My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, tammikuuta 09, 2007
Lasten- ja nuortenkirjoja Helsingistä
Aurora-kirjojen kannet -kansio
Helsinki oli paljas ja avara paikka. Turvekattoiset harmaat hirsitalot painautuivat viluissaan laakson pohjaan ja sen molemmin puolin kohoavien mäkien rinteille. Ne näyttivät vielä matalammilta kuin tavallisesti. Lautakattoinen puukirkko ja raatihuone torneineen kohosivat vähän muita taloja korkeammalle. Ainoa muhkea talo oli kuninkaankartano kosken partaalla erillään kaupungista.
Tuuli riepotteli ulkorakennusten olkikattoja ja kuljetti roskia pitkin pääkatua ja sen poikki kiemurtelevia kapeita kujia. Lehdet olivat varisseet niistä harvoista puista, joita kasvoi kaupungissa.
Ruohonkorret törröttivät ruskeina. Vuohet hyppelivät turvekatoilla etsien syötävää. Lapset hyppelivät kiljahdellen lehtikasoissa, ja siat tonkivat mudassa karsinoissaan katujen varsilla. Helsinki 1500-luvulla.
Anna Amnell: Pako Tallinnaan. 2006 Kuva: Matti Amnell
Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Hannu Marttila on käsitellyt blogissaan Helsinki-kirjallisuutta. Siellä on nyt aiheena Lasten Helsinki.
Laitan tänne oman blogiini ne kirjani, jotka tapahtuvat kokonaan tai osittain Helsingissä. Olisi ehkä hyvä, jos Nuorisokirjailijoiden matrikkeliin tulisi myös Helsinki yhdeksi aiheeksi Helsinki.
Sekä Aurora että kyynäränpituinen Lucia Olavintytär seikkailevat Helsingissä, Aurora 1900-luvun alussa ja Lucia 1500-luvulla Vanhassa Helsingissä.
Kokonaan Helsingissä tapahtuu:
Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja, 1993 (julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen) Helsingin keskusta. Aurora asuu tädin luona Bulevardilla ja opiskelee Ateneumissa.
Melkein kokonaan Helsingissä:
Pako Tallinnaan, Lasten Keskus. 2006. Helsinki syksyllä 1562. M/V-kuvitus Matti AmnellPako .
Osittain Helsingissä:
Aurora, Vaahteralaakson tyttö. Kirjapaja, 1991, 2. painos 1992 (julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen) Aurora ja Iida lähtevät Helsingistä siirtolaisiksi Kanadaan.
Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja. 1999 M/V-kuvitus Matti Amnell.
Anna Amnell: Lucia I, 2004. Lasten Keskus (osittain Helsingissä)
Kirjoita Hesarin blogiin kommenttisi Helsinki-aiheisista lasten- ja nuortenkirjoista, joita olet lukenut lapsena tai aikuisena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Harvojen puitten alta oli joku lakaissut isoja lehtikasoja.
VastaaPoistaHei lukutoukka!
VastaaPoistaEivät ne olleet ehkä _isoja_ kasoja. Lapsiakin oli vähän niin pienessä kaupungissa, ehkä muutamia. He ilahtuivat, kun löysivät jotain, millä leikkiä. Lapset eivät olleet vaativaisia siihen aikaan.
Toisaalta kuivia lehtiä saattoi olla välillä paljonkin, jos tuuli kuljetti niitä mäen harjanteilta alas kaupunkiin. Itse kaupungista kotieläimet söivät kaiken mahdollisen.
P.S. Luulisin, että siihen aikaan ei kukaan joutanut lakaisemaan lehtiä. Tuulen piti kasata lehdet. Olet oikea lukutoukka, kun eläydyit tähän asiaan.
VastaaPoistaVanhan Helsingin vieressä oli suuret metsät. Sieltä saattoi tulla tuulen mukana vaikka mitä.
VastaaPoistaLukutoukka, ihan alkoi kiinnostaa tämä vuodenaikojen vaihtelu siellä Vanhassa kaupungissa. Olen käynyt siellä eri vuodenaikoina muutaman kerran. Vaatimaton oli Helsingin alku.