hesarille!
Posted by Picasa

Ei vain politiikka

Viimeksi äänestin rullaluistelijaa eli Niinistöä presidentiksi ja petyin kovasti, kun hän ei voittanut. Poliitikassa vaikuttavat meihin äänestäjiin puoluekannan lisäksi ehdokkaan persoonallisuus, kyvyt, moraali ja karisma.

 Ilahduin kun luin tänä aamuna, mitä Tony Blair on sanonut Ahtisaaresta: "Martti oli harvinaisuus poliitikassa, ja elämässä: henkilö joka oli yhtä vaatimaton kuin kyvykäskin (ja Martti oli erittäin vaatimaton mies)." HS kirjoittaa tänään 2.syyskuuta 2010 Britannian Labour-puoluetta ( ei 'demareita') edustaneen pääministerin muistelmista. Äänestin aikoinaan Ahtisaarta lopullisessa presidentinvaalissa ja olen kirjoittanut hänestä aikaisemminkin tässä blogissa. (Klikkaa alla olevaa hakusanaa.)

Mari Kiviniemen kielitaitoa on kehuttu, ensin ruotsin ja nyt viimeksi saksan taitoa, kun hän tapasi Angela Merkelin. Mari Kiviniemestä saadaan varmaankin jossain vaiheessa hyvä ulkoministeri. Hän on myös hyvin sympaattinen persoonallisuus, mitä monissa lehtikuvissa yritetään peittää kuvaamalla hänet hyvin oudoista kuvakulmista. Sitä samaahan tehtiin aikoinaan Niinistölle ja tehdään edelleen Kataiselle.

On aina hauskaa lukea hyviä uutisia suomalaisista. Huonojakin oli tämän päivän lehdessä. Jännitystä ja vaihtelua riittää politiikassa. Ystävieni ja sukulaisteni joukossa on useiden puolueiden kannattajia, ja olen tottunut avoimuuteen poliittisissa mielipiteissä.