perjantaina, syyskuuta 09, 2011

Kaunis sisar


Pikkusiskoni oli kaunotar. Lisäksi hän oli mahdottoman mukava ja huumorintajuinen ihminen. Suvun hauskin ihminen. Hänen kuolemansa syöpään on ollut raskaimpia asioita elämässäni. Siitä on kulunut jo yli neljä vuotta, ja minulla on häntä edelleen ikävä. Sisareni oli taiteellisesti lahjakas, mutta taideopiskelu politisoitui hänen nuoruudessaan. Hän lähti kesken pois Ateneumin karsintakurssilta poliittisen propagandan vuoksi, jota siellä paasattiin.  Taide ja politiikka
"Hattu hiipii päästä päähän", Savo-lehti, kuvat: Hartikainen.
Klikkaa kuva suureksi!
Posted by at
Labels: , , ,

4 kommenttia:

  1. Hanneles bokparadissyyskuuta 09, 2011

    Hatut on hianoi.

    VastaaPoista
  2. Anna Amnellsyyskuuta 09, 2011

    Varsinkin kun ne ovat nykyäänkin hyvin ajankohtaista kierrätystä ja luovuutta. Jutussa mainitaan modistin nimikin. Kuvan saa suureksi.

    VastaaPoista
  3. Anna Amnellsyyskuuta 09, 2011

    Tämän 1970-luvun hattujutun on kirjoittanut kuopiolainen naistoimittaja, joka kirjoitti vielä iäkkäänäkin.

    VastaaPoista
  4. Unelmasyyskuuta 10, 2011

    Vihdoinkin ehdin taas tänne, on jäänyt paljon rästiin matkani takia.
    Sinä olet onnekas, kun olet saanut omistaa kauniin siskon. Minulla on kaksi veljeä, olisin kaivannut siskoakin.
    Se on muuten ihmeellistä, että joillakin ihmisillä on oikeat hattukasvot. Laittaa heidän päähänsä hatun kuin hatun, niin kaikki käy. Minulle ei koskaan ole tahtonut hattua löytyä. Ei sovi edes pipo,baskeri tai lippalakki. Nyt olen löytänyt H&M:stä minulle sopivan lippalakin. ;-)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)