Työnurkkaukset

Kun helle on lopullisesti kaikonnut, voi siirtyä kirjoittamaan erkkeriin - siihen asti kunnes tulevat pakkaset ja siinä ei enää tarkene ollenkaan. Joissakin lehmuksissa on jo ruskaa. Pilviäkin ilmestyy taivaalle ja muuttaa maisemaa.

Kommentti: kirjat ja uusi teknologia

Kuvassa on kirjojeni henkilöitä kollaasissa
 Kuvitus: Matti Amnell

Tämä on kommenttini Facebookissa (uusi osoite: www.facebook.com/anna.amnell.finland)

Uusi teknologia ei ole vielä hallussani kuin pieneltä osalta.:) Kun ajattelen asiaa uudestaan, eihän sinne voi laittaa linkkiä johonkin keskusteluun, koska yleensä vain kunkin henkilön hyväksymät kontaktit (friends) voivat osallistau keskusteluun.

Mutta tässä on oma kommenttini:

Tällaistahan on tehty jo kauan muualla maailmassa. Tutustuin ensi kerran Shakespeareen lukemalla teini-ikäisenä sarjakuvakirjan  Julius Caesarista sanakirjan avulla. Nyt on mukaan tullut uusi teknologia. Kaikki, mitä kirjasta puhutaan tai sen ympärille tehdään, on vain hyväksi.

 Kun minua pyydettiin 11 vuotta sitten tekemään ensimmäisestä kirjastani lastenversio 8 vuotta sen ensipainoksen  ilmestymisen jälkeen, suhtauduin asiaan alussa vähän vastahakoisesti. Mutta sitten ajattelin, että joku sen kuitenkin vielä tekee, parasta että teen sen itse. 

Yllätyksekseni Aurora ei noussutkaan sen sankariksi, vaan sivuhenkilö  Molly, pieni palvelustyttö. Nyt vaikuttaa siltä, että lapsilukijat arvostavat sitä eniten koko kirjasarjasta  ainakin kirjaston tähtien lukumäärästä päätellen. Olkaamme avoimia uusille tuulille!

Kirjasta tehty peli tai elokuva voi tuoda sen laajemmalle joukolle tutuksi. Moni kirja kopistellaan historian pölystä siitä tehdyn elokuvan vuoksi.

Uskon, että Kaisan Hullusta luokasta tulee vielä TV-sarja. Tuijan kirjoista on jo tehty. Joku on suunnitellut jo ajat sitten Aurora-kirjoistakin elokuvaa. Mutta mistä rahat?

Outo eläkepäätös

Kelalta on tullut outoja kirjeitä. Kerrotaan, että pienet eläkkeet Eläke-Fennialta tullaan maksamaan kertasuorituksena, ja kansaneläkettä tullaan tarkistamaan tietojen mukaan (jotka heillä on ollut koko ajan:)). Kun laskimme erään virkailijan kanssa, paljonko eläkkeitä tulee kertasuorituksena eräälle esimerkkihenkilölle, selvisi, että suomalaisen naisen oletetaan elävän vain noin 82-vuotiaaksi.

Entäpä jos suku on pitkäikäistä,  ja eletään melkein 100-vuotiaiksi? Siinähän eläkeläinen menettää rahaa. Kuinka laillista tällainen on? Kuka tällaisen päätöksen on tehnyt? Onko siitä ollut jotain tiedotetta julkisuudessa?

Lisäys. kertoimet näyttävät olevan samat naisilla ja miehillä. Joka tapauksessa ihmisten elinikä pitenee koko ajan.
Lisäksi verotusprosentti 50%, jollei hankki uutta verotodistusta, jolla verotuksen saa hiukan pienenemään.

http://tyoelakelakipalvelu.etk.fi/fi/soveltamisohje/index.php?asiakirjanumero=17207

Aamupala tänään

Puoli avokadoa jossa sitruunamehua, vettä ja vitamiinit.

Kommentti: Nobelistit ja Cartland

Barbara Cartland was very popular. But popularity is not a reason to give a Nobel-prize to a writer.
Barbara Cartland vuonna 1925.
Tämä on kommentti blogiin Kirjailijan häriöklinikka

Aihe: Dame Mary Barbara Hamilton Cartland, DBE,  brittikirjailija poliitikko (9.7.1901  –21.5.2000) Esikoisteos 21-vuotiaana, yhteensä yli 700 kirjaa, romanttisia historiallisia romaaneja ja kirjoja terveydenhoidosta. Isä kuoli I maailmansodassa vähän yli 40-vuotiaana, isoisä teki sitä ennen itsemurhan pörssiromahduksen aikaan, molemmat veljet kuolivat II maailmansodassa, peräkkäisinä päivinä. Isän kuoleman jälkeen äiti perusti ompelimon ja koulutti lapsensa. Kuten äitinsä Barbara eli yli 90-vuotiaaksi. Barbaran tyttärenpoika William Legge, Dartmouthin jaarli, on Euroopan parlamentin jäsen. Tytär Raine oli prinsessa Dianan äitipuoli. Barbaran äidin suku Hamilton on korkea-arvoinen herttuallinen suku. Barbaralle linnat ja aateliset olivat arkea.


Barbara Cartlandin kirjoja on myyty 150 miljoonaa klp. Miksi Barbara ei saanut kirjallisuuden Nobel-palkintoa? Kauheaa.)  (Kommenttini.  My ironical comment )


Minun täytyy tunnustaa, että olin tuo tilapäisestä dyslektiasta kärsivä anonyymi. Halusin kiinnittää huomion siihen, että kirjailijan kirjojen paljous ei merkitse useinkaan parempaa laatua.

Jos on lukenut yhdenkin Cartlandin kirjoista, tietää miksi hän ei ole saanut Nobelia.:) Olen lukenut kaksi.

Mieheni on ruvennut lukemaan taas kaunokirjallisuuttaa vapaa-aikoinaan vapauduttuaan "tutkimusorjuudesta". Järjestelmällisenä henkilönä hän on päättänyt lukea Nobelin saaneet kirjailijat ja on samaa mieltä kuin sinä Kirsti: kaikki eivät ole hyviä. (Hän on opiskellut yliopistossa myös kirjallisuutta, cum lauden verran.)

Minua kiinnostaa Cartland ilmiönä. Hän oli kaunis blondi, mutta ei mikään tyhmä blondi. Hän oli reipas ja energinen, ehkä sanoisimme häntä nykyään hyperaktiiviseksi ihmiseksi, hän oli muun muassa lentäjä siihen aikaan, jolloin lentokoneet olivat vain pikkuhäkkyröitä (alkuaikojen purjelento).

Olen ajatellut, että ehkä romaanien suoltaminen oli hänelle terapiaa. Hänen rakas veljensä Ronald kuoli sodassa, ja hän ei tainnut toipua siitä koskaan.

Barbara Cartlandin historialliset romaanit olivat faktojen kannalta kohdallaan, sillä hänellä oli hyviä ystäviä, arvokkaita herroja, jotka olivat historian asiantuntijoita ja penkoivat kirjastoja hänen puolestaan, jos omat tiedot eivät riittäneet. Kartanot olivat hänelle arkea, hän tunsi ne.

Hänellä oli erikoinen tapa kirjoittaa vanhempana: hän lepäsi divaanilla ja saneli romaaniaan sihteerille, joka istui hänen takanaan ja kirjoitti sen muistiin pikakirjoituksella. (ks myös kaunis nuoruudenkuva edellä olevasta linkistä)

Toisessa  huoneessa sihteerit (huom monikko) kirjoittivat kirjat koneella.

Hän oli yhden hengen romaanitehdas, joka laajeni lopulta suuryritykseksi. Joillakin ihmisillä on kyky suoltaa romaaneja ihan solkenaan niin kuin Mozart musiikkia. Se on armoitettu lahja, joka vain peritään. Muut ahertavat.

Tästä tuli taas blogikirjoitus.