Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
perjantaina, heinäkuuta 06, 2007
torstaina, heinäkuuta 05, 2007
keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007
maanantaina, tammikuuta 22, 2007
sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007
Painettua sanaa
Painettua sanaa levällään kotikadullani tänä aamuna.
Tänään luettua:
"Hän kirjoitti 1972 muistelmakirjansa "Asetakista toiseen". Vaikka siitä oli jätetty pois kaikki silloin arkoina pidetyt asiat, yksikään suomalaiskustantaja ei rohjennut julkaista sitä ennen kuin 2002."
(Matti Lukkari HS 14.1.2007 Antero Aakkulan muistokirjoituksessa)
Aakkula oli 31-vuotias haavoittuessaan sodassa. Monet olivat vielä nuorempia. Yksi enoistani oli teini-ikäinen.
Sotilaiden nuoruus on järkyttänyt mm Helena Anhavaa, joka kertoo asiasta muistelmateoksessaan. Satu Koskimies arvioi Anhavan muistelmia
Helsingin Sanomissa tänään kirjoittamalla muun muassa "sotahelvetin taustaa vasten Anhava pudottelee [!]- -
Mitä ihmettä Anhava "pudottelee" vuonna 2007?
Seuraavaa:
" Ja noita miehiä 60- ja 70-lukujen raukkamaiset nulkit sitten ryhtyivät irvimään: 'mitäs menit mukaan, olisit pysynyt kotona, sotahullu.' Se on kansakunnan historiassa toiseksi häpeällisin luku vuoden 1918 jälkeen."
(Satu Koskimies: Kirjailijaksi, vaikka puoliso oli alan ylipappi. HS/Kulttuuri 14.1.2007)
Eiköhän tuollaista historiallisen faktan kuvausta pitäisi jo sanoa toteamiseksi? On vuosi 2007.
maanantaina, marraskuuta 06, 2006
lauantaina, marraskuuta 04, 2006
keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006
sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006
perjantaina, lokakuuta 13, 2006
perjantaina, lokakuuta 06, 2006
tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Kuvaa kotisi
Kuvaa ensin vaikkapa ikkunaverhojesi kuviot. Nämä verhot on ostettu tietenkin Hietalahden kirpputorilta kuten melkein kaikki verhomme. Nämä ovat olleet aikaisemmin ruokasalissa ja ovat nyt keittiössä. Pidän niistä kovasti.
Kaisa kirjoittaa uuden kameran ilosta. Samanlainen tunne on ollut minullakin joulusta asti, jolloin sain lahjaksi digikameran.
Edellinen kamera oli todellinen pikku myy, jolla tuli myös hyviä kuvia. Ostimme sen ennen Italian matkaa. Se ottaisi hyviä kuvia ja mahtuisi hyvin taskuun ja laukkuun. Kaikki sujui hyvin, mutta sitten kameran "veräjä" meni rikki, sitä ei saanut kunnolla kiinni. Se oli korjattavanakin. Käyttäisin sitä vieläkin jos sen saisi kuntoon.
Eräs kiinnostavimpia projektejani oli kodin kuvaaminen. Mieheni sisar oli kuullut "Kuvaa kotisi" -projektista. Kodista kuvattaisiin talteen kaikki tavallisetkin yksityiskohdat. Sitä Kaisa historioitsijana myös korostaa kirjoituksessaan: arkea täytyy saada talteen.
Otin kuvat joka paikasta huushollia. Ei kulunut kauan, kun kerrostalossa oli putkiremontti ja muitakin muutoksia. Koti ei ole ollut sen jälkeen sama. Vain kuvat ovat jäljellä.
Samalla tavalla olen kuvannut kuluneena kesänä Helsingin arkea, vesirännejä, ovia, katukiviä, kukka-asetelmia. Ja tietenkin olen kuvannut myös kotia.
sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006
Sunnuntai-ilta Helsingissä
tiistaina, kesäkuuta 06, 2006
Pääosassa taivas
Ollaan ihan metsässä, kun puut ovat tulleet lehteen. Pääosassa on nyt taivas. Siinä riittääkin ihmettelemista. Sitä olen tehnyt koko ikäni. Lapsena taivas oli minulle kuin telkkari. Näin siellä kaupunkeja, ihmisiä, meriä ja korkeita vuoria. Nyt värit viehättävät. Varsinkin illalla väri vaihtuu nopeasti, muutamassa minuutissa.
maanantaina, elokuuta 15, 2005
Mitkä ovat edulliset olosuhteet kirjoittamiseen?
Näytelmäkirjailija Edna Ferber