Hannu Niklander arvioi tämän aamun Hesarissa (HS/Kulttuuri 12.1.2007) Amerikan tutkimuksen professorin Markku Henrikssonin kirjaa "Kanada, vaahteranlehden maa".
Niklanderin selkeän ja monipuolisen kirjoituksen otsikoksi on laitettu "Oikea vastaus: Kanada. Eurooppalaiselle Yhdysvaltojen naapuri on sen kotoisampi vaihtoehto". Ehkä kysymys on kuitenkin enemmän politiikasta kuin kotoisuudesta. Kun Yhdysvaltoja ei voida enää sietää, kelpaa Kanadakin, sillä jokin Amerikka pitää olla.
Siihen aikaan kun asuin Kanadassa eli 1980-luvulla, oli vaikeaa saada Suomeen lehtijuttuja kanadalaisista aiheista. Useimmille lehdille Yhdysvallat oli ainoa Amerikka. Kanada oli vain USA:n mitätön kylkiäinen.
Yhdysvaltojen taloudellista ja kulttuurista vaikutusta pidetään suurena. Yhdeksän vuotta Kanadassa ja nimenomaan englanninkielisessä Ontariossa asuneena sanoisin kuitenkin, että Kanada on erilainen kuin Yhdysvallat kulttuuriltaan ja atmosfääriltään. Kanada on kiltti ja hyvin käyttäytyvä kansakunta, jossa monikulttuurisuus sujuu hyvin ja rasismi on ollut ainakin tähän asti tuntematon asia. Uskonto on tärkeä ja arvostettu asia kuten Yhdysvalloissakin. Sinne on muutettu kaikkialta maailmasta. Intiaanien ja inuitien kulttuuri on siellä hyvin näkyvä ja vahvassa asemassa.
Miksi alkuperäisväestön ja maahanmuuttajien suhde on Kanadassa parempi kuin Yhdysvalloissa? Tähän löysin vastauksen eräästä tutkimuksesta, joka kertoi, että nykyisten Yhdysvaltojen alueelle muutti puritaaneja, jotka vaativat, että intiaanien piti omaksua heti "puhdas uskonto" ja eurooppalaiset tavat, jotta heidät kastettaisiin ja hyväksyttäisiin kristityiksi. Ranskankieliset olivat taas katolisia, ja katoliset papit ottivat intiaanit vastaan intiaaneina, kunhan nämä ottivat kasteen. Keskiaikaisessa katolisessa ajattelussa - ranskalaisten muuttaessa Pohjois-Amerikkaan 1500- ja 1600-luvulla - ei ollut rotuja. Kristitty oli kristitty olipa hänen ihonsa mitä väriä hyvänsä. Ranskalaiset menivät myös alusta asti naimisiin kristittyjen intiaanien kanssa.
Kanadasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. En tahdo vain uskoa vieläkään, että Kanada kiinnostaisi suomalaisia. Muita se on kiinnostanut jo kauan. Kun Etelä-Afrikan uutta hallitusmuotoa suunniteltiin, mallina olivat Pohjoismaat ja Kanada. Ranskalaisille Québec on ollut aina ikioma rakas maalaisserkku, "vaahterasokeri", jonka vanhahtavaa kieltä ja kulttuuria ihmetellään vieläkin.
Suomalaisilla ja quebeciläisillä on paljon yhteistä. Aletaan vaikka siitä, että Québecissä vietetään juhannusta (oikeana päivänä!) ja jouluaattoa sekä syödään riisipuuroa (ei jouluna, vaan työmaaruokaloissa lounaaksi). Ja ollaan kotoisasti maailman laidalla kummatkin.
Kun Yhdysvaltojen puolelta tuli Kanadaan, tuntui kuin kotiin olisi tullut.
VastaaPoistaAnsku,
VastaaPoistakanadalainen osa sydäntäni lämpenee.:)
Muistan miten jo vuona 1983 Euroopan matkalla (Saksa, Tanska, Ruotsi ja Suomi) meitä kauhustutti miten paljon amerikkalais "kulttuuri" oli sinne levinnyt. Yrittää säästää omaa kulttuuria on kova kamppailu Kanadassa. Nykyään kyllä on moni amerikkalainen muuttanut Kanadaan, ja entiset kanadalaisetkin, kun huomaa miten parempi täällä on poliittisesti, ja sosialiturvien ja monikulttuurien asemalta. En ymmärrä miksi Ameriikkaa ihailtaan. Minusta vaikka paljon on samanlaista Suomessa ja Kanadassa, monessa asiassa Suomi voittaa! Kiitos sanoistasi, Anna, ne lämmittää minuakin!
VastaaPoistaKanada tuntuu nykyään entistä turvallisemmalta paikalta.
VastaaPoistaMarja-Leena, me teimme Euroopan matkalla vuonna 1985 saman havainnon Euroopan "amerikkalaistumisesta". Traagista on, että juuri hölmöimpiä asioita lainataan innokkaimmin Amerikasta. Se kertoo tietenkin jotain meistä eurooppalaisista. Lapsellinen amerikkalainen TV-show kelpaa suomalaiseen "presidentinvaalikampanjaankin".:)
Amerikassa olisi muutakin, paljon parempaa, josta kiinnostua: luonto, "tavalliset ihmiset" (niitähän suurin osa amerikkalaisistakin on), museot, kirjallisuus, kaupungit, maaseutu, merenrannat.
Näimme ja kuulimme vähän aikaa sitten kaksi TV-ohjelmaa Metropolitanin oopperan johtajan läksiäisjuhlasta, jossa myös Karita Mattila lauloi. Kulttuuria olisi sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa muillekin antaa.