keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

Kommentti: Miten kertoa lapsille kuolemasta?


Juha-Pekka Koskisen ja Miranda Koskisen kirja Hallava Hevonen (Karisto 2013)


Leena Lumi-blogissa keskustellaan kirjasta Hallava Hevonen. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta olen lukenut keskustelua kiinnostuneena ja kommentoinut esitettyjä mielipiteitä. Lukekaa keskustelua.

Kommentti mielipiteseen, että lapsille pitä kertoa kuolemasta "realistisesti":

--mikä on realismia kuolemassa? Kuka tietää sen? Kuka on kuoleman asiantuntija?

Onko ihminen vain lihaksista ja luista tehty elämisen kone, joka lakkaa kuolemassa? Onko ihminen jotain enemmän kuin se? Ihmiskunta on pohtinut tätä asiaa aina ja käsitellyt sitä usein nimenomaan symbolisesti.

Onhan Topeliuksen Varpunen joululauluaamuna eräs suomalaisten rakastetuimpia lauluja. Se syntyi kun Topelius kuvasi symbolisesti vanhan suomalaisen pakanuudenaikaisen kulttuurin lintusymbolia käyttäen pienen poikansa kuolemaa. Se on samalla kristillinen symboli kuolleen pojan sielusta lintuna "enkelien maassa", ja sitä lauletaan kirkoissa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa.

Symboliikkaa on äärettömän tärkeää ihmisille kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Miksi ihmeessä lapsille ei saa puhua kuoleman symboliikasta, joka on tärkeä osa ihmiskunnan kulttuuria.

Olen muutenkin ollut näkevinäni viime aikoina outoa realistisuuden vaatimusta lastenkirjalllisuudessa. Mistä luulet sen johtuvan?

Lisäys:
 Näin Topelius kertoi lapsille 1-vuotiaan poikansa Rafaelin kuolemasta:
"Niin kuin hamppulintu lensi häkistään vapauteen, niin liiteli Rafaelinkin viaton henki ikuiseen vapauteen; emme tosin kuulleet hänen riemuansa niin kuin kuulimme linnun viserryksen-" Topelius: Kesästä joka ei koskaan tullut.  (suom, English)

11 kommenttia:

  1. Kiitos. Linkitän tämän nyt juttuuni.

    VastaaPoista
  2. Meidän lapset olivat ihan pienenä olleet mukana mummujen hautajaisissa (muistan kerran kun vanhanaikasen tavan mukaan vietiin aarkku hautaan ja lähimmäiset laittoivat kukat sinne. Meidän 4-vuotiaan pojan piti mennä pissalle... koko seurue sai odottaa että juoksimme puskaan ja tulimme takaisin. Koska lähiomaisina me laitetaan kukat ensteks).

    Kuolema ja elämä kuuluvat yhteen (appiukkoni kielsi meitä ottamaan pieniä lapsiamme anoppini hautajaisiin, hän sanoi että lapset eivät saa nähdä itkeviä aikuisia). Muita hautajaisia ei appi ole voinut olla määräämässä, onneksi.

    Minulla pieni kirja, miten lasten kanssa puhutaan kuolemasta. Miniäni työ on hautajaistoimistossa. Me puhutaan kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuminen on tärkeää. Hautaustoimiston henkilökunta tekee tärkeää työtä.

      Poista
  3. Täsä se pieni "satukirja" lasten kans luettavaksi:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2012/11/allhelgonaafton.html

    Astrid Lingren on puhunut luonnollisesti kuolemasta: Veljeni Leijonamieli on fantasiakirja, joka käsittelee myös kuolemaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindgrenillä on muita parempia kirjoja. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes Astrid Lindgren. Ei häntä pidä palvoa ja nostaa arvostelun yläpuolelle.

      Kirjan loppu on epäonnistunut: eräs kaksoisitsemurhan muoto.

      Suomalaisten 15-24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus oli vuonna 2007 Kiinan jälkeen toiseksi yleisintä maailmassa WHO:n tilastoaineiston perusteella. Tällaisessa maassa Veljeni Leijonamieli on huono kirja.

      Poista
  4. Velihän oli sairas, kuoleva, ei ole kysymys mistään itsemurhasta, vaan siirto toiseen maailmaan. Ihminen kuolee Nangijalassa, jossa koko kirjan tapahtumat, sen jälkeen hän siirtyy Nangilimaan, kuoleman jälkeen ihmiset sekä eläimet siirtyvät sinne. (Toiset sanovat taivaaseen, Astrid Lingren tehnyt mielikuvitusmaailman).

    VastaaPoista
  5. Ei mikään itsemurha. Joonatan on Korpun 13-vuotias isoveli. Hän pelastaa sairaan pikkuveljensä tulipalosta ottamalla tämän reppuselkään ja hyppäämällä kerrostalon ikkunasta, mutta kuolee itse pudotuksessa suojellessaan Korppua. Myös Nangijalassa hän suojelee ja rohkaisee veljeään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä asiasta on puhuttu ja sanottu poikien loppua kaksoisitsemurhaksi.
      http://www.opendemocracy.net/article/arts_culture/astrid_lindgren_legacy
      ”The two brothers express a series of paradoxes: they kill so that others might live; they lie to protect the truth; they endorse life, but their own end is a form of double-suicide. Little wonder the book caused an intense media debate!"


      Poista
  6. Se ei ollut Lindgrenin tarkoitus, jokainenhan saa tulkita mielensä mukaan. Oletko itse lukenut kirjan tai nähnyt filmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut kirjan. Vaikka pidän muista Lindgrenin kirjoista, en pitänyt tästä.

      Poista