Englannissa on hauska sanonta "Count your blessings", joka tarkoittaa sitä, että kannattaa aina muistaa niitä hyviä asioita, joita elämässä on. Useat englannin sananparret ovat peräisin Raamatusta tai virsistä, niin tämäkin. Tätä sanontaa käytetään usein puhekielessä.
Asuin yhdeksän vuotta ulkomailla ja kävin sinä aikana vain kerran Euroopassa - ja Suomessa. Mitä ajattelin Euroopan lomallani Suomesta? Mitä arvostan nyt Suomessa?
Olimme olleet koko perheen interailillä Euroopassa ja tulimme laivalla Tukholmasta Turkuun. Meri ja saaristo olivat hätkähdyttävän kauniit, ja niitä kehuttiinkin kanadalaisen sanomalehden matkailupalstalla.
Eniten ihastutti Suomessa valo. Ilma vaikutti läpikuultavalta ja värit raikkailta. Suomenlinnan rantakasarmin, meren ja luonnon värit olivat niin kauniita, että tuli kyynel silmää. Eräs paluumuuttaja sanoikin, että Suomessa on niin kaunista, että silmiin koskee.
Helsingin keskustan ja maaseudun kauneus valloittivat. Matka Savoon junalla oli elämys, sillä olimme unohtaneet, miten paljon metsiä ja järviä Suomessa on. Euroopan hiukan ränsistynyt tyylikkys viehättää minua. Pidän vanhoista rakennuksista kuten vanhoista ihmisistäkin. Helsingin keskustassa näytti kuitenkin olevan vain nuoria ihmisiä. Missä olivat lapset ja vanhemmat ihmiset?
Outo, eksottinen
ja niin rakas suomen kieli
Eniten hämmästytti kieli. Vaikka olimme koko ajan puhuneet kotona suomea, suomen kieli vaikutti suurena annoksena oudolta ja eksoottiselta. Sitä puhuttiin matalalla äänellä. Ihmisjoukkojen äänet olivat kuin eksoottista muminaa. Tältä minusta silloin tuntui, mutta ei tietenkään tunnu enää. Olen tottunut. Minulla itsellänikin on matala ääni.
Katsomme juuri nyt Formula 1 -kilpailuja Bahrainista. Yksi haastattelijoista on ollut entinen iisalmelainen (Tukholmassa syntynyt) Keke Rosberg. Jokin aika sitten eräs bloggaaja oli pahoillaan siitä, että Nico Rosberg ei puhu suomea. Tällä useita kieliä osaavalla charmikkaalla nuorella kosmopoliitilla on kuitenkin selvä suomen kielen vaikutus puheessaan. Hänen isänsä puhuu sujuvaa englantia, mutta se on suomalaisen englantia, jota Nico luonnollisesti jäljittelee.
Näin tapahtuu niissä siirtolaisperheissä, joissa vanhemmat puhuvat koko ajan vierasta kieltä lapsilleen: lapsi omaksuu vanhempiensa intonaatiota ja äänteitä. Tämä esivanhempien kielen vaikutus säilyy useita sukupolvia. Kiinnostavaa on, että tätä ei ole yhtä paljon niillä lapsilla, joiden vanhemmat puhuvat heille vain omaa kieltään ja jättävät vieraan kielen oppimisen syntyperäisten opettajien ja ystävien käsiin.
Jotain siirtyy silloinkin. Tyttäremme oli opiskelemassa Sorbonnessa kielitidettä. Onko äitisi virolainen? kysyi professori. Osui aika lähelle. En ole kuitenkaan puhunut lapsilleni koskaan vieraita kieliä. Kielititeen professori selitti, että ihminen säilyttää vaikkapa alitajuisesti jotakin alkuperäisestä kulttuuristaan, pitää siitä kiihkeästi kiinni, sillä se on osa hänen persoonallisuuttaan. Se kuuluu hänen kielessään, ja jos tätä tosiasiaa ei tunnusta, ei opi todella hyvin vierasta kieltä.
