Eräs suuria elämyksiä perheessämme oli, kun mieheni lausui ulkoa Tove Janssonin Nyyti-kirjaa Kyproksella autiossa amfiteatterissa Välimeren rannalla.
Lapset olivat silloin 6-11 -vuotiaita. Nyytiä oli luettu niin moneen kertaan ääneen, että se osattiin ulkoa niin kuin monet muutkin lastenkirjat. Iltasatujen lukijana oli yleensä mieheni. Olin kotiäiti, lasten kanssa koko päivän ja lukenut jo monta satua päivän kuluessa, joten illalla oli isän vuoro. Hän luki Muumi-kirjat myös nauhalle, jotta lapset saivat kuunnella niitä silloin, kun hän oli työnsä vuoksi poissa kotoa pitempiä aikoja. Jatkoimme ääneen lukemista Kanadassa asuessamme siihen asti, kun vanhin lapsistamme oli jo yliopistosssa opiskelemassa. Lapset olisivat halunneet, että ääneen lukemista olisi jatkettu, mutta suomenkielinen kirjallisuutemme alkoi loppua, kun olimme käyneet läpi jo Tolkienin ja Aleksis Kivenkin teokset.
Kourionin amfiteatteri on Limassolin lähellä Etelä-Kyproksella (kuva ja lisätietoja Wikipedia). Tämä muinaista kulttuuria tihkuva seutu oli asuttu jo ainakin 6000 eKr. Siellä on ollut hellenistinen, roomalainen ja kristillinen kausi.
Klikkaa hakusanoja 'ääneen lukeminen" tai "ääneenlukeminen" ja lue muutkin kirjoitukseni tästä aiheesta.
http://www.wikiwand.com/en/Kourion
Uskon ett oli elämys!
VastaaPoistaSe kuulosti hienolta. Nykyään tätä amfiteatteria käytetään teatteriesityksissä.
VastaaPoistaÄäneenlukeminen on ollut yksi ihanimmista asioista joita olemme harrastaneet lasten kanssa. Kolmen vanhimman kanssa harrastimme sitä päivittäin vuosikaudet. Kahden nuorimman kohdalla ihanuudesta tuli pakko, joka pilasi kaiken. Koulu aloitti projektin "en kvart om dagen", jonka aikana piti lukea 15 min. päivittäin yhdessä jomman kumman vanhemman kanssa, ja luetusta piti sitten tehdä raportti. Lukemisen hauskuus muuttui velvollisuudeksi ja hyvät lukuhetket suoritukseksi. Ymmärrän kyllä projektin tärkeyden varsinkin niille lapsille, joille ei kotona muuten luettu, meillä se vain toimi itseään vastaan. Nyt otan omalta osaltani vahinkoa takaisin lukemalla lapsenlapselle.
VastaaPoistaMinulla on myös hyvät muistot yhteisistä lukuhetkistä.
VastaaPoistaTuntuu, että saimme uuden lapsuuden lasten kanssa. Tutustuimme lastenkirjoihin, joita emme olisi muuten tunteneet.