Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään luovuudesta ja ikääntymisestä. (Teemu Luukka: "Rockissa uusi nousu alkaa eläkeiässä" HS/C1 Kulttuuri 26.3.2006). Rockmusiikin veteraanit ovat tehneet kuusikymmppisinä hyvää musiikkia. Tässä rockvaarien siivellä muutkin saavat lukea rohkaisevaa tekstiä:
"En usko, että on mitään ikää, johon luovuus päättyisi."
(geropsykologi Timo Suutama Jyväskylän yliopistosta)
Tähän keskusteluun liittyy käsite kolmas ikä (third age= yleensä tarkoitetaan yli 50-vuotiaita, Hesarin artikkelissa yli 60-vuotiaita.)
"Kolmanneksi iäksi kutsutaan ikää, joka alkaa noin kuusikymppisenä ja jatkuu niin kauan kuin ihminen pystyy toimimaan aktiivisesti, joillakin se jatkuu 80-vuotiaaksi saakka." (Timo Suutama)
"Säveltäjillä luomiskausi on saattanut alkaa jopa 80-vuotiaana. On myös matemaatikoita, joilla on alkanut 60-vuotiaana uusi luomiskausi--", sanoo professori Kari Uusikylä.
Teemu Lukka kirjoittaa: "Uusikylän mukaan luoville ihmisille on tärkeää myös se, millainen on ajan henki ja millainen ilmapiiri heitä ympäröi.
'Jos kukaan ei arvosta, luovuudella on tapana heikentyä.'"
Ja lopuksi: "mikään ei luovassakaan työssä korvaa kokemusta."(Uusitalo)
Ja makupalaksi:
Cinderella at Sixty.
Myöhemmin:
Kuten tuolla kommenteissa kirjoitan, olen tänään merkinnyt Blogilistalle tämän blogini yhdeksi teemaksi ThirdAge (=50+). Yritin ensin termiä kolmas ikä, mutta näkyviin tuli vain 'kolmas'. Tervetuloa sakkiin.
Lukekaa myös Kemppisen kirjoitus, jolla on herttainen nimi Seniilit.
Kiinnostavaa. Minun onkin kirjastossa käytävä lukemassa ko. artikkeli. Luovuushan ei olekaan iästä kiinni. Kuvataiteilijoissakin on esimerkkejä vaikka kuinka. Yksi on vaikkapa Kain Tapper, joka oli pystyttämässä uusien teostensa näyttelyä, eikä päässyt avajaisiinsa, vaan kuoli suorilta jaloilta 74 vuotiaana.
VastaaPoistaPiti kommentoida jo edellistä postaustasi: komeita ovat kukkasi. Sinulla on selvästi viherpeukalo.
Maija,
VastaaPoistaolen laittanut Blogilistalle blogini selostukseen ThirdAge. Sitä käytetään jo netissä, ja kun laitoin ensin "kolmas ikä", esiin tuli vain 'kolmas'. Olen itse ollut varsinainen latebloomer kirjoittamisessa. Lainauksen lopussa tuli esiin varsinainen syy.
Ehkä minulla on ollut viherpeukalo, mutta ei ole ollut tässä välillä aikaa ja energiaa hankkia ja hoitaa paremmin kukkia. Nyt taas kiinnostaa.
Orkideat ovat ihanteellisia, helppohoitoisia ja palkitsevia. Tekisi mieli hankkia taas joitakin suuria viherkasveja.
Joskus tuntuu siltä, että Kari Uusikylä on ainoa kasvatustieteilijä, joka osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja koettaa selittää ajankohtaisia tutkimustuloksia "yleisölle". Hän on siinäkin mielessä harvinainen kasvatustieteilijä, että ymmärtää itse kirjoittamaansa tekstiä ;-)
VastaaPoistaMe muut nukumme norsunluutorneissamme - Kari valvoo meidän puolestamme.
Telemakhos,
VastaaPoistavaikean kielen käyttäminen ja eristäytyminen saattavat olla pelkkää laiskuutta. Meissä kaikissa on sitä varmaan monesti.
Se voi olla myös eurooppalaista elitismiä, jossa erottaudutaan "kansasta". Asia itsessään saattaa olla hyvinkin yksinkertainen, mutta kun se esitetään vaikealla ammattikielellä, se vaikuttaa ylen oppineelta ja hienolta, muille saavuttamattomalta viisaudelta.
Pohjois-Amerikassahan pidetään ihanteena sitä, että vaikeatkin asiat esitetään mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti.
Ehkäpä monet ovat paenneet norsunluutorneihin sovun vuoksi. Meillä ei ole eri mieltä olemisen ja totuuden esittämisen kulttuuria. On suorastaan vaarallista esittää mielipiteitä, jotka poikkeavat yleisestä linjasta.
Vaikean kielen käyttäminen ja eristäytyminen saattavat olla siten yksi tapa suojautua. Selkeä kirjoittaminen olisi kuin ilman naamiota, ilman haarniskaa esiintymistä sotatantereella.
Uusikylän artikkelit koskettavat syvältä, ja jos jokin koskettaa syvältä, sillä on mahdollisuus lohduttaa, parantaa ja rohkaista.