Kieli oli tärkein syy siihen, miksi palasimme Suomeen. Teimme suuria uhrauksia lastemme suomen säilymiseksi, muun muassa jäin kotiäidiksi kielen vuoksi. "Laatuaika" ei riitä kielen säilyttämiseen, pitää olla todellista aikaa ja puheliaat vanhemmat.
Arvostan kuitenkin myös kielitaitoa. Suomen kaksikielisyys on rikkaus, vaikka minulle ei tulísi mieleenkään puhua skandinaaville ruotsia. Englannilla saa helpommin kontaktin. Mielestäni ihminen saa myös säilyttää oman kielensä vaikutukset vieraassa kielessä, kunhan kieli on selvää, ymmärrettävää.
Erittäin hyvä postaus. Sisältää paljon asiaa. Yksi asia jäi vain vaivaamaan: Suomen kaksikielisyys on rikkaus,...
VastaaPoistaMinulle ei ole ikinä avautunut mikä on se rikkaus. Mielestäni kielitaito on rikkaus. Ei se, että koko kansa pakotetaan opiskelemaan ruotsia vain siksi, että pieni vähemmistö kansasta saisi palveluita omalla kielellään.
Ruotsinkielen opetus tulee säilyttää vahvana, mutta vapaaehtoisena. Poistaisin vain sen pakollisuuden, ja antaisin mahdollisuuden opiskella niitä kieliä joista on kiinnostunut. Minä olisi mielelläni vaihtanut ruotsin italiaan, venäjään tai sitten balttilaisiin kieliin.
Sanotaan, että ruotsi on tärkeä ainakin sen vuoksi, kun kaikki vanhemmat dokumentit ovat ruotsiksi. Kouluruotsi luo pohjan, jolta voi oppia ymmärtämään niitä.
VastaaPoistaYmmärrän pettymyksesi siitä, että et saanut lukea koulussa sitä kieltä, jota halusit. Minulla oli vastaava tilanne: olisin halunnut lukea lukiossa ranskaa, mutta oli pakko lukeaa latinaa, johon tuli valitettavasti vasta-asenne.
Tällä järjellä toivon, että olisin lukenut pitkän latinan, englannin ja ranskan sekä lyhyen kurssin ruotsia.
Suuria maailmankieliä äidinkielenään puhuvat eivät yleensä osaa muita kieliä. Heidän ei tarvitse lukea niitä. He voivat keskittyä jo koulussa vaikkapa matemaattisiin aineisiin, kuten tapahtuu Pohjois-Amerikassa. He voivat tehdä aikuisina tutkimustyötä omalla kielellään.
Koulussa opitaan yleensä vain kielen perusteet. Suomessa on tietenkin joitakin vanhan koulun käyneitä henkilöitä, jotka hallitsevat monia kieliä (ks. vaikkapa Jukka Kemppisen blogin sivupalkkia, niin näet kielitaitoa).
Useimmat meistä lukivat 8-9 vuotta ruotsia ja saksaa, mutta eivät osaa puhua niitä, lukevat korkeintaan lehtiä ja ymmärtävät juuri ja juuri Jaska Jokusta TV:stä. Puhun mm itsestäni.
Parhaiten oppii kieltä, jota opettelee itse kouluopintojen lisäksi.Kaikkein parhaiten kieliä oppii syntyperäisten ihmisten seurassa. Monet ovat saaneet erinomaisen kielitaidon jo lapsina, kun perheessä on ollut useita vuosia au pair- nuoria tai vaihto-oppilaita.
Suomalaisten on pakko oppia vieraita kieliä. Ruotsi on tietenkin entisen valloittajan kieli, mutta myös muinaisista ajoista Suomessa (rannikoilla) asuneeen isänmaallisen suomalaisen väestön kieli.
Olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että koulussa oppii hyvin vähän, jollei ole loistavat opettajat ja erittäin hyvin motivoituneet lahjakkaat oppilaat.
Koulua pitäisi uudistaa ennakkoluulottomasti: Miksi ei käytetä maassa asuvia syntyperäisiä ihmisiä kielten opettajina? Miksi ei järjestetä enemmän vaihto-oppilastoimintaa esimerkiksi Ruotsiin ja Venäjälle tai Baltian maihin.
Huomattakoon, että suurin osa maailmanhistorian suurmiehistä on ollut yksityisopettajan opettamia. Merkittävät naiset ovat olleet yleensä ennakkoluulottoman isän opettamia. Agatha Christie kävi koulua vain vuoden Ranskassa, muuten hän vain oli kotona ja luki vanhempiensa laajaa kirjastoa.
Ei kannata kiistellä liikaa kouluruotsista. Siinä se menee muun vaivan kanssa.:)
Lisäksi: Eräs ulkomaalainen ystäväni ihmetteli sitä, miksi suomenkieliset eivät pane lapsiaan ruotsinkielisiin kouluihin, jolloin lapsista tulisi sujuvasti kaksikielisiä.
Eivätköhän monet ruotsinkieliset laita lapsensa suomenkielisiin kouluihin?
Juu, minulle kävi niin että ruotsin opiskeluni eivät tuoneet tulosta. En osaa vieläkään ruotsia. Itseasiassa pysty lukemaan sitä aika sujuvasti. Luen monesti hublarin kun siinä on mielenkiintoisia artikkeleita ym.
VastaaPoistaJos olisin tilanteessa, jossa saisin päättää mitä opiskelisin niin kyllähän minä opiskelisin ruotsia. Kun sitä opetettiin väkisin niin se tuntui kauhealta, nyt voisin vapaaehtoisesti lukea hivenen, jotta pystyisin kommunikoimaan jotenkin. En usko sen olevan kauhean vaiketa, kun kerran luen kieltä kohtuu hyvin.
Ruotsi ei todellakaan ollut ainoastaan riistäjän kieli. Rannikolla asui myös paljon isänmaallista suomenruotsalaista väkeä. Esimerkkinä yksi omista sankareista Bobi Siven, jonka äidinkieli oli ruotsi. Hänen perheensä oli ruotsinkielinen, mutta ei ruotsin- eikä venäjänmielinen.
Tästä syystä minua ihmetyttää Suomalaisuuden liiton niin radikaali kanta suomenruotsalaisiin. Tämä oli käsittääkseni osittainen syy siihen, miksi nuorisojärjestöä pyydettiin poistumaan liiton tiloista. Näkemys ei ollut niin radikaali, vaikka pakkoruotsia vastustavatkin yhä.
Kielien opetukseen ei paneuduta tänä päivänä tarpeeksi. Se mihin voisimme tarvita ulkomaalaista työvoimaa on juuri kielten opetus.
Meillä oli lukiossa ilo nauttia japanilaisen vaihto-opettajan japanin tunneista. Tosin opettajalta puuttui tarpeellinen osaaminen, suomalaiset nuoret eivät ole samanlaisia kuin japanilaiset. Tämä puute kun olisi korjattu, niin siinä olisi ollut hyvä opettaja.
Vaihtooppilaana olo olisi ollut keino oppia kieliä. Jotenkin sitä silloin huomasi englannin tunneilla, kun vaihtooppiluus vuoden USA tai Kanadassa viettäneet tulivat tunneille. Kielitaito oli hyvä, he osasivat puhua kieltä. Opettajat tosin moittivat oikeinkirjoitusta, mutta se ei voi olla niin tärkeätä kuin taito puhua.
Päätin muuten aloittaa itse opiskelut latvian kieleen. Lainasin jo muutaman kirjan ja rompun. Jos sitä oppisi vaikka jotakin :)
*hymy*
VastaaPoistaEräs bloggaaja on tosiaan samaa mieltä... =)