Painettua sanaa levällään kotikadullani tänä aamuna.
Tänään luettua:
"Hän kirjoitti 1972 muistelmakirjansa "Asetakista toiseen". Vaikka siitä oli jätetty pois kaikki silloin arkoina pidetyt asiat, yksikään suomalaiskustantaja ei rohjennut julkaista sitä ennen kuin 2002."
(Matti Lukkari HS 14.1.2007 Antero Aakkulan muistokirjoituksessa)
Aakkula oli 31-vuotias haavoittuessaan sodassa. Monet olivat vielä nuorempia. Yksi enoistani oli teini-ikäinen.
Sotilaiden nuoruus on järkyttänyt mm Helena Anhavaa, joka kertoo asiasta muistelmateoksessaan. Satu Koskimies arvioi Anhavan muistelmia
Helsingin Sanomissa tänään kirjoittamalla muun muassa "sotahelvetin taustaa vasten Anhava pudottelee [!]- -
Mitä ihmettä Anhava "pudottelee" vuonna 2007?
Seuraavaa:
" Ja noita miehiä 60- ja 70-lukujen raukkamaiset nulkit sitten ryhtyivät irvimään: 'mitäs menit mukaan, olisit pysynyt kotona, sotahullu.' Se on kansakunnan historiassa toiseksi häpeällisin luku vuoden 1918 jälkeen."
(Satu Koskimies: Kirjailijaksi, vaikka puoliso oli alan ylipappi. HS/Kulttuuri 14.1.2007)
Eiköhän tuollaista historiallisen faktan kuvausta pitäisi jo sanoa toteamiseksi? On vuosi 2007.
My very old blog. Vuodesta 2005-
sunnuntai, tammikuuta 14, 2007
Painettua sanaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jo on rumaa jälkeä. Taitaa olla jonkun mainosten jakajan osuus levinnyt yhdellä työnnöllä. Huh.
VastaaPoistaEhkä jotkut rähinöitsijät levittivät ne aamuyöllä. Olisiko Vartissa ollut jotain, mistä eivät pitäneet?
VastaaPoistaKadulle heitetyt lehdet on kerätty jo pois vastapäisen talon edestä. Siellä taitaa olla talonmies. Arvasin, että niin käy ja nappasin heti kuvan, vaikka oli aika hämärää.
Yksittäisiä lehtiä lojuu siellä täällä muuallakin saman kadun varrella